”Why are you wearing that stupid man suit?”
Vuosi on 1988 ja nuorukainen nimeltä Donnie Darko näkee näkyjä. Iso pupujussi nimeltä Frank pakottaa hänet tekoihin, joita on vaikea hallita saati muistaa. Niin, Donnie on… hullu, mutta niinhän on maailmakin. Ja se lähestyy loppuaan. Moisen huomaa kyllä, kun lentokoneet putoavat, taivas repeää ja aika loppuu. Se on mukava näky se.
Donnie Darkoa markkinoitiin ilmestyessään vaitonaisesti ja väärälle yleisölle. Siitä puhutaan usein ”teinielokuvana”, mitä se tavallaan onkin, mutta elokuvan ote ja näkökulma eriävät niin paljon muista genren edustajista, että lokerointi on turhaa. Nuoruudessa kuohuvat ihmissuhteet, uskonnolliset kysymykset, opinnot ja identiteettikriisi otetaan tavalla tai toisella tarkkaan syyniin. Kaikki tämä on vain kääritty älykkään tieteiskauhun muotoon, joka hämmentää mutta myös palkitsee uskollisen katsojan.
”Donnie Darko? What the hell kind of name is that? It’s like some sort of superhero or something.””What makes you think I’m not?”
Vaikka elokuvan ohjannut ja käsikirjoittanut Richard Kelly leikittelee esikoistyössään visuaalisilla kikoilla paljon, on 80-lukulaisessa miljöössä tunnelma silti kepeän nostalginen loistavaa soundtrackia myöten. Kauhukohtaukset ovat tehokkaita, vaikkei niitä ole usein. Jake Gyllenhaal suoriutuu Donnien haastavasta roolista uskottavasti ja herkullisia sivuhahmoja on paljon. Jopa Patrick Swayze on hillitön pikkukaupungin tekopyhänä huuhaa-miekkosena.
Donnie Darko on leuat loksauttava palapeli, joka esittää enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Esikoiselokuvaksi se on tavattoman rohkea, itsevarma ja monisävyinen. Samalla se on kuitenkin surumielinen ja säväyttävä kuvaus helposti samastuttavasta nuoresta, joka tuntee itsensä ulkopuoliseksi muulle maailmalle. Donnien maailma on viehättävän vino – outo ehkä, kuten elämä usein on.
”How does it feel to have a whacko for a son?””It feels wonderful.”
Leffan 128-minuuttinen Director’s cut –versio on ääniraidaltaan tasokasta kuultavaa, vaikka kuva jää valitettavan haaleaksi. Pienehköt, lisätyt kohtaukset eivät ole juonen kannalta välttämättömiä, mutta ne rikastuttavat mukavasti kokonaisuutta. Molemmat julkaisut ovat toki katsomisen arvoisia.
