The Mummy’s Tomb on suora jatko-osa Universalin kaksi vuotta aiemmin valmistuneelle The Mummy’s Hand -leffalle. Osittain samoilla näyttelijöillä varustettu pätkä sijoittuu ajallisesti 30 vuotta ensimmäisen leffan tapahtumien perään, ja kertoo ykkösestä tutun Kharis-muumion kostoreissusta Yhdysvaltoihin ja junttihikiän osavaltioon, jossa entinen seikkailija-arkeologi ja nykyinen piippua poltteleva eläkeläinen, Stephen Banning, perheineen asustaa ja kertoilee kauhujuttuja kävelevästä muumiosta kenelle vain, joka jaksaa moiselle korvaansa lotkauttaa.
Tomb alkaa huvittavahkosti. Tasan tunnin mittaisesta leffasta käytetään ensimmäiset 11 minuuttia edellisen leffan tapahtumien kertaamiseen arkistokuvamatskulla, ja Banningia molemmissa filkoissa näyttelevän, vanhukseksi maskeeratun Dick Foranin kertojaäänen selostaessa tapahtumia. Tämän jälkeen seuraa kuitenkin isku mahaan ja ilmat pihalle. Ohjaaja Harold Young on heittänyt Handin hirviöhurjasteluja ryydittäneillä rempseällä huumorilla ja reipashenkisellä seikkailumeiningillä vesilintua, ja korvannut ne selkeästi kovemmalla fokuksella oleelliseen. Muumiota ei tarvitse odottaa läheskään yhtä pitkään kuin ykkösosassa, ja sen annetaan rellestää paljon enemmän ja huomattavasti tylymmin. Käsikirjoittaja ja ohjaaja uskaltavat, 40-lukulaiselle B-luokan hirviöelokuvalle epätavallisesti, jopa yllättää ja järkyttää katsojaa pariin otteeseen.
Tomb on siis selkeästi edeltäjäänsä rankempi, brutaalimpi ja pelottavampi elokuva. Ykkösenkin kauhukohtauksissa oli jytyä, mutta tällä kertaa sitä on vielä enemmän. Jos Hand olikin vuoden ’32 Muumiosta askel lähemmäs suoraviivaista kauhuviihdettä, on Tomb harppaus kohti modernia, armotonta ja väkivallan uhan sekä hirviön läsnäolon sijasta tiukkaotteisesti filmatuilla ja raaoilla murhakohtauksilla pelottelevaa horroria. Kharis kuristaa vääräuskoiset armotta, ja näyttää itsekin huomattavasti reissussa rähjääntyneemmältä, kuin edellisellä kierroksella. Ohjaaja Youngille täytyy todella nostaa kuvitteellista kotsaa. Young pitää tunnin mittaisen paketin tiukasti otteessaan, vauhdittaa tapahtumat lentoon ilman tylsiä hetkiä tai suvantovaiheita (jos ei sitä alun muistelmaosuutta oteta lukuun) ja ennen kaikkea kuvaa kauhukohtaukset sellaisella ammattitaidolla ja itsevarmuudella, että todella moni nykyisistä kauhuohjaajista voisi ottaa tästä mallia.
Näyttelijät ovat tällaisten double feature -leffojen peruskauraa. Ykkösessäkin miellyttäneet Dick Foran ja Wallace Ford uusivat roolinsa samalla rutiinilla, ja heittääpä viime leffassa egyptiläisenä ylipappina riehunut vanhan liiton George Zuccokin pienen cameon. Uudet näyttelijät ovat lähinnä monttu auki patsastelevia pallinaamoja, joiden roolisuorituksista ei voi sanoa mitään kovin hyvää, jos ei erikoisen pahaakaan. Tähän löytyy kaksi poikkeusta, vähemmän yllättäen pahisosastolta. Zuccon hahmon paikan ilkeänä ylipappina vievä Turhan Bey on varsin hauska sliipattuna ilkimyksenä, vaikka ei uhkaavuudessa ja kauhuleffauskottavuudessaan aivan vedäkään vertoja veteraaniedeltäjälleen. Universalin legenda, mm. Wolf Mania, Näkymätöntä miestä ja Oopperan kummitusta esittänyt Lon Chaney Jr on puolestaan korvannut Tom Tylerin ja raahustaa kostonsa perässä vähintäänkin yhtä vakuuttavasti, suorastaan kärsivän oloisena ja homeinen koura uhkaavasti ojossa. Nättiä!
Tomb on loistavaa muumiohupia sellaisesta diggaaville. Ei mitään maailmaa mullistavaa, mutta erinomainen lisä Universalin Kharis-sarjaan. Viihdyttävä, jännittävä ja nopeatempoinen, täysin oppikirjan mukainen B-kauhuelokuva. Onnistui todella yllättämään positiivisesti, vaikka en todellakaan nollaodotuksilla lähtenytkään liikkeelle!
