Uusimman James Bond-elokuvan, No Time To Dien ensi-illan piti olla jo syksyllä 2019. Mutta kun ohjaajaksi ensin valittu Danny Boyle jätti projektin erimielisyyksien takia, hänen tilalleen jouduttiin etsimään uusi ohjaaja. Boylen lähdön jälkeen koronapandemia iski kyntensä kulttuurialaan, joten ensi-ilta myöhästyi alkuperäisestä aikataulustaan lopulta lähes kaksi vuotta. Mutta nyt odotus on ohi – ja kyllä se kannattikin.
Bond (viimeistä kertaa Daniel Craig) on jättänyt Britannian tiedustelupalvelun ja viettää aikaa Karibialla, kun vanha ystävä Felix Leiter (Jeffrey Wright) ottaa yllättäen yhteyttä. Pian edessä onkin seikkailu, jollaista ei ole vielä koskaan koettu.
Luulin ettei Bondeista saisi Skyfallin jälkeen enää yhtään upeampia. Tällaisen jälkeen on kuitenkin mukava huomata olleensa väärässä. Ensimmäisten kolmen vartin aikana lähinnä keskitytään pohjustamaan tulevia tapahtumia. Mutta hiljaa hyvä tulee. Kun tarina lopulta käynnistyy, sehän käynnistyy niin että tuntuu. Toimintakohtauksissa on tuttuun tyyliin vauhtia ja huumoriakin on ripoteltu sopivasti sekaan, mutta päällimmäinen tunne on silti loppujen lopuksi haikeus.
Billie Eilishin tulkitsema tunnuslaulukin on Bond-kappaleiden mittapuulla mollivoittoinen, mutta kruunaa kokonaisuuden täydellisesti ja on melankolisuudessaan lähes koskettava.
Nähtäväksi jää, kuka perii agentin roolin Craigin jälkeen, mutta yksi asia on varma: No Time To Die tulee tästä lähin kuulumaan Bondien ehdottomaan kärkikastiin.
Hyvästi Daniel Craig, sun duunisi tehty on.
