Vaarallinen romanssi (1959)
- Alkuperäinen nimi:
- North by Northwest
- Tuotantovuosi:
- 1959
- Ohjaajat:
- Alfred Hitchcock
- Käsikirjoittajat:
- Ernest Lehman
- Pääosissa:
- Cary Grant, Eva Marie Saint, James Mason, Jessie Royce Landis, Josephine Hutchinson, Leo G. Carroll, Martin Landau, Philip Ober
- Maat:
- USA
- Pituus:
- 136 min
- Genret:
- Seikkailu, Trilleri
Cary Grantin esittämä mainosmies tempaistaan hetkessä melkoiseen pyöritykseen tässä Alfred Hitchcockin klassikkotrillerissä. Grant sekoitetaan mystiseen herra Kaplaniin eikä aikaakaan, kun syytelistalla on jo rattijuopumus ja murha. Maisema vaihtuu ja maissipelto pöllyää Grantin pyrkiessä selvittämään merkillisiä tapahtumia eikä päähenkilöllämme pakoilusta huolimatta ole luonnollisestikaan niin kiire, etteikö myös romanssille jäisi aikaa.
Vaarallinen romanssi muistuttaa hyvin paljon neljä vuotta aikaisemmin ilmestynyttä Varkaitten paratiisia, jossa Alfred Hitchcock myöskin johti orkesteria ja Cary Grant näytteli pääosaa. Molemmissa leffoissa päähenkilö pakenee viranomaisia ja yrittää puhdistaa maineensa. Muutenkin elokuvien tyylit ovat hämmästyttävän samankaltaisia, mikä on melkoisen harvinaista yleensä aina toisistaan selkeästi poikkeavia leffoja tehneelle Hitchcockille. Elokuvan tyylistä tulee ajoittain mieleen Bond-leffat, jotenka noinkohan 3 vuotta myöhemmin alkaneeseen 007-sarjaan olisi jopa imetty jotain vaikutteita tästä Hitchcock-klassikosta?
Tämän Hitchcock-pätkän ongelma on se, ettei tarina ole kovinkaan kekseliäs tai yllättävä. Teknisesti ja visuaalisesti Vaarallinen romanssi on hurjasti aikaansa edellä, mutta käsikirjoituksen osalta elokuva ei yllä lähellekään Hitchcockin parhaita tekeleitä. Trilleriksi leffa on aivan liian epäjännittävä ja hidastempoinen. Yli kahden tunnin pituus puuduttaa, kun mielenkiintoisen alun jälkeen tarina jää jollain lailla junnaamaan paikalleen. Kuuluisat maissipelto- ja Mt Rushmore -kohtauksetkin toisaalta sykähdyttävät, mutta taas toisaalta vaikuttavat vähän huvittavilta.
Kaiken kaikkiaan Vaarallinen romanssi ei ole elokuvana kestänyt samalla tavalla aikaa kuin esim. Psyko tai Takaikkuna. Valmistumisvuotenaan leffa on upean visuaalisuutensa takia ollut varmastikin huikea katseluelämys, mutta köykäisen tarinansa takia VR ei enää ainakaan minua suuremmin sytyttänyt. Omassa arvoasteikossani Vaarallinen romanssi ei kuulu edes Hitchcockin kymmenen parhaan elokuvan joukkoon.
Arvostelija
Eetu Nortiainen
Vieras
Roger O. Thornhillin (Grant) elämään tulee lököisästi liikettä, kun häiskä sekoitetaan salaiseen agenttiin. Mitäpä muutakaan moisesta seuraisi kuin tiukka junamatka, kiipeilyä vuorilla, pakoilua maissipelloilla sun muuta jännää. Hitchcockin Vaarallinen Romanssi tempaa katsojan mielettömälle seikkailulle halki Jenkkilän, messissä tietenkin myös vetävä se blondi (Saint).
Ei herramunjee, mitä muuta voisi kunnon jännäriltä toivoa? Käsis on selvästi tavallista Hitchcock-leffaa liikkuvampi, mikä toimii tämän leffan kohdalla mainiosti. Hitch on staililleen erittäin uskollinen; dialogi on veitsenterävää, ja kerronnaltaan herkullisia pieniä jippoja löytyy mielettömästi. Huumoria on jälleen sekoitettu messiin juuri oikeassa määrin. Leffan ote ei ole menettänyt tatsiaan vuosien saatossa lainkaan, lukuisat hienot jännitysskenet saavat nimittäin katsojankin otsan hikoamaan. Grant on nappivalinta mattimeikäläiseksi pinteessä.
Homma luistaa kuin teflonpinnalla. Tästä jos jostain bonjaa jo torvikin, että Hitchcock on eittämättä jännityksen mestari. Vaarallinen romanssi onkin hyvä leffa aloittaa tutustuminen miehen tuotantoon, sillä siitä löytyvät kaikki hänen tuotemerkkinsä niin viihdyttävinä kuin olla suinkin voi. Reipas kaksi tuntia tuntunee melko pitkältä kestoksi jännärille, mutta meno on niin sutjakkaa ettei kelloa vilkuilla.























































