Ruumiinsieppaajat (1945)
- Alkuperäinen nimi:
- Body Snatcher, The
- Tuotantovuosi:
- 1945
- Ohjaajat:
- Robert Wise
- Pääosissa:
- Bela Lugosi, Boris Karloff, Edith Atwater, Henry Daniell, Russell Wade
- Maat:
- USA
- Pituus:
- 78 min
- Genret:
- Draama, Trilleri, Kauhu
Keskiarvo
Arvostelut (2): 
Pikatuomiot (33):
Oma pikatuomio
30-luvun kauhuleffojen suurnimet Bela Lugosi ja Boris Karloff näyttelivät viimeistä kertaa yhdessä vuonna 1945 valmistuneessa kauhuelokuvassa nimeltä Ruumiinsieppaajat (huom. ilmeisesti DVD:n kansi väittää erheellisesti kyseessä olevan myös ainoan kerran). Ohjaajana projektissa hääri tuolloin vielä tuntematon suuruus, tuleva mestariohjaaja Robert Wise (mm. The Sound of Music, West Side Story, The Haunting, The Andromeda Strain).
Vaikka Ruumiinsieppaajat filmattiin vain kymmenisen vuotta esimerkiksi kuuluja Frankestein-pätkiä myöhemmin, niin sen asenteessa on tapahtunut valtaisa askel synkempään suuntaan. On suorastaan sääli, että Boris Karloff muistetaan paremmin Frankensteinin hirviö -suorituksistaan, jotka ovat pelottavan/pelottavuudeltaan lähellä erään Conan O’Brienin show’n pilaversiomonsterin asennetta, kuin vaikkapa tästä käsittämättömän tylystä virnistelystä John Grayna, maailman julmimpana ajurina.
On pitkälti Karloffin ansiota, että Ruumiinsieppaajat kohottaa kätensä pintaan vanhan kauhun tusinamullasta ja jättää oikeasti hyytävän tunteen selkäpiihin. Enemmän on silti kyse kunnioitusta herättävästä fiiliksestä, joka pursuilee ruudulta moraalittomien tohtoreiden suorittaessa omia puuhiaan. Se, mikä monessa kollegaleffassa on pelkästään tunteen hukkaavaa lässytystä, muuntuu Wisen käsittelyssä puhuttelevaksi ja fiksusti rakennetuksi kauhutarinaksi niin, että pikkuerheet eivät pääse haittaamaan. Oldies Horror -genrelle tuiki tärkeä musiikkipuoli toimii, sillä peräti seitsemän Oscar-ehdokkuutta mittavalla urallaan kerännyt säveltäjä Roy Webb on tehnyt kerrassaan mainion työn säveltäessään elokuvan musiikit.
Ruumiinsieppaajissa kohtaavat monet ääripäät: Wisen hienon uran se tavallaan potkaisee liikkeelle, kun taas enää pienessä sivuosassa olevan Lugosin ura kääntyili jo pahasti alamäkeen ja kohti surkeaa loppuaan. Karloffin sekä toisessa pääosassa loistavan Henry Daniellin lääkärihahmon otteista hehkuu silti sitä kohtalokkuutta, mitä tällainen mustavalkoväreihin puettu viihde voi parhaimmillaan esittää. Kyseessä on tarina, joka on liiankin helppo kuvitella vanhan ajan nuotiofiilistelyksi. Tämä pätee etenkin loppuratkaisuun. Siksipä maksimaaliset hatunnostot sekä neljä ja puoli maanista kalmankalpeaa virnistystä itse Karloffin hengessä suoritettuna.
Pisteet:
Arvosteltu: 27.03.2008
Katsottu: Kotona
"Ruumiinsieppaajat edustaa kulttimaineeseen kohonnutta kauhuelokuvaa legendaarisimmillaan" lukee VSH:n takakannessa. Hinta tuntuu erittäin pieneltä ja kannessa hehkutetaan erityisesti tämän olevan Boris Karloffin ja Bela Lugosin ensimmäinen ja viimeinen yhteinen elokuva. Olihan tämä pakko muiden elokuvien lomassa poimia mukaan.
Elokuva kertoo lääketieteen professori McFarlanesta (Henry Daniell), joka on jo kauan käyttänyt haudanryöstäjä John Grayn (Boris Karloff) palveluksia saadakseen ruumita lekeltäväksi yliopistonsa tutkimuksia varten. McFarlanesta Gray on kuitenkin vain uhka hänelle, kun tämä pyörittää häntä pikkusormensa ympärillä. Nuori opiskelija Donald Fettes (Russell Wade) pääsee McFarlanen avustajaksi ja täten saa myös tietää tästä kauhistuttavasta bisneksestä.
Miehiä saapuu vaivaamaan nainen, jonka pikkutyttö on halvaantunut onnettomuudessa ja haluaisi kävellä jälleen. McFarlanen on ryhdyttävä arveluttavaan leikkaukseen, mutta tarvitsee tutkimuksiin monia ruumiita ja näin Grayn tarve kasvaa ja McFarlane joutuu vakavaan itsetutkiskeluun. Hänen suhteensa Grayhyn kiristyy kiristymistään ja kohtapuoliin selviääkin, miten se häneen vaikuttaakaan...
Ruumiinsieppaajat on ensinnäkin teknisesti ja visuaalisesti ikäisekseen hyvin onnistunut elokuva. Vielä nykypäivänäkin hyvältä näyttävät maisemat ja huoneet ovat erinomaisia tunnelman luojia.
Elokuva ei myöskään ole yhtään vanhentunut, vaan saa yhä aikaan tavoittelemaansa synkää ja hyytävää tunnelmaa. Elokuva on juuri niin synkkä kuin sen odottaisi olevankin, jopa yllättävänkin synkkä. Elokuva on säilynyt ällistyttävän ajan tuoreena ja mustavalkoisuus ei ole tälläkertaa rasite, vaan sitä käytetään Psychon ja Elävien Kuolleiden Yön tavoin tunnelman luojana.
Rooleista voi sanoa vain pelkkää hyvää, sillä Henry Daniell on uskomattoman hyvä näyttelijä. Kaikki tunnetilat tulevat aidosti esille ja muutenkin roolisuoritus on upea. Russell Wade on myös mukava näyttelijä ja Boris Karloff on roolissaan juuri niin synkkä ja pelottava kuin ajattelisi haudanryöstäjästä. Bela Lugosilla on kyllä aikalailla ylimainostettu rooli, sillä se on melkoisen pieni. Mutta hyvin Bela roolinsa vetää jokatapauksessa.¨
Käsikirjoitus on elokuvan suurin vahvuus. Se johdattelee katsojaa pikkuhiljaa kohti yhtä elokuvahistorian hienointa loppua. Elokuva perustuu tositarinaan Burke ja Hare nimisestä kaksikosta, joista elokuvassa yhdessä vaiheessa puhutaankin. Olen lukenut Robert Lois Stevensonin novellin, johon tämä perustuu ja täytyy sanoa että tämä on yksi parhaista novellifilmatisoinneista. Novellin synkkyys on tässä täydellisesti mukana, jopa suurempana.
Ohjaus on loistavaa ja kuvallinen ilmaisu pystyy todella luomaan tunnelmaa. Roy Webbin musiikki tuo vanhojen kauhuklassikkojen tunnelman käsinkosketeltavaksi.
Kaikin puolin hyvä ja tunnelmallinen kauhuelokuvaklassikko, jota lämpimästi suosittelen jokaisen katsottavaksi keskiyönjälkeen jos haluaa tuntea kylmiä väreitä ja nauttia vanhojen kauhuleffojen loistosta ja tunnelmasta.
nimimerkki: Sano mitä sanot
Pisteet:
Arvosteltu: 06.06.2005
Katsottu: VHS
