Hard Target on John Woon Amerikan debyytti. Täytyy heti alkuun uskotella että tuo olikin ainut syy miksi pläjäys tuli ylipäätään katsottua. Jo yli 30 vuotta kotimantereellaan ohjannut heppu sitten saatiin Hong Kongista hollykylään ohjaajaksi vuonna -93 ja tässäpä on sitten lopputulos. Pääosaan jostain kumman syytä raahattiin tuo karaten Fred Astaire; Jean-Claude Van Damme.
Erikoinen rikollisjoukko järjestää ihmismetsästystä, joka on tietenkin miljoonabisnestä. Kadulta poimitaan pummeja joita sitten miljonääriperverssit saavat metsästää joukkion järjestämissä olosuhteissa. Tapahtumapaikkana joukkio pitää eri paikkoja ympäri maailmaa, tietenkin metsästys on suotuisampaa esim. erilaisilla kriisialueilla jne. Nyt liikutaan New Orleansissa, jossa poliisit ovat lakossa. Natasha niminen neitonen tulee etsimään kaupunkiin isäänsä, joka yllätys, on kadonnut. No vaikeuksiahan siitä seuraa ja neiti päättää palkata avukseen kadut hyvin tuntevan Chancen.
Jälkiviisastelulle tämän tekeleen kohdalla voidaan antaa Woolle sijaa. Amerikoissa tulikin vastaan pari seikkaa jotka aikaisemmin eivät ohjaajalla olleet esteenä, nimittäin aika ja raha. Tämä valitettava tosiasia näkyy tässä elokuvassa erittäin hyvin. Se ei kestä samanlaista ajan hammasta kuten hänen aiemmat työnsä. Itseasiassa leffa tuijottaessa välillä tulee jo niin koominen olo että katsoja ei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Onneksi Woo on pystynyt parantamaan meininkiä uudella mantereella huomattavasti jos vertailukohtana pidetään tätä elokuvaa.
Tarina on nyt mitä on. Hidastettujen potkujen väliin nyt on vain saatava jonkin asteista stooria. Itseasiassa tarinan perusideassa voisi olla jopa ainesta, ei siinä mitään, mutta kun toteutus mättää niin ei toimi. Ylimakeilu ja tylsä ote tekee kuitenkin tehtävänsä eikä uskottavuudesta voida todellakaan puhua. Woon hidastuskikkailu saa tässä elokuvassa ironisen piirteen. Kun Mr Van Damme ilmestyy lähes joka kerta hidastetuin kuvin ruutuun milloin mistäkin niin ei voi muuta kuin ihmetellä. Katsojalle ei todellakaa jätetä epäselväksi kuka on leffan kunkku.
Woon elementtejä on mukana. Kyyhkyset pölähtelee ja asetelma jossa taistelijat ovat seinän molemmin puolin seläkkäin jonka jälkeen tykitellään. Elokuva sisältää yhden typerimmistä moottoripyörästunteista mitä olen koskaan nähnyt, kikkailla voi mutta jotain rajaa voisi kuitenkin vetää. Ylipäänsä elokuvan toiminta saa pidemmän päälle haukottelemaan. Hiomattomuus näkyy liian selvästi. Kun Van Damme todellakin vetää kalkkarokäärmettä turpaan on jo naurukin kaukana.
Muscles from Brüssels! Jean-Claude Van Damme on mies ihan omaa luokkaansa. Äijän permanentattu takatukka on myös kauheata katseltavaa, voiko enää hirveämmin ketään stailata. Ihan kuin liikuttais jossain Miami Vice -tunnelmissa vaikka filkka on jo pitkälti 90-luvun puolelta! Belgiansekainen murre ja ah nuo näyttelijän lahjat. Pistooli sopii äijän käteen yhtä huonosti kuin virkkuukoukku, ei vain näytä hyvältä. Ois vaan hemmo pysynyt kehässä jonkun potkittavana. Olen pahoillani.
