Warlock alkaa mustanharmaalta keskiajalta. Tuiman näköiset ihmiset pälyilevät tuomarien joukkoa, joka käy lukemassa noitamies Warlockille (Sands) madonluvut. Heppu vain virnuilee ja noidanmetsästäjä Redferne (Grant) aavistaa pahaa. Kun helvetillisen pahat voimat sinkoavat Warlockin 80-luvulle (hih!) on Redferne tietysti kannoilla.
Tarina ei jää polkemaan paikoilleen. Karskit keskiajan miehet kohtaavat 80-luvun pystypäin – kaikki siihen eivät pystyisi. Redferne yrittää pysäyttää noitahäiskän ennen kuin tämä tekee hyperkauheita. Mukaan tarttuu pinkistä ja muovista tykkäävä Kassandra (Singer), joka Warlockin loitsun ansiosta vanhenee silmissä. Tehosteet ovat kasikytlukulaisen kökköjä, mutta kivaa on silti.
Warlock on mukavaa fantasiaviihdettä. Sormusten herraan sitä ei voi ainakaan tehosteidensa puolesta verrata, mutta ainakaan hahmoja ei ole uskollisen orjallisesti kopioitu klassikkoteoksesta.
