Huijaus on monimutkainen toimenpide. Uhri pitää manipuloida tekemään juuri toivottavat päätökset ja jos kaikki menee oikein tekijä kahmaisee saaliin eikä uhri edes huomaa mitään. Johnny Hooker (Robert Redford) on pikkuhuijari. Henry Gondorff (Paul Newman) on kokeneempi huijari. Luther Coleman (Robert Earl Jones) oli Hookerin kumppani, mutta valitettavasti heidän sumuttamansa Mottola (James Sloyan) oli gangsteri Doyle Lonneganin (Robert Shaw) kätyri ja Lonnegan on sellainen henkilö joka ei siedä olla huijauksen vastaanottavassa päässä. Luther kylmenee sen seurauksena hyvin moni henkilö haluaa tasata kirjanpitoa Lonneganin kanssa. Monimutkainen petkutus alkakoon…
George Roy Hill ohjaili Robert Redfordia ja Paul Newmania klassikossa ja duon todistettua kaupallista arvoa hyödyntää tämä rikoskomedia. Käsikirjoitus on täynnä nokkelia käänteitä ja vaikka katsoja tietää että huijaus on käynnissä ei todellakaan osaa arvata miten se toteutetaan ja kuka ylipäätään joutuu huijatuksi. Nyt nähtynä idea on vanha, mutta periodielokuvan kauneus antaa siihen tiettyä, ikuista viehätysvoimaa. Kyseessä on teatteri ja elokuva itsekin tietää olevansa teatteriesitys valkokankaalla.
Robert Redford on pääroolissa nuorena huijarina joka haluaa myös tasata tilit etäisen vihollisensa kanssa. Hänellä ei ole tehtävään vaadittavaa ehdotonta kurinalaisuutta, mutta hänellä on paljon charmia. Paul Newman on huomattavasti pienemmässä roolissa vanhana veteraanina joka on isoa lakia paossa ja kuitenkin osaa tiettyjä kujeita joilla uhria ohjataan haluttuun suuntaan. Muut näyttelijät ovat rooleissaan toimivia ja kuten teatterissa jokaisella heistä on jonkinlainen merkitys tarinassa. Se on myös täysin ymmärrettävää tarinan ollessa lavastusta ja teatteria alusta loppuun.
Brittiyrmy Robert Shaw antoi James Bondille ensimmäisen tosikovan vastuksen ja tätä elokuvaa myöhemmin hän jahtasi valkohaita, mutta tässäkin tapauksessa hän antaa uhkaavan, hienovaraisen konnaroolin Doyle Lonneganina. Doyle Lonnegan on mies joka ei siedä loukkauksia, ei siedä ajatusta tappiosta ja pelaa vain voittaakseen. Lyhyesti sanoen Doyle Lonnegan on sellainen roisto joka ansaitsee tulla petkutetuksi isolla tavalla ja petoksen on oltava tarpeeksi laaja häntä hämäämään ja tavoitteen on oltava tarpeeksi rajattu, sillä jos hän edes epäilee petkutusta hän laittaa ruumisarkkuihin täytettä.
Kevyt, erittäin nautittava huijauskomedia missä todella pahaa kelmiä vedetään taidokkaalla teatterilla nenästä ja katsojan aikaa käytetään pari tuntia. Lyhyesti sanoen lähes täydellinen viihde-elokuva missä on tiivis, toimiva juoni ja hienoja kohtauksia. Erityisen nautittava sellainen on pokeripeli missä Paul Newman näyttelee mainiosti Gondorffia joka näyttelee loistavasti olevansa ympäripäissään ja on sen seurauksena törkeä. Moninkertaista petkutusta – herkullista.
