Soivaan yleisöpuhelimeen ei koskaan kannattaisi vastata. Stu erehtyy vastaamaan puhelinkopissa soivaan puhelimeen. Ja tämän suuren virheen seurauksena vain hetki myöhemmin alkaa jo näyttää, että puhelinkopista onkin tulossa hänen hauta-arkkunsa..
Lähdin katsomaan elokuvaa puhtaalta pöydältä. Ei ollut mitään odotuksia, sillä en ollut kuullutkaan tästä ennen kuin se yhtenä kesäiltana tuli ja vielä aikakin sattui olemaan sopiva. Kysymyksessähän on kerrassaan nerokas trilleri. Todiste siitä, ettei jännityksen luontiin tarvita näyttämöksi hylättyä mielisairaalaa vaan ihan pienen pieni yleisöpuhelinkoppi näyttää riittävän. Eikä kysymyksessä ole mikään keskinkertainen jännäri vaan ihan oikeasti laatupätkä.
Tämä on jännittävä, ahdistavakin, toimintaa löytyy, draamaa, hyvää näyttelytyötä, loistava käsikirjoitus ja nerokkaita juonenkäänteitä alustaloppuun. Kunnon mielipuoli ei kompastele huppu päässä, naamari naamalla omiin jalkoihinsa, valintamarketissa keskellä kirkasta päivää. Kunnon murhaaja on aina askeleen tai jopa pari edellä. Tässä on oiva esimerkki tästä. Mielipuolen motiivina on moraali, mikä sinällään astetta syvällisempi syy. Aviorikos on väärin ja se täytyy tunnustaa. Jos ei vapaa ehtoisesti niin sitten ase ohimolla.
Phone booth on kuin katuteatteriesitys, jossa yhdellä näyttämöllä tapahtuu paljon. Tuttujen näyttelijöiden siivittämänä tuo reilu viisivarttinen taivalletaan. Voin sanoa että pitkästä aikaa elokuva joka mielestäni loppui liian äkkiä. Kesto olikin tämän loiston heikkoja puolia. Olisi voinut ehkä hieman pidempi olla. Se verottakoon yhden pisteen. Muutoin kysymyksessä onkin trilleri jossa on kaikki kohdallaan.
