Puhallus on kepeä rikoskomedialassikko, jonka pääosassa nähdään Robert Redford veikeästi tulkitsemassa kaduilla hilluvaa huijarirosmo Johnny Hookeria. Paul Newman taas on jonkin verran pienemmässä roolissa hieman kovemman luokan kriminaali Henry Gondorffina, ja hänenkin hurvitteluaan seuraa iloisin mielin. Ohjaajan pallilla pyörii George Roy Hill. Tämä kolmikkohan tehtaili aiemmin myös menestyneen länkkärin Butch Cassidy and the Sundance Kid, eikä lopputulos petä tässäkään tapauksessa.
Hookerin pitkäaikainen rikostoveri surmataan ja tämä lyöttäytyy yhteen Gondorffin kanssa kostaakseen murhan. Tästä alkaa tarina, jossa nämä kaksi keräävät ensiksi lisää porukkaa mukaan remmiin ja valmistelevat ilkimykselle sitten ”puhalluksen”. Idea on pohjimmiltaan siis hyvin yksinkertainen ja varsinkin nykyään monesti nähty, mutta siitä on kuitenkin saatu jopa aika omaperäinenkin juttu aikaiseksi.
Juoni kulkee sujuvasti ja pitää mielenkiinnon yllä koko ajan, joten kyllästymään ei helposti pääse missään vaiheessa. Alussa oleva kuolema tosin pilaa hieman muuten niin mainiota kevyttä otetta, mutta onneksi siitäkin päästään nopeasti ohi. Muutaman kerran leffassa tulee huijatuksi sen hahmojen lisäksi myös katsoja, ja vaikka nämä käänteet eivät nykyään ehkä aivan omaperäisimmiltä tunnu, ne eivät silti yhtään häiritsekään rennon tunnelman ja sujuvan kerronnan ansiosta.
Ohjaus rullaa nätisti ja vahvat värit luovat kauniin, ehkä jopa hieman sarjakuvamaisen, ja ehdottoman tyylikkään ilmeen vanhasta jenkkilästä. Unohtaa ei sovi myöskään loistokasta ragtime-musiikkiraitaa, joka vahvistaa voimakkaasti sekä 30-luvun että leppoisan veijarimaisen meiningin tuntua.
Tyylikkään ja sujuvan otteen lisäksi hauska dialogi on mukana luomassa onnistunutta leffaa, ja kun pääosakaksikoksikin on saatu näin kovat nimet, on kyseessä varmasti rehellisen viihdyttävä laatupätkä. Seitsemän Oscaria, joista yksi parhaasta elokuvasta, menivät hyvään osoitteeseen.
nimimerkki: Hush-hush
