Jos kerran poliisiparivaljakkoja on nähty komedioissa viimeaikoina riittämiin ja kässärin rustaajilla ei riitä idiksiä niin miksei hommaa voisi hiukan soveltaa. Tehdään päähenkilöistä vartijoita eli wanna-be kyttiä. Vartijathan ovat huonompipalkkaisia ja poliisien halveksumia yhteiskunnanpalvelijoita, jotka vetävät konfliktitilanteessa pippurisumuttimen panosvyöltään, make my day. Kuorrutetaan homma perinteisellä parivaljakon sanailulla ja mukaan laitetaan tietysti joku crimestory. Kukaan ei huomaa mitään, hieno ajatus.
Earl (Lawrence) haluaisi poliisiksi, mutta hänet potkitaan poliisikoulusta omituisen, ehkä liiankin innokkaan käytöksen takia. Hank (Zahn) on alussa poliisi, mutta hänet potkitaan tehtävistä pois kun hän on pieksevinään Earlin. Tosiasiassa Earlia puree ampiainen, jolle hän on allerginen. Naama paisuu muodottomaksi ja näyttäähän kaveri hakatulta. Hank lähtee lusimaan ja kyllähän siinä äijän naama venähtää kun puolen vuoden tiilenpäälukuvuoden jälkeen kaverukset törmäävät vartijan tehtävissä. Miehistä hitsautuu kuitenkin sattumalta langenneen yhteisen tehtävän edetessä tiukka parivaljakko, jolla on kuitenkin molemmilla sanansa sanottavana tilanteeseen kuin tilanteeseen.
National Security on itselleni suomalaisena hiukan tuntematon organisaatio. Vertaan sitä johonkin vartijointiliikkeeseen, koska oikein muuhun en osaa sitä verrata. Vaikka aseet pitäisi olla köykäisemmät niin jostakin niitä pistooleja nyt kuitenkin löytyy millä paukutetaan läpi leffan. Vitsit on erittäin köykäisiä, jotka ei naurata sitten pätkääkään. Koskas näitä aletaan nauraa valmiiksi? Roolihahmoissa ei ole mielestäni riittästi kontrastia. Molemmat ukkelit ovat yhtä toopeja. No, mustan ja valkoisen miehen paikasta yhteiskunnassa riittää juttua, mutta hoh-hoijaa.
Kyllähän tämä leffaharrastuksen aloittelijoille kävisi, mutta ikäräja on 15. Eiköhön tuossa vaiheessa leffoja ole tullut jo katseltua sen verran että on oppinut jo erottamaan hyvän huonosta.
