Amerikkalainen komedia on viimeaikoina jotenkin näyttänyt tämän katsojan silmissä yllättävänkin tylsältä. Jos ei kyseessä ole pissa-kakka-osaston pläjäys tai päätön crazysekoilu, niin sitten kevyt draaman aihio, johon on sotkettu pientä komedianpoikasta. Perhe on painajainen kuuluu lähinnä jälkimmäiseen osastoon. Tylsyydessäkään se ei valitettavasti tee piristävää poikkeusta.
Näinhän se menee, että nuoripari menee paremman puoliskon vanhempia tapaamaan. Tuo vanhempien ensitapaaminenhan sisältää mitä herkullisimpia aineksia kunnon toilailuun. Tällä kertaa anoppi ei olekkaan se joka aiheuttaa päänvaivaa vaan perheenpää, jolla ei todellakaan tunnu olevan kaikki kohdallaan. Ja niin kuin monta kertaa aiemminkin, joudutaan jälleen toteamaan kuinka pläjäyksen aihe olisi voinut kirvoittaa vaikka minkälaisia komedia-aineksia.
Perhe on painajainen sortuu siihen kaikkeen mihin nämä kaikki puolivillaiset hollykomediat tuppaavat nykyään sortumaan. Se yrittää liikaa olla kaikkea olematta loppujen lopuksi yhtään mitään. Ilman muutamia enemmänkin huvittavia kohtauksia leffa voisi olla todella onneton väsäys.
Ben Stillerin näkeminenkin alkaa itseasiassa jo haukottaa. Mielummin heppua kuitenkin katsoo kuin ehkä raflaavampaa mutta jotenkin typerämpää Adam Sandleria. DeNiron perheenisän rooli tuntuu jotenkin jarrutetulta. Omat huippuhetkensä äijästä irtoaa mutta… Ihan kuin äijää olisi jouduttu pidättelemään tai jotain. Yllättävän kevyesti vedettyä kamaa.
Kokonaisuutena kuitenkin Hollywoodin tyhjänpäiväistä huttukomediaa paremman puutteeseen…
