Steve Martin (s. 1945), tuo koomikkojen kuningas, on ehtinyt urallaan tehdä kaikenlaista, ja myös voittaa lukuisia palkintoja. Ensimmäisen Oscarinsa herra voitti vuonna 1977. Kyseessä oli The Absent-Minded Waiter -niminen 7-minuuttinen lyhytelokuva. Tästä käynnistyi Martinin loistava ura elokuvien parissa.
Vuonna 1987 sai ensi-iltansa Martinin kirjoittama ja Fred Schepisin ohjaama Edmond Rostandin klassikkonäytelmän ”Cyrano de Bergerac” modernisoitu elokuvaversio, joka kantoi nimeä Roxanne. Martin myös pokkasi samana vuonna Writers Guild of America -palkinnon elokuvan käsikirjoituksesta. Martinin ohella pääosissa nähdään mm. Daryl Hannah, Rick Rossovich, Shelley Duvall ja Fred Willard.
Leffan juoni on seuraavanlainen: Erään pikkukaupungin palopäällikkö C.D. Bales (Martin) on rakastunut juuri kaupunkiin muuttaneeseen kauniiseen Roxanneen (Hannah). Roxanne kertoo Balesille unelmoivansa romanttisesta, älykkäästä ja komeasta miehestä. Koska Bales täyttää näistä ehdoista vain kaksi, päättää hän tunnustaa rakkautensa erään komean ja tohelon palomiehen avustuksella.
Steve Martin loistaa roolissaan pitkänenäisenä C.D. Balesina, eikä muissakaan näyttelijöissä pahemmin valittamista ole. Ohjaus on myös hoidettu mallikkaasti, eikä siitäkään pahemmin moitteita löydy. Yhtään tylsää hetkeä ei leffaa katsoessani tullut vastaan. Martinin toilailuja on aina mukava seurata. Onhan hän mielestäni Jim Carreyn ohella yksi parhaimmista amerikkalaiskoomikoista. Martinin ansiosta voisi jopa sanoa, että Roxanne on yksi 1980-luvun parhaista komedioista, John Landisin loistavan Vaihtokaupat-leffan ohella.
Elokuva on pakollista katsottavaa kaikille Steve Martin -faneille, mutta suosittelen tätä silti kaikille hyvän komedian ystäville, ja miksei myös muillekin elokuvien ystäville. Roxanne on elokuva, jonka parissa viihtyy hetken jos toisenkin ja kyllä ainakin itse voisin sen vielä uudestaankin katsoa.
