Ensimmäinen Ghostbusters oli vuonna 1984 ilmestyessään hillitön jättimenestys. Kummitukset olivat yhtäkkiä totaalisen in, Ray Parker juniorin tarttuva tunnari soi joka puolella, ja elokuvan päätähdet sinkoutuivat kertaheitolla kansainväliseen suosioon. Leffan idea oli niin sekopäinen, että sitä oli pakko rakastaa. Ghostbusters kertoi paranormaaleihin ilmiöihin hurahtaneista tiedemiehistä, jotka saivat kenkää yliopistosta sen jälkeen, kun rahoitusta ei enää tahtonut löytyä. Kolmen kopla pisti pystyyn oman yrityksen, joka erikoistui haamujen, henkien ja muiden mörköjen vangitsemiseen. Televisiossa alkoi pyöriä ostos-tv-henkinen mainos, ja pian Haamujengin menestystä ei estänyt mikään.
Ghostbusters oli lippuluukuilla täysin pitelemätön, ja komeaan menestykseen nähden kakkososan kyhääminen kestikin jopa yllättävän kauan. Viisi vuotta ensimmäisen elokuvan jälkeen koko ykkösosasta tuttu kööri aina ohjaaja Ivan Reitmania myöten kuitenkin palasi puikkoihin, ja suksee oli jälleen kiitettävä.
Ghostbusters 2 alkaa surkuhupaisasti. Viiden vuoden takaiset urotyöt ovat painuneet unholaan, eikä kukaan enää tunnu uskovan haamuihin saati Haamujengiin. Jengin jäsenet ovat ajautuneet toinen toistaan masentavimpiin hommiin. Yksi toimii tv-juontajana mm. karvattomia kissoja käsittelevässä B-luokan keskusteluohjelmassa, toinen ramppaa lastenkutsuilla viihdyttämässä murkkuikäisiä jne. Kaverukset joutuvat kuitenkin palaamaan sorvin ääreen, kun muinainen pahuus alkaa rynnistämään tosissaan kohti Isoa Omenaa. Haamujengille löytyykin jälleen tilausta, ja pelissä on luonnollisesti panoksena koko ihmiskunnan kohtalo.
Erinomainen casting eli roolijako on parhaimmillaan jotain aivan käsittämätöntä. Pieneen mieleen ei yksinkertaisesti tahdo mahtua, kuinka on mahdollista, että joidenkin elokuvien jokaiseen rooliin saadaan haalittua täydellisen sopiva näyttelijä. Ghostbusters 2 on juuri tällainen elokuva. Aina mainio Bill Murray on kyyninen ja sarkastinen Peter Venkman, Harold Ramis esittää akateemista nörttiä Egon Spengleria ja Dan Aykroyd nähdään hyväsydämisen höppänän Raymond Stanzin roolissa. Jengiä täydentää myöhemmin mm. Kylmästä Ringistä tutuksi tullut Ernie Hudson. Varsinaisen Haamujengin lisäksi mukana on tukku muitakin tunnettuja nassuja, kuten Sigourney Weaver, Rick Moranis ja Peter McNicol. Jokainen näyttelijä eläytyy kreisiin rooliinsa antaumuksella ja pilke silmäkulmassa.
Fantastisten näyttelijöiden ohella katsojan huomio kiinnittyy tietenkin erikoistehosteisiin. Efektivelhojen suoritus onkin hatun noston arvoinen, varsinkin kun otetaan huomioon, että kyseessä on lähes 15 vuotta vanha elokuva. Haamujengin käyttämät sädeaseet ovat vielä tänäkin päivänä melkoinen valoshow, ja etenkin oikeussalisssa käytävä taistelu kahta kuolemaantuomittua kummitusta vastaan on ikimuistoinen hetki elokuvahistoriassa. Kaiken kaikkiaan Ghostbusters 2:sen ulkoasu on kestänyt aikaa ihailtavasti. Totta kai tehosteet näyttävät hieman ikääntyneiltä, mutta silti katsojan puseroon ei pääse hiipimään sellainen nolo olo, joka kieltämättä iskee joidenkin uudempien elokuvien kohdalla.
Ghostbusters 2:sen kaltaisia leffoja ei yksinkertaisesti enää tehdä. Suurin syy tähän on se, että uuden sukupolven näytteljöistä ei tahdo löytyä 80-luvulla hallinneiden koomikoiden kaltaisia talentteja. Bill Murray, Dan Aykroyd ja kumppanit kirvoittavat makoisat naurut kerta toisensa jälkeen ilman, että tarvitsee ryhtyä pilkkaamaan vammaisia, naisia, homoja, etnisiä vähemmistöjä tai mitään muutakaan ryhmää. Ghostbusters 2 on hyvän fiiliksen elokuva, jollaisia näkee nykyään aivan liian harvoin. Neljä pongoa ja kulttimaine ovat vähintäänkin ansaitut.
nimimerkki: esimies
