Leffassa kaiken pitää olla aina tuplasti, ellei sitten triplasti, traagisempaa ja jännittävämpää kuin tosielämässä, eikös totta? Mutta kuinkas pistät enää jännittävämmäksi, kun kertomus käsittelee lapsensieppausta, joka on aiheena jo uskomattoman raskas. Yksi hyvä tapa on tehdä tragedian kohtaamasta perheestä supersympaattinen ja –onnellinen. Ja kuinkas se sitten tapahtuu?
No, ensiksi tarvitaan huolehtiva, mutta rohkea isä. Hei, mutta Douglasin Michaelillahan on harmaa tukka, se yksi huolestunut ilme ja mainetta naistenmiehenä. Siinäpä loistava sankari jännäriin! Sitten tarvitaan rakastettava pikku penska. No, siihen osaan passaa Skye McCole Bartusiak, tyttö, joka jo 7-vuotiaana valloitti katsojat hymyllään. Mitäs jos tyttö vielä sanoisi jotain hellyttävää isäpapalle ennen katoamistaan? Kuulostaa tunteita herättävältä.
Kas vain, perheen äitihän puuttuu kokonaan. Oliskos Catherine Zeta-Jones jotakin? Äh, sehän on Douglasin puoliso, ei tässä mitään Hollywoodpareja olla hajottamassa, joten tyydytään siihen X-Menin Famke Jansseniin. Ja koska ei sitä viitsi laittaa pääosiin, niin sovitaan, että sillä on jalka murtunut. Ai, että sovinistista. Äh, no sovitaan, että Janssen saa piestä yhden pahiksen jalkapuolenakin. Joo joo, oikein kunnolla, verisesti. Sehän on vain tyhmä pahis.
Sitten tarvitaaan lisää pahiksia. Sean Bean on aika karu jätkä, se vois olla tän leffan gansta. Tunteeton mies, joka sieppaa vaikka lapsen saadakseen haluamansa. Ja sitten sillä pitää olla Harrikkamiehen näköinen frendi, joka on kummiski vähän nössö… Mut ei mennä siihen nyt, vaan mietitään, mitä se jätkä haluaa.
Ok, the plan elikkä niinku suunnitelma ois tää: jätkä on hukannut kalliin esineen, ja vain yksi hullu tyttö osaa kertoa missä se esine on. Ja koska tää harmaapäinen huolestunut perheenpää on psykologi, niin vain se voi ratkaista tilanteen. Kato pakkohan sen on, ku muuten sen penska kuolee!
Eli siis nyt meillä on Douglas jututtamassa ihan bimboa tyttöä, joka muuten on Brittany Murphy. Kato miehet tykkää. Silmänisku. Ja sit nää pahikset on niinku ihan kaikkialla. Siis ihan kaikkialla. Ne on jopa saaneet kuuntelulaitteet sinne flikan selliin. Ja ei tää tähän lopu, vaikka varmaan luulitte. Myöntäkää pois. Hihassa on yllätyskortti. Ja synkkää menneisyyttä ruotivaa tunteilua. Piinaavaa musiikinpoikasta. Liian traagisia repliikkejä. Korni tarina. Mutta älkää sanoko sanaakaan tästä mun juonesta: tää on niin originelli, siis ihan magee. Ei siis sanaakaan. Tää on varma hittituote.
Tai sitten ei.
Ehkä joku pelasi liian varman päälle?
