Aviomiehensä kuolemasta toipuva leski Amelia (Essie Davis) ja hänen hirviöihin vankasti uskova poikansa Samuel (Noah Wiseman) yrittävät parhaansa mukaan elää elämäänsä menneisyyden haamuista huolimatta. Arki ei ole yhtä juhlaa; stressaantunut yksinhuoltajaäiti ei viihdy työssään vanhusten hoivalaitoksessa ja läheiset koostuvat parkinsonintautia sairastavasta vanhasta naapurinmummosta ja yhden pykälän liian hyvin elämässään menestyvästä siskosta. Samuel värkkää kotonaan erinäisiä laitteita hirviöiden pään menoksi ja koulussa erikoislaatuinen nuorimies tuntuu joutuvan koko ajan ongelmiin. Todellinen tapahtumaketju räsähtää raiteilleen, kun eräänä iltana kirjahyllystä iltasaduksi valikoituu mystinen Babadook-lastenkirja.
Hyvät kauhuelokuvat kärsivät edelleen inflaatiosta ja positiivisia arvosteluita saaneet lajityypin edustajat saavat kiinnostuksen heräämään nopeasti – tähän kastiin voidaan laskea myös Jennifer Kentin ohjaama ja käsikirjoittama debyyttielokuva The Babadook. Useammasta suunnasta kehuja kerännyt austraalialaistuotos on psykologinen kauhudraama ja varsin kunnianhimoinen viritelmä Kentin ensimmäiseksi. Vajaat kymmenen vuotta aiemmin hän on ohjannut ja käsikirjoittanut lyhytelokuvan Monster, johon kokopitkä esikoinen pohjautuu.
Heti alkuun täytyy sanoa, että pidin näkemästäni. The Babadook on tunnelmaltaan hyvin ahdistava elokuva, joka ei johdu pelkästään sen kauhuvisioista, vaan myös vahvasti sen tarjoamasta draamasta. Yksinhuoltaja äidin arjen tuska, puolison menettämisen vaikeus ja ongelmalapsen kasvattaminen ovat varsinkin alkupuolella kantavia teemoja. Itse kauhu on toteutettu itseäni miellyttävällä tavalla, jossa jännitystä kohotetaan hiljalleen kohti kliimaksiaan ja asioita osataan jättää myös katsojan mielikuvituksen varaan. Ajoittain leffa saa ihokarvat pystyyn, mutta henkilökohtaisesti jäin kaipaamaan piinaavia kohtauksia enemmänkin. Tuntuu kuin katsoja päästettäisiin liian helpolla. Eikä se kliimaksikaan nyt ollut niin…
Juoneltaan elokuva ei kohoa suuresti edukseen, sillä onhan mörkökauhua nähty jo paljon, eikä tämän rainan kirjoitusvaiheessa ole pyörää uudestaan keksitty. Juonenkäänteet eivät onneksi ole yhtä radikaaleja kuin monessa sisartuotoksessa, eikä uuvuttavia ”tajunnanräjäyttäviä” twistejä tarvitse pelätä, jotka yleensä vain pudottavat pohjan kaikelta hyväksi havaitulta. Kaikki eivät välttämättä elokuvan juonirakenteesta pidä, mutta mielestäni se toimi sopivan yksinkertaisessa ja määrätietoisessa muodossaan tyydyttävästi. Vaikea sanoa Kentin tarkoitusperiä tietämättä oltiinko aina täysin tosissaan, mutta allekirjoittaneen leffa sai pariin otteeseen hörähtämään naurustakin, eikä se ollut lainkaan huono asia.
Pääroolissa nähtävä Essie Davis eläytyy elämän kolhineen yksinhuoltajaäidin hahmoon täysillä ja antaa sille tarvittavan uskottavuuden. Myös maskeeraustiimiä ja tekijöiden rohkeutta voi kehua, sillä Davis ei pääse keikistelemään kauniissa arkimeikissä kovinkaan viehättävänä, vaan hänen rähjäytynyt olemuksensa tuodaan esiin myös varsin todenmukaisesti ulkokuoressakin. Ehkä hyvän ja huonon päivän kontrastissa olisi voinut olla huomattavampi ero, sillä alkupuolella päähenkilön näyttelijätär vaikuttaa hieman tohelolta ja monotoniselta, mutta ehkä näin oli tarkoitettu. Nuori Noah Wiseman näyttelee lapsen innokkuudella ja ohjaaja on saanut hänet heittäytymään hienosti sitä vaativissa kohtauksissa.
Lyhykäisyydessään The Babadook on ehyt ja kiinnostava kokonaisuus, jota voi lajityypistä pitäville huoletta suositella. Mistään mestariteoksesta tai uniikista uusia portteja avaavasta leffasta ei silti ole kyse. Alkuperäisidea ja juoni ovat peruskauraa, mutta tahdikkaasti ja laadukkaasti visioituna se jaksaa viihdyttää koko kestonsa ajan. Kovin pelottavaksi en lähtisi luonnehtimaan, mutta on Ba-ba-dook-dook-dookilla kieltämättä hetkensä.
