Antiikin historiallisen ajan jumalien ja ihmisten välistä suhdetta ollaan kuvattu elokuvissa aina silloin tällöin. Vuonna 2010 ohjaaja Louis Leterrier ohjasi elokuvan Titaanien taistelu (Clash of the Titans), joka osittain perustui vuoden 1981-elokuvaan Jumalten taistelu. Titaanien taistelu keräsi melkoiset tuotot ympäri maailmaa, mutta sai samalla murska-arvostelut huonosta 3D:n käytöstä, mutta elokuva itsessään tarjosi kelvollista seikkailu viihdettä. Jatko-osa lyötiin lukkoon melko nopeasti ja nyt se saapui nimellä Titaanien raivo. Ohjaajaksi on tällä kertaa pestattu (Teksasin moottorisahamurhaaja:Pahan alku ja viime vuoden invaasio-elokuvasta World Invasion-Battle Los Angeles) tunnettu Jonathan Liebesman. Titaanien taistelusta tutut näyttelijät Sam Worthington, Liam Neeson, Danny Huston, ja Ralph Fiennes palaavat tuttuihin rooleihinsa. Samoin myös jo Jumalten taistelussa esiintynyt puupöllö vilahtaa tälläkin kertaa kuvissa.
Kalastaja Perseus (Worthington) yrittää elää tavallista arkea 10-vuotiaan poikansa Heliuksen (Bell) kanssa, mutta hän on alkanut nähdä oudon painajaisen useana yönä. Jumalten voimat ovat yllättäen alkaneet heikentyä ja Zeus (Neeson) varoittaa Perseusta, että jonain päivänä heitä ei mahdollisesti enään ole. Perseuksen velipuoli Ares (Ramírez) on suunnitellut pirullisen juonen Zeuksen katkeran veljen Hadeksen (Fiennes) kanssa, jonka seurauksena Zeus jätetään uhriksi titaaneista suurimmalle Kronokselle, joka pystyisi tämän jälkeen pyhkäisemään ihmiskunnan kartalta. Perseus joutuu jälleen tarttumaan miekkaan ja etsimään vastausta vanhalta jumalalta Hephaestukselta (Nighy), jolla väitetään olevan avain manalan syöväreihin.
Titaanien raivo jatkaa tarinaansa kohtalaisen viihdyttävällä ja näyttävällä, mutta hieman ennalta-arvattavalla kaavalla, aivan kuten edellinenkin osa. Vaikutteita on jälleen haettu useista seikkailu,- ja historiallisista sotaelokuvista ja kuvasto on kieltämättä paikoin melkoista silmäkarkkia. Tarinan käsikirjoitus ei hirveästi tuhlaa aikaa hahmojen esittelyyn, vaan melko nopeasti painatetaan sellaista vimmaa eteenpäin, että heikommilta putoaa lakit päästä. Jumalien ja ihmisten välinen suhdekin tuntuu jäävän välillä vähäsen taakse kaiken rähinän keskellä. Manalan kohtauksiin on kuitenkin saatu annos synkempää tunnelmaa mukaan.
CGI-efektivyörytystä riittää vaikka pariin muuhunkin elokuvaan. Titaanien raivo saavuttaa jo ajoittain mukavasti lopun ajan henkeä. Varsinkin komeasti toteutetussa finaalissa kirkkokuoro kaikuu taustalla, kun Kronos alkaa hiljalleen nousta tulivuoren uumenista ja hänestä lähtevät tulipallot paiskovat ihmisiä pitkin poikin. Samoin Perseuksen ja kumppaneiden seikkailu manalaa edeltävässä labyrintissä on toteutettu varsin näyttävästi. 3D on astetta toimivampaa kuin edellisessä osassa, mutta tälläkin kertaa muutamaa kiven lohkaretta ja Kronoksen heittelemää laavaa ei teatterin puolella juuri muuta nähdä.
Sam Worthington tekee kelvollisen roolin Perseuksena, vaikka hänen hahmonsa hieman tavanomainen sankari onkin. Liam Neeson neuvokkaana Zeuksena ja Ralph Fiennes katkerana Hadeksena hoitavat tonttinsa vaikka päiväkahvilla. Édgar Ramírez piirtää itsestään toimivasti halpamaisen petturiveljen. Toby Kebbelin harteille on jäänyt pakollinen läpänheittäjä Agenor. Konkarit Bill Nighy ja Danny Huston tuppaavat hieman jäämään takavasemalle muusta porukasta, mutta Bill Nighy onnistuu saamaan hymyn suupieleen parilla osuvalla repliikillä.
Kokonaisuutena Titaanien raivo ei kirjoita nimeään jatko-osien historian kirjoihin, mutta toimii kohtalaisen viihdyttävästi jumalten, ihmisten ja erilaisten hirviöiden temmellyskenttänä.
