Truman Show, The (1998)

Robinson-Erkki pesi pyykkinsä! Miljonääri-Aatu laittoi permanentin! Seikkailija-Pamela ei poseerannut alasti lehdessä! Tämän päivän juorulehdet suorastaan mässäilevät tosi-tv-tähdillä ja mitä turhimmilla lööpeillä - ja kansa nauttii. Suomessa on siirrytty nyt siihen vaiheeseen, jossa jenkit olivat jo vuosia sitten: tosi-tv-buumia ei tunnu pysäyttävän mikään! Kuvitelkaapa tuo myllytys monta astetta suurempana ja rankempana leikkinä: mitäpä jos tähden itsensä ei tarvitsisi tietää julkisuudestaan mitään, ja autuaasti hän toimisi koko kansan saippuaoopperan tähtenä. Eli kaikki olisi 100% totta. Ainakin uhrin mielestä.

Peter Weirin mainio draama Truman Show toimii juuri edellä mainitulla periaatteella. Viihteen hinta nostetaan yksilön valinnanvapauden edelle mitä mahtavimman kerronnan tukemana. Hieno paketti viihdyttää, pistää ajattelemaan ja saa lisäksi suuria tunteita liikkeelle.

Truman Burbank (Jim Carrey) luulee olevansa aivan tavallinen ihminen aivan tavallisessa pikku kaupungissa, elämä rullaa ja hän elää vaimonsa kanssa keskellä amerikkalaista lähiöunelmaa. Hänellä ei ole aavistustakaan, että hän on koko elämänsä ajan ollut 24 tuntia vuorokaudessa pyörivän sarjan tähti. Edes häveliäästi katsojille sponsorituotteita tuputtavat valeystävät eivät saa Trumania huomaamaan katalaa totuutta. Ja miksi saisivatkaan? Emmekö me kaikki hetkittäin ajattele, että jos sittenkin tämä kaikki olisi yhtä valtavaa showta ja juuri Minä olisin sen tähti. Jos kaikki pyörisi Minun napani ympärillä?

Eräänä päivänä Truman vahingossa joutuu keskelle tuotantoryhmän lavasteita ja hitaasti totuus alkaa valjeta. Pala palalta mediamoguli Christofin (Ed Harris) luoma valetodellisuus murenee Trumanin silmissä. Autot kiertävät kortteleita vain hänen vuokseen, ja elämästä mystisesti kadonneet ihmiset (myrskysäällä hukkunut isä ja nuoruuden rakkaus Lauren) alkavat vaivata Trumania. Vetääpä nuoren miehen veri pois tutusta lähiöstä suureen maailmaan katsomaan ihmeitä. Todellista elämää siis, vaikkei hän itse sitä tiedäkään.

Helpolla Trumania ei ihmiselämän mittaisesta ja kokoisesta viihdeshowsta päästetä, vaan julma Christof aikoo pitää kynsin hampain kiinni kultakimpaleestaan. Käsikirjoittajat studioilla kirjoittavat koko ajan uutta kyyneleet silmiin tuovaa draamaa Trumanin elämään. Kukaan (sarjasta ulosheitettyä Laurenia lukuun ottamatta) vain ei muista, että Truman on ihminen, inhimillinen olento. Mieltä kuohuttava taistelu totuudesta huipentuu mieliinpainuvalla tavalla keskellä hirmumyrskyä ja Trumanin pahimpia pelkoja. Mitataan lopullisesti mikä on oikean elämän ja sokerikuorrutetun viihteen välinen suhde: näinkö kallista orjuuttava viihde oikeasti on?

Jim Carrey tekee elämänsä roolin ongelmiensa kanssa painiskelevana Trumanina. Kasvonvääntelyä ei tarvita tällä kertaa, miehen kohtalo koskettaa ja naurattaa juuri oikein tällä tulkinnalla. Laura Linney kulkee mukana sopivasti muka lohduttavana vaimona, ja Noah Emmerich on todella hyvä kaljapäkki kädessään laahustavana tosiystävänä. Ed Harris on taas kerran pahiksen roolissa. Tällä kertaa hänen osanaan ei kuitenkaan ole hullu rikollisjohtaja vaan pikemminkin tunteeton henkinen murhaaja, ja jonkin asteen televisiojumala.

Truman Show on äärimmäisyyksiin aiheensa vievä ja puhutteleva elokuva, todellinen viihdepuntari, joka kritisoi ja puntaroi omassa kiiltokuvamaisuudessaan maailmaamme. Ehkäpä joku miettii tämän elokuvan jälkeen tapojaan ja omia tirkistelyn halujaan. Ja jos ei, niin Truman Show toimii pelkkänä ajankulunakin viiden tähden arvoisesti.

PS. "We accept the reality of the world with which we are presented". Jo tuota yhtä mediakeisari Christofin lausahdusta sietää miettiä hetkisen verran, Truman Shown kokoista pakkausta useammankin.

Pisteet:
Arvosteltu: 21.04.2004
Katsottu: DVD

Arvostelija

Arsi T. Elokolikko
Ylläpitäjä
703 arvostelua

Jim Carrey oli 90-luvun puolivälin varmasti tunnetuimpia koomikkoja. Naamanvääntelyyn ja pissa/kakkahuumori -leffoissa Carreyn näyttelijälahjat eivät saaneet kovinkaan suurta arvostusta mutta palkkiot olivat Carreylla taivaissa. Niimpä Peter Weir että Jim Carrey faneille oli varmasti aikamoinen järkytys kun nämä kaksi neroa päättivät tehdä elokuvan. Truman Show:sta syntyi silti yksi kaikkienaikojen omaperäisimmistä ja parhaista elokuvista.

Truman Burbank on maailman suosituin ihminen, hän tekee 24 tuntia showta päivässä. Kaikki olisi varmasti hyvin jos Truman tietäisi tämän itse. Kaupungissa kaikki ovat palkattuja niin Trumanin ystävät kuin äiti tai vaimo. Koko kaupunki on iso lavaste jossa Truman tietämättömyydessään kulkee ja sekoilee ihmisten seuratessa herran toilailuja. Truman rupeaa kuitenkin tajuamaan että kaikki ei ole kaupungissa kohdalla. Kaikki tuntuu pyörivän Trumanin ympärillä ja pois pääsy kaupungista on lähes mahdotonta. Olenko tv-show tähti tietämättäni?

Truman Show on mainio leffa jonka upea käsikirjoitus jaksaa kannatella leffaa alkuteksteistä loppu teksteihin. Omaperäinen juoni ei ole mitään ilman hyvää ohjausta, mutta tässä leffassa sitä ei kannata pelätä. Peter Weir ohjaa (tarkoituksella) tosi-tv sarja tyylisesti leffan ja käyttää vapautuneesti hienoja kuvakulmia. Myös Truman show:n studio kaupunki on sarjakuvamaisuudessaan erittäin upeaa katseltavaa ja sopii leffaan kuin nyrkki silmään.

Leffastaan ylistetty ja kehuttu (mutta käsittämättömästi ilman oscar-ehdokkuutta jäänyt) Jim Carrey hoitaa työnsä mahtavasti. Heebo todistaa osaavansa näytellä eikä ole pelkkänaaman vääntelijä. Trumani on hahmona muutenkin upea. Hieman kaksijakoinen mies on ystäviensä (näyttelijöiden) seurassa mukava ja hymyilevä tavallinen tallaaja, mutta yksin synkkä ja hieman ahdistunut mies. Kaikki muutkin näyttelijät tekevät mahtavat roolisuoritukset ja hahmot ovat heille hyvin kirjoitettuja, mutta erikseen pitänee vielä mainita Ed Harris joka tekee uransa parhaan rooli työn aivan kuten Carrey.

Truman show on nerokas ja omaperäinen leffa joka on täynnä sekä satiiria että draamaa.

nimimerkki: Criiticco

Pisteet:
Arvosteltu: 25.03.2003
Katsottu: Kotona

Arvostelija

Criiticco
Käyttäjä
61 arvostelua

Oletan että kaikki ihmiset jossain elämänvaiheessa miettivät jotain sen suuntaista, että jos kuviot pyörivätkin vain heidän ympärillään tavalla tai toisella. Truman Shown ideaan on napattu tuo hetki ja jalostettu siitä loistava leffa. Hommassa on myös kysymys tämänpäivän median tarvitsemista normaaleista kadun tallaajista ja todellisista tarinoista joita me kansalaiset kaipaamme kuviteltujen ja sepitettyjen tarinoiden ohella.

On piristävää nähdä Jim Carey tämän tyyppisessä roolissa. Äijän perushössötys ei jaksa yleensä oikein innostaa. No, ehkä sähköputkimies oli poikkeus ja The Mask menetteli ihan ookoo hienojen digi-efektien takia. Onhan Jim ollut myös hienossa Man on the moonissa, joka onkin Truman Shown ohella sitä Careyn parasta tuotantoa.

Careyn esittimä Truman Burbank viettää akvaarioelämää lavastesaarella ja on aito tähti maailman suosituimmassa TV-sarjassa. Trumanin elämää tallentaa 15 000 kameraa 24h/vrk joten mikään tilanne ei jää välittämättä katsojille. Intiimit kohtaukset jätetään sentään näyttämättä ja niissä tehdään Suomifilmit eli siirrytään kuvaamaan lehtien havinaa. Koko Trumanin maailma on siis vain kulissia, niin työpaikka, perhe kuin parhaat ystävätkin. Tätä kaikkea hallinnoi Ed Harrisin esittämä Truman shown ohjaaja, joka saa varsin jumalallisia piirteitä. Truman hoksaa että säädöt elämässä ei ole täysin kohdallaan ja alkaa pyrkimys pois omista pienistä kuvioistaan. Tämä ei ole sarjan kannalta kovin hyvä vaihtoehto ja äijän hanketta tullaan estelemään kaikin keinoin.

Leffa on jopa parempi toisella katsomiskerralla. Kun tietää mistä on kysymys voi roolityöskentelyihin sekä nerokkaaseen tarinaan ja sen yksityiskohtiin keskittyä paremmin. Tottakai DVD:n 16:9 kuvasuhde ja 5.1 ääni tuovat uuden sävyn verrattuna aikaisempaan videotarkasteluun. Kun leffan katsomisesta on kulunut muutama vuosi niin yksittäiset tapahtumatkaan eivät ole liian tuoreessa muistissa.

Naurua, pohdiskelua, inhotusta ja henkistä väkivaltaa. Siinäpä se, loistava leffa.

Pisteet:
Arvosteltu: 21.03.2002
Katsottu: DVD

Arvostelija

arska
Ylläpitäjä
647 arvostelua

Truman Burbankin elämää on seurattu maailmanlaajuisesti TV:ssä syntymästä saakka. Kaikki käänteet ja kaikkien muiden ympärillä olevien ihmisten repliikit on käsikirjoitettu valmiiksi. Vain Truman elää tietämättä että kamerat seuraavat häntä 24 h. Live soap ooppera on jatkunut jo 30 vuotta, kun Trumanille alkaa valkenemaan totuus ja pullikointi alkaa.

Leffan idea ja toteustapa on hieno. Pitkästä aikaa elokuva jossa on jotain uutta. Pikku jipoilla katsojalle tyrkätään vinkkiä todellisuudesta, ja vaihtelevat kuvakulmat kertovat onko kyseessä on-line –soap -lähetys vai leffakerronta. Käsikirjottaja ja ohjaaja ovat osuneet toteutuksessa napakymppiin. Ainoa särö kokonaisuudessa on keskellä leffaa sijoitettu selitysosa. Minkä pirun takia jännite vesitetään typerällä pätkällä, jossa kerrotaan se kaikki minkä katsoja on saanut itse hoksata leffan edetessä. Terveisiä jälleen jenkkilään: ruudin keksijät ovat ruudun tällä puolen.

Entäs sitten Jim Carrey? Ukkeli on veivannut fyysistä komiikkaa aikaisemmin, jossa aina tehoava pissa-kakka -huumori on ollut pointti. Tällä kertaa, tietyistä pakkomaneereista huolimatta, Jimbo vetää draamaa kympillä. Katsojan ei todellakaan ole vaikeuksia asettua Carreyn roolihahmon puolelle.

Leffa aiheuttaa syvällisiäkin ajatuksia TV:n vallasta ja putkiaivokatsojista, mutta jätetään moralisointi siitä palkkansa ansaitseville, ja todetaan vain, että ajatusten herääminen on hyvän elokuvan merkki.
Lisäksi leffa sisältää muutaman todella hienon visuaalisen kuvan. Vaikka digivelhot ovat olleet liikkeellä, ne eivät vähennä kokonaisuuden näyttävyyttä tai arvoa.

Pirullisen hyvä elokuva. Odotellaan Peter Weirin muita ohjauksia.

Pisteet:
Arvosteltu: 24.09.2001
Katsottu: DVD

Arvostelija

Viljami
Ylläpitäjä
225 arvostelua