Kevin Spacey on jälleen nimensä veroinen. Mutta eiväthän hömppäleffat yleensä näin surullisesti pääty?

10.1.2005 23:38

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat: ,
Alkuperäinen nimi:Pay It Forward
Valmistusvuosi:2000
Pituus:119 min

Kyllähän se koville ottaa, jos opettaja antaa luokalle kotitehtäväksi maailmanparannuksen. Vai ottaako sittenkään? Ei ainakaan, jos Anna hyvän kiertää –elokuvaan on uskomista. 7-luokkalainen Trevor-poika ottaa tehtävän tosissaan ja alkaa ideoimaan todellista maailmanparannusta. Ja se idea on lopulta hyvin simppeli…

Anna hyvän kiertää vaikuttaa aluksi hieman sesonkituotteelta, jonka ajanhermolla ollut ja hömppään erikoistunut tuottajaryhmä on väsännyt. Mukaan vuosituhannen vaihteen jälkeen ilmestyneeseen elokuvaan on hankittu niin Kuudennessa aistissa loistanut lapsitähti Haley Joel Osment kuin Oscarvoittajat Kevin Spacey (sivuosa-Oscar, Epäilly ja pääosa-Oscar, American beauty) ja Helen Hunt (pääosa-Oscar, Elämä on ihanaa). Musiikkiosastollekin on hankittu tuttu mies, nimittäin American beautyn unohtumattoman teeman säveltänyt Thomas Newton. Newton ei tosin ole ihmeitä tehnyt, pikemminkin vaihtanut parin nuotin paikkaa, ja taikonut hienon AB-henkisen tunnussävelen.

Haley Joel Osment ei ole ehkä samassa vauhdissa kuin Kuudennessa aistissa, mutta taipuu jälleen suoritukseen, joka vahvistaa hänen asemaansa johtavana lapsitähtenä ja näyttelijälupauksena. Hunt esittää juoppoa perheenäitiä, jonka osana on välistä kitata viinaa pullosta ja välistä hillua stripparibaarin tarjoilijattarena sinisen peruukin ja nahkavaatteiden kera. Ja eivät Helenin osakkeet ainakaan laske tässä hömppämenossa, vaikka pari ikävää yli-ilmeilyä mukaan mahtuu.

Kevin Spacey on jälleen nimensä veroinen. Vaikka hän kasvovaurioiseksi meikattuna aloittaa vaisusti, vauhtiin päästyä meno on huimaa. Lopulta rakkautta pelkäävästä ja rutiinien hallitsemasta opettaja Simonetista löytyy ulottuvuuksia vaikka mihin. Jopa sen verran, että lähdeteoksen kirjoittanut Catherine Ryan Hyde tuskin on pahoillaan, vaikka opettaja onkin muuttunut mustasta miehestä valkoiseksi.

Päätrion laittaessa elämäänsä raiteilleen, taustalla selvitetään kaupungissa kiertävän hyvyyden alkuperää ja pääselvittäjän häärii Jay Mohrin (mm. Jerry Maguire) esittämä hemmo, ja hyvyys tosiaan tuntuu kiertävän vauhdikkaasti kaupungissa (jos ei naistenhakkaajan osaa vetävää Jon Bon Jovia lasketa mukaan).

Ehkäpä elokuvan yltiöpositiivinen sanoma ei toimi käytännössä tässä (välinpitämättömässä) maailmassa, mutta onpa se ainakin yrittänyt kertoa jotakin. Tai ainakin myynyt leffalippuja hyvän idean varjolla. Miten vaan, leffa on lopulta hieno romanttisen hömpän ja draaman risteytys. Lopussa tapahtuva käänne jaksaa yllättää ja koskettaa. Eiväthän hömppäleffat yleensä näin surullisesti pääty? Opetus tapaa tulla ihmisystävällisemmän mutkan kautta. No, kiertäähän se hyvä surukynttilöiden loimutessakin – jos niin vain tahdotaan?

Arvosteltu: 10.01.2005

Lisää luettavaa