DiCaprio vetää ehkä elämänsä loistavimman roolisuorituksen.

20.6.2003 09:39

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat:
Alkuperäinen nimi:What's Eating Gilbert Grape
Valmistusvuosi:1993
Pituus:113 min

Gilbert Grape (Johnny Depp) asuu pikkukaupungissa Endorassa. Hänen isänsä hirtti itsensä, eikä Gilbertin ylipainoinen äiti ole poistunut sen jälkeen talosta. Vammaisen pikkuveljen Arnien (Leonardo DiCaprio) piti kuolla jo 10-vuotiaana ja kohta hän täyttää jo kahdekantoista. Nyt hän lääkärin mukaan voi kuolla koska tahansa. Isosisko Amy yrittää toimia äitinä, mutta huonolla menestyksellä. Toinen sisko Ellen on yksi maailman ärsyttävimmistä ihmisistä. Gilbert itse on töissä pienessä ruokakaupassa, jonka asiakkaat lähistölle tullut uusi supermarket Ruokamaa vie. Hänellä on myös suhde kotirouvan kanssa. Eräänä päivänä kaupunkiin tupsahtaa kaunis tyttö nimeltä Becky, joka kiertää äitinsä kanssa maailmaa asuntovaunulla, mutta nyt auto on rikki ja he joutuvat jäämään vähäksi aikaa Endoraan.

Gilbert Grape on tyypillinen leffa ruotsalaiselle Lasse Hallströmille. Elokuvan kuvaus on kaunista ja leffan tarkoituksena olisi saada katsoja kyynelehtimään leffan lopussa. Hallström kuvaa hyvin aidon tuntuisesti ja erittäin amerikkalaisesti pikkukaupunkia Endoraa. Kaikki asukkaat tuntevat toisensa ja eihän kaupungissa koskaan mitään mullistavaa tapahdu.

Henkilöt ovat myös erittäin onnistuneita. Yleensä yököttävä Leonardo DiCaprio vetää ehkä elämänsä loistavimman roolisuorituksen vammaisena Arniena. Myös Darlene Cates esittäää mainiosti 200-kiloista äitiä. Johnny Depp vetää sellaisen tyypillisen roolin Gilbertinä. Hän meinaakin jäädä muiden näyttelijöiden varjoon, mutta loistava nyttelijä hän silti on. Juliette Lewisin roolihahmo Becky on jotenkin liian outo. John C. Reilly näyttelee hienosti Gilbertin kaveria.

Leffa olikin yllättävän outo. Muutama kummallinen tapahtuma oltiinkin saatu mukaan. Silti on kyse lämminhenkisestä draamasta, jota on maustettu huumorilla. Leffan tarkoituksena onkin saada katsoja pois hetkeksi aikaa murehtimasta omia murheita. Siinä leffa onnistuukin erinomaisesti. Joskus tällaiset leffat tekevätkin tehtävänsä, mutta ei näistä miksikään mestariteoksiksi ole.

Arvosteltu: 20.06.2003

Lisää luettavaa