Rambo III - Taistelija III (1988)
- Alkuperäinen nimi:
- Rambo III
- Tuotantovuosi:
- 1988
- Ohjaajat:
- Peter MacDonald
- Pääosissa:
- Marc de Jonge, Richard Crenna, Sylvester Stallone
- Maat:
- USA
- Pituus:
- 101 min
- Genret:
- Toiminta, Sota
- Elokuvasarja:
- Taistelija, Rambo II - taistelija II, Rambo III - Taistelija III, John Rambo
Rambo on asettunut aloilleen thaimaalaiseen munkkiluostariin, jossa hän on saavuttanut oman rauhansa luostaria korjaillen. Silloin tällöin hän käy myös ansaitsemassa hieman lisätienestiä keppitaisteluissa. Rambon aikoinaan kouluttanut Trautman saapuu jälleen tarjoamaan Rambolle uutta tehtävää: tällä kertaa on hjelpattava afgaanikapinallisia sotimaan ilkeitä neuvostoliittolaisia vastaan. Rambo, ihme kyllä, kieltäytyy, mutta Trautmanin lähdettyä suorittamaan tehtävää ilman Ramboa, ja jäätyään neukkujen vangiksi, herää Rambon taisteluvaisto.
Jousipyssy olalle, räjähdekärkiset nuolet mukaan ja puukko vyölle. Ja ei muuta kun paukkumaan. Kakkososan mainingeissa kolmas Rambo-seikkailu on myöskin laihalla juonella, mutta edelleen tyylikkäällä toiminnalla varustettu actionpläjäys. Yhdysvaltojen metiköiden ja Vietnamin viidakoiden jälkeen taistellaankin Afganistanin aavikoilla. Toiminnan taso on ehkä jopa parantunut edellisestä osasta, ja mukana on myös hiiviskelykohtauksia, joissa Rambo napsii pahiksia pimeydestä yksi kerrallaan. Itse eversti Trautmanin pelastaminen on aika perinteinen pelastusoperaatio, mutta tyylillä toteutettu.
Syltty se vaan tuntuu kasvattaneen muskeleitaan osa osalta, ja ilman paitaahan sitä rämelletään suurimman osan ajasta. Rambon hahmolta ovat puuttuneet aina nuo perinteisen toimintasankarin one-linerit (vrt. John McClanen "Yippi-ki-yay.." taikka Terminaattorin "I'll be back"), ja nyt niitä on muutama koetettu Rambon vuorosanoihin tunkea, tyyliin "Fuck 'em" tai "I'm your worst nightmare!". Mielestäni Rambon hahmo oli parempi ilman one-linereita. Olisi pysynyt hiljaa.
Asiaankuuluvasti pakettiin kuuluvat perinteiset actionleffan kliseet. Sankari osuu jokaiseen viholliseen pelkästään lonkalta ampuessaan, panokset eivät koskaan lopu, eikä lipasta tarvitse vaihtaa. Homma kuitenkin tylsähköstä alusta paranee huikeaa loppua kohden. Mielestäni Rambo-saagan kolmas osa on jopa parempi kuin edellinen, mutta ei kuitenkaan sijoitu sen lähemmäksi ykkösosan mahtavuutta. Mielellään tämänkin kyllä katseli. Sylvesteri teki sen taas.
Kun elokuva alkaa yhdellä kaikkien aikojen turhimmista ja pitkitetyimmistä (tuntuu iäisyydeltä, kestää 6 min) mättökohtauksista, eivät odotukset ole kovat. Kun seuraavaksi Stallone kulkee munkinkaapua muistuttavassa asussa ja kieltäytyy oppi-isänsä tehtävästä suurena hyväntekijänä, mutta suostuu hetkeä myöhemmin vangiksi jääneen porukan messiaaksi Afganistaniin, ei ole ihme, että pukkaa pienoista ärsytystä pintaan. Ja että koomikot ovat innostuneet tekemään omat näkemyksensä tahattoman koomisesta Rambon kolmososasta.
Yli kaksikymmentä vuotta filmiryhmissä erinäisissä apulaistehtävissä pyörinyt ja kovaa potkineessa Rambo II:ssakin mukana ollut Peter McDonald tekee Rambon kolmosessa ohjaajadebyyttinsä eikä ole kyllä kovin häävissä asemassa. Hän sai käyttöönsä monta kertaa pilkotun ja muokatun käsiksen, joka ei tarjoa mitään mahdollisuuksia kunnolliseen elokuvaan. Leikkelyiden jälkeen jäljelle jäi vain kasa pahoja Neuvostoliittoaksentteja, hyviä jenkkejä uljaine puheineen, monta kertaa nähtyä toimintaa/kidutusta ja jatko-osissa suosittu oppipoika pelastaa mestarinsa –stoori.
Se sentään on hauskaa, että Rambo onnistutaan viemään jälleen uuteen ympäristöön. Harmi vain, että yleisilme on yhtä kuiva kuin Afganistanin pölyiset aavikot. Siinä se vähäkin sanottava kuivahtaa vesipisaran lailla hietikkoon. Ja näin ollen jäljelle jää jo mainittu miinuslista, johon toki voidaan lisätä Slyn ylisärmä lapsisoturitoveri sekä wannabe-filosofisia hetkiä.
Rambon piti olla armoton, mutta seikkailusta tulikin vain armottoman suuri ulosteläjä. Niinpä Rambo III on vain tunkkainen remix kakkososasta ja vielä vaisuna versiointina. Mutta nyt onneksi saa jo jännittää, että muuttaako 19 vuotta kaiken, ja onnistuuko Stallone palauttamaan Vietnam-veteraanin kunnian ehdittyään itsekin jo veteraani-ikään.
Sylvester Stallone eli tähtihetkensä aikavälillä 1976-1986. Vaikka sitä harvemmin muistetaan, noihin kymmeneen vuoteen mahtui monta hyvää elokuvaa. Vuonna -76 Stallone löi itsensä läpi kertakaikkisen upealla draamalla Rocky, jota parempaa elokuvaa hän ei ole pystynyt ikinä tekemään. Sitten Stallone teki muutaman elokuvan, joita kukaan ei muista, ja pienoista kulttimainetta niittäneen Nighthawksin. Suunnilleen vuonna -78 Stallone keksi jotain, josta muodostui hänen riippakivensä myöhemmin. Jatko-osat. Vuonna -79 valmistunut Rocky II oli kuitenkin vielä erinomainen elokuva. Kahdeksankymmentäluvun alussa Stallone räjäytti pankin toiseksi parhaalla elokuvallaan, yllätyshitillä Taistelija (First Blood), joka oli paitsi äärimmäisen hyvin tehty ja maltillinen toimintaelokuva, myös kriittinen kannanotto veteraanien kohteluun USAssa. Mutta Taistelija toi rahaa, ja Stallone päätti tehdä jatko-osan, joihin hän ilmeisesti alkoi tottua, olihan Taistelijan kanssa samana vuonna valmistunut Rocky III. First Blood part II (jonka Stallone ovelasti nimesi päähenkilön mukaan RAMBOKSI) oli jymymenestys, johtuen ehkä siitä, että Stallone käänsi kelkkaansa 180-astetta ja mylvi kankaalla "I LOVE MY COUNTRY!", jota ykkösosan Rambo ei ikinä olisi tehnyt. Rambo II oli silti oikein viihdyttävä aivot narikkaan-elokuva, jonka jaksaa katsoa pariinkin otteeseen. Vuonna 1986 valmistui sitten Stallonen ehkäpä viimeinen HYVÄ elokuva, Cobra. Nyt arvosteltava Rambo III on kuvattu vuonna 1988, jolloin Stallonen voidaan katsoa jo olleen alamäessä.
Kakkososassa yhteiskunnan hylkäämä John J. Rambo muuttui ykkösen loppuunpalaneesta ja vainoharhaisesta veteraanista täydelliseksi tappokoneeksi, joka vannoi tähtilipun nimeen. Kolmonen jatkaa poliittisesti kakkosen linjalla, koittaen kuitenkin palata ykkösen hiiviskelytyyliin, siinä täydellisesti epäonnistuen. Loppuun on ollut pakko saada räimettä, eikä sitä ole toteutettu edes mitenkään tyylillä. Voi surkeus.
Rambo asustelee nykyisin Thaimaassa, eräässä munkkiluostarissa, ja käy aina silloin tällöin kaupungissa tappelemassa keppitaistelumatseissa. Yllätys yllätys, sankarimme ainoa ystävä, eversti Trautman (jolla ei tunnu olevan muita sotilaita kuin tämä eläkkeelle vetäytynyt, hmm, vanhus?) ilmestyy eräänä kauniina päivänä luostariin, ja pyytää Ramboa mukaansa Afganistaniin, jonne hän on lähdössä suorittamaan epävirallista tehtävää, auttamaan afgaanisissejä neuvostoliittolaisia vastaan. Rambo toteaa, että hänen sotansa on sodittu, ja kieltäytyy tehtävästä. Trautman menee sitten itse, ja jää vangiksi heti kättelyssä. Kuultuaan tästä Rambo kiskaisee hikinauhan päälleen, nappaa jälleen mystisesti kasvaneen puukkonsa mukaan ja painuu Afganistanin aavikoille pelastamaan Trautmania puolen Neuvostoarmeijan kynsistä.
Taistelija ja Rambo II ovat kaikkien aikojen parhaiden toimintaelokuvien listalla hyvin korkealla. Rambo III on edeltäjiään selvästi huonompi teos. Se on kuin kakkosen köyhä uudelleenlämmitys, johon on yritetty väkisin ympätä filosofiajaksoja ja draamaa. Ja Rambolle, tälle hiljaiselle eliittisotilaalle, on kirjoitettu typeriä, melkein Arskamaisia one-linereitä, jotka kuulostavat jo yksinkertaisesti noloilta. Näyttelijät eivät tässä pätkässä juhli, ja käsikirjoitus tökkii. Aivan viimeinen pisara on sitten antaa Rambolle aisapariksi 10-vuotias afgaanipoika. Ihan oikeasti, mitä Sly ja MacDonald ovat tätä elokuvaa kuvatessaan ajatelleet? No mutta se huonoista puolista, ei viitsitä tyrmätä Rambo III:sta aivan kokonaan. Se sisältää kuitenkin muutamia viihdyttäviä actionjaksoja, ja itse Rambon, johon voi aina luottaa. Rambo III ei olekaan aivan toivoton tekele, muttei missään nimessä erikoisen hyväkään. Kestää yhden, kaksi katselukertaa ihan ok.























































