Vihreän timantin metsästäjä Michael Douglas on tällä kertaa punaisen rubiinin metsästäjä. Heppu on roolissaan psykiatri Dr. Nathan Conradit, joka yrittää pelastaa säälimättömien kidnappaajien viemää tytärtään. Kidnappaajat jahtaavat Dr. Nathanin potilaan pääkopassa olevia tietoja, koska tämän isä teki joskus 10 vuotta sitten roistoille ohikkaan ja tytöllä on tapahtumaan liittyviä tietoja hallussaan. Nyt nuo asiat ovat jo hiukan kerenneet pölyttyä pääkopassa vaikka siellä pieni läpiveto käykin.
Dr. Nathanin on selvitettävä vuorokaudessa missä ryöstösaalis luuraa. Edessä on lähes mahdoton tehtävä, mutta sen onnistuessa Dr. Nathan voi voittaa paljon upeita palkintoja kuten tyttärensä. Aikaa harjoitteluun ei ole, on käytävä suoraan tehtävään ja kello tikittää nopeammin kuin koskaan.
Hiukan hidastempoinen alku muuttuu hetkessä tiukaksi trilleriksi. Kyllähän leffan parissa viihtyy kun se polkaistaan käyntiin vartin jälkeen. Miehinen on kidnappausdraama. Vaimo makaa avuttomana kipsi jalassa sängyssä ja potilas-Elisabethia retuutetaan meikit poskella muistelemassa menneitä. Mukaan on ympätty tasapainon vuoksi myös energistä naiskaunetta, tosin hiukan huvittavan oloisesti. Jossain varjona perässä, juttua selvitellen hiihtelee yksinäinen poliisi-etsivä. Tämä toi ensinäkemältä mieleen Cindy Crawfordin, mutta lähiksissä alkaa pisteet ja pakkelit vähän ropisemaan. Naiskauneutta silti, vaikka ihan Super-Cindyksi ei Miss Cop ylläkään.
Douglas tuntuu olevan elementissään juuri tämän tyyppisissä leffoissa, joissa häntä tai hänen perhettään kohdellaan huonosti. Äijää viedään ensin, mutta kun käännekohta tulee niin Douglas viekin heitä. Katsoja huomaa, että nyt ollaan vahvoilla ja kohta on myös roistojen kanssa tilinteon hetki käsillä. Jotenkin heppu onnistuu näissä jutuissa hyvin. Brittany Murphy pistää mielisairaan Elisabethin roolin vakuuttavasti ruutuun. Pahikset pistävät pistävät pahisperusroolit kehiin, jotka eivät leffaa ainakaan huononna missään suhteessa.
