Puhallus (1973)
- Alkuperäinen nimi:
- Sting, The
- Tuotantovuosi:
- 1973
- Ohjaajat:
- George Roy Hill
- Käsikirjoittajat:
- David S. Ward
- Pääosissa:
- Charles Durning, Eileen Brennan, Harold Gould, Paul Newman, Ray Walston, Robert Redford, Robert Shaw
- Maat:
- USA
- Kielet:
- englanti
- Pituus:
- 129 min
- Genret:
- Komedia, Trilleri, Rikos
Keskiarvo
Arvostelut (3): 
Pikatuomiot (98): 
Oma pikatuomio
Puhallus on klassinen rikoskomedia, kertomus Johnny Hooker -nimisestä pikkurikollisesta (Redford), joka lyöttäytyy yhteen Henry Gondorff -nimisen huijarin (Newman) kanssa kostaakseen kaverinsa Lutherin (Jones) tappaneelle mafiapomolle nimeltä Lonnegan (Shaw). Nerokas käsikirjoitus sisältää sopivassa määrin jännitystä, draamaa ja komediaa, mutta pääpaino on käsinkosketeltavan tunnelmaisessa pokerijaksossa sekä ennenkaikkea lopun monimutkaisessa mutta ah niin hienossa "puhalluksessa".
Kaikin puolin täydellisyyttä lähentelevä Puhallus on rikoselokuva vailla vertaa, ja tasaveroisia vertailukumppaneita siltä ei löydy. Aikanaan rikoselokuvabuumin aloittaneesta "Bonnie ja Clydestä" löytyy samantapaista intsensiteettiä ja vahvoja henkilöhahmoja, kun taas 2000-luvun oma rikoshitti "Oceans Eleven" sisälsi osittain samaa veikeää kepposen makua. Kuitenkin Puhallus pyyhkii kaikilla muilla lajityyppinsä elokuvilla lattiaa, sillä yksikään toinen elokuva ei ole onnistunut saavuttamaan samaa mahtavan veijarimaista tunnelmaa.
Puhalluksen parissa reilu kaksituntinen tuntuu silmänräpäykseltä eikä tässä tapauksessa veijaritarinalle pitkä pituus tunnu lainkaan ylipituudelta. Mitään merkittäviä puutteita ei elokuvassa ole, vaan loppujen lopuksi nerokas kokonaisuus putoaa kauniisti jaloilleen. Nokkelaa tarinaa siivittävät sympaattiset henkilöhahmot, viehättävän kepeä ote sekä erityisesti tunnelmallinen ragtime-musiikki. Kannattaa katsoa, eräs kaikkien aikojen parhaista elokuvista.
Pisteet:
Arvosteltu: 21.09.2008
Katsottu: Kotona
Johnny Hooker (Robert Redford) on pienen luokan katuhuijari, joka toimii ystävänsä Lutherin kanssa. He saavat yhdellä huijauksistaan saaliiksi rikollispomo Lonneganin asiamiehen lompakon. Tästä ei Lonnegan tykkää ja tapattaa Hookerin tärkeän kumppanin Lutherin. Luonnollisesti Hooker hautoo kostoa, mutta ei kykene tappotöihin, joten hän menee suurhuijari Henry Gondorffin luokse ja järjestää tiimeinensä kaikkien aikojen puhalluksen.
Elokuvan suola on ehdottomasti laajamittainen ja hieman monimutkainenkin vedätys, joka tarjoaa katsojalle muutaman yllätyksen. Tätä nerokasta tarinaa korostaa viehättävä ragtime musiikki, joka antaa elokuvalle elegantin ja hienostuneen, tyylikkään veijarimaisen säväyksen. Näyttelijäsuoritukset hyviä ovat, mutta ehkä lievän lievästi karrikoituja. Vaikka K-15 merkinnän onkin elokuva saanut, niin silti charmikas ja viihdyttävä tarina ei mässäile väkivallalla.
nimimerkki: Mr. MovieMan
Pisteet:
Arvosteltu: 19.06.2006
Katsottu: Kotona
Puhallus on kepeä rikoskomedialassikko, jonka pääosassa nähdään Robert Redford veikeästi tulkitsemassa kaduilla hilluvaa huijarirosmo Johnny Hookeria. Paul Newman taas on jonkin verran pienemmässä roolissa hieman kovemman luokan kriminaali Henry Gondorffina, ja hänenkin hurvitteluaan seuraa iloisin mielin. Ohjaajan pallilla pyörii George Roy Hill. Tämä kolmikkohan tehtaili aiemmin myös menestyneen länkkärin Butch Cassidy and the Sundance Kid, eikä lopputulos petä tässäkään tapauksessa.
Hookerin pitkäaikainen rikostoveri surmataan ja tämä lyöttäytyy yhteen Gondorffin kanssa kostaakseen murhan. Tästä alkaa tarina, jossa nämä kaksi keräävät ensiksi lisää porukkaa mukaan remmiin ja valmistelevat ilkimykselle sitten "puhalluksen". Idea on pohjimmiltaan siis hyvin yksinkertainen ja varsinkin nykyään monesti nähty, mutta siitä on kuitenkin saatu jopa aika omaperäinenkin juttu aikaiseksi.
Juoni kulkee sujuvasti ja pitää mielenkiinnon yllä koko ajan, joten kyllästymään ei helposti pääse missään vaiheessa. Alussa oleva kuolema tosin pilaa hieman muuten niin mainiota kevyttä otetta, mutta onneksi siitäkin päästään nopeasti ohi. Muutaman kerran leffassa tulee huijatuksi sen hahmojen lisäksi myös katsoja, ja vaikka nämä käänteet eivät nykyään ehkä aivan omaperäisimmiltä tunnu, ne eivät silti yhtään häiritsekään rennon tunnelman ja sujuvan kerronnan ansiosta.
Ohjaus rullaa nätisti ja vahvat värit luovat kauniin, ehkä jopa hieman sarjakuvamaisen, ja ehdottoman tyylikkään ilmeen vanhasta jenkkilästä. Unohtaa ei sovi myöskään loistokasta ragtime-musiikkiraitaa, joka vahvistaa voimakkaasti sekä 30-luvun että leppoisan veijarimaisen meiningin tuntua.
Tyylikkään ja sujuvan otteen lisäksi hauska dialogi on mukana luomassa onnistunutta leffaa, ja kun pääosakaksikoksikin on saatu näin kovat nimet, on kyseessä varmasti rehellisen viihdyttävä laatupätkä. Seitsemän Oscaria, joista yksi parhaasta elokuvasta, menivät hyvään osoitteeseen.
nimimerkki: Hush-hush
Pisteet:
Arvosteltu: 30.07.2004
Katsottu: Kotona
