Predator - saalistaja (1987)
- Alkuperäinen nimi:
- Predator
- Tuotantovuosi:
- 1987
- Ohjaajat:
- John McTiernan
- Pääosissa:
- Arnold Schwarzenegger, Bill Duke, Carl Weathers, Elpidia Carrillo
- Maat:
- USA
- Pituus:
- 107 min
- Genret:
- Toiminta, Sci-fi
- Elokuvasarja:
- Predator - saalistaja, Predator 2
Keskiarvo
Arvostelut (7): 
Pikatuomiot (505): 
Oma pikatuomio
Majuri Dutch (Arnold Schwarzenegger) on erityisvaarallisten töiden erikoismies. Hänen CIA:n kaverinsa Dillon (Carl Weathers) selittää että kyseessä on puhdas pelastustehtävä missä kabinettiministeri pitää pelastaa sissien parista. Testosteronia tihkuvat pyssymiehet pudotetaan alueelle ja he alkavat löytää merkkejä aikaisemmasta pelastusjoukosta ja se ei ole hyvä enne. Sissien tuhoaminen taas onnistuu helpolla ja kyseessä ei ollut pelastusoperaatio vaan puhdasverinen musta operaatio. Se ei ole kylläkään pahin riesa, sillä mukaan tarttuu kiivasluonteinen vanki Anna (Elpidia Carrillo) ja evakuointi ei onnistu. Pahin riesa kylläkin on että jokin hyökkää superyrmyjen kimppuun ja aloittaa pirullisen urheilumetsästyksen. Yksi kerrallaan supersoltut putoavat ulkoavaruuden tappokoneelle kunnes lopulta Dutch ja Predator (Kevin Peter Hall) ottavat yhteen.
"Bunch of slack-jawed faggots around here. This stuff will make you a god damned sexual Tyrannosaurus, just like me. "
Toimintaelokuvien testosteroniklassikko ottaa joukon supersolttuja jotka pullistelevat lihaksilla tai huonolla alapäähuumorilla, paiskaa nämä tekemään veristä sosetta joukosta latinopartasuita ja sen jälkeen tekee selvää kyseisisistä supersoltuista paljon kovemman sällin toimesta. Stan Winstonin suunnittelema avaruuden urheilumetsästäjä on kovempi ja ovelampi kuin joukko hampaisiin asti aseistettuja jenkkejä ja myös näyttää sen.
"I ain't got time to bleed. "
John McTiernanin ohjaus luo tehokkaasti tunnelmaa jo alusta alkaen siitä että jokin ulkopuolinen tarkkailee tilannetta etsien tilaisuutta iskeä lujaa ja arkaan paikkaan eikä verta ole unohdettu. Roolit ovat sopivan yliampuvan machoja ja erityisesti Jesse Ventura repii nauruhermoja olemuksellaan ja replikoinnillaan ja alun kevyen toimintaelokuvan sävy muuttuu synkäksi jahdiksi missä ei anneta armoa.
"Payback time. "
Kokonaisuus Predatorissa on tehokas. On macho-one linereita, pullistelua, ammuskelua ylikokoisilla tappotykeillä, räjähdyksiä, veripärskeitä ja urheilija joka nauttii suurriistan metsästämisestä ja tekee sen hyvin eikä sankarilliseen käsikähmään haastaminen hidasta sitä yhtään, sillä se taatusti ottaa sen vastaan. Tuon viimeksi mainitun asian porukan omalaatuinen jäljittäjä Billy (Sonny Landham) saa huomata tavalla jonka kuvottavien detaljien keksiminen jää katsojan mielikuvituksen tehtäväksi, mutta ääni jo kertoo että kipeää se teki.
Pisteet:
Arvosteltu: 04.08.2008
Katsottu: Kotona
Eipä ehdi kulua kauaakaan siitä, kun Schwarzenegger lahtasi eversti Matrixina, a.k.a. Commandona, kun hän joutuu palaamaan samoille lämpövyöhykkeille hakemaan satunnaisia ministereitä sissien käsistä kuuden hengen miehistönsä kanssa. Kyse ei silti ole jatko-osasta, Matrixin nimi on vain vaihtunut majuri Dutchiin. Homma ei viekään kauaa, mutta joukkion massiivinen intiaani Billy (Sonny Landham) vaistoaa samassa viidakossa jonkun yli-inhimillisen läsnäolon. Yhtäkkiä Maapallon vaarallisimmat soturit näyttävät surkeilta amatööreiltä, kun ulkoavaruuden metsästäjä napsii heitä vaivatta yksi kerrallaan, urheilulajinaan.
Kun taannoin hankin 10 dvd:tä kerralla katsottavakseni, tuotti niistä 9 ainakin jossain määrin pienen pettymyksen (lue: sortui pitkäpiimäisyyteen, ei tarjonnut jotain oikeasti suurta elämystä tms.). Näihin ei kuitenkaan kuulunut Predator, vaikka kovasti kehuttuna olikin paineiden alaisena. Leffan ansiot koostuvat näistä aineksista:
Näyttelijät/hahmot. Heidän yhteistyö on ollut yhtä miellyttävää viimeksi katsoessani Alienia. Jokaisesta henkilöstä oppii välittämään elokuvan aikana, onhan heille rakennettu oma persoonansa ja "bitchinsä", kuten bonus-dvd:lläkin kuvaillaan. Muuten kuvauksen sankarikaartista voi tiivistää yhteen sanaan: miehekäs. Lihas kiiltää ja nauru on möreää. Vai mitä muuta voi sanoa, kun mukana on kasaritoiminnan ikonin Mr. Olympianeggerin ja Jesse Venturan kaltaisia gorilloja. Puuttuisi enää Stallone ja Norris, mutta he ovatkin jo oman sotansa käyneet pari vuotta taaksepäin. Sen sijaan tilalla on Shane Black ja Richard Chaves, jotka tuovat vähän muutakin kuin pursuavaa lihasvoimaa taistelukentälle.
On hienoa nähdä Arnold välissä asiallisemmassa roolissa. Reploista löytyy one-linereita ja legendaarisia tokaisuja, kuten aina, mutta muuten hänen hahmonsa vaikuttaa viisaammalta kuin koskaan. Ja mikä parasta: loppua kohden hän saa turpaan ja PELKÄÄ! Toiseksi olen erittäin iloinen katsoessani Bill Duken roolisuoritusta Macina, kun Commandossa mies oli lähinnä surkuhupaisa. Nyt kaverin hiljainen ja kova, mutta pienessä kömpelyydessään sympaattinen rooli on suosikkejani Predatorissa. Carl Weathers muistuttaa ehkä liikaa Rockyn kuvauksista palannutta Apollo Creedia, hahmon luonnetta olisi voitu muuttaa jollain lailla, mutta muuten vetää rutiinilla ja karismallaan osansa kunnialla. Elpidia Carrillo on taas draculan purukalustostaan huolimatta miellyttävä näky (johtuneeko roolistaan leffan ainoana naisena miesjoukon keskellä?). Muut saavat tältä osaa jäädä analysoimatta. Vaikka en voi kuin rakastaa Jesse Venturan macho-lainia: "This stuff will make you a goddamn sexual tyrannosaurus, just like me."
Elokuvan ensimmäinen kolmasosa. Hyvää äksöniä kaikkine kliseineen: Valtojen soturit vievät, K-Amerikkalaiset vain panikoivat. Juuri samanlaisessa sodinnassa Chuck Norrisin M.I.A. pystyy vain pitkästyttämään. Tätä olisin katsonut vielä hyvän aikaa. Elokuvan viimeinen tunti onkin sitten pelkkää nannaa. Meininki vaihtuu hiljaiseen ja oikeasti jopa jännittävään eloonjäämistaisteluun, jossa vainoharhaisuus ja jatkuva valppaus on pakollista.
Yksi vika muissa elokuvissa, joita olen viime aikoina nähnyt, on niiden musikit. Miksi ne eivät tue elokuvan tärkeitä kohtia? Lienee sanomattakin selvää, että tässä Predator on se poikkeus. Tarjotkaamme bisse Alan Silvestrille - sävellykset luovat parhainta seikkailuhenkeä aikoihin.
Sitten viimeisenä elokuvan nimihahmo. Rastat laittanut "ugly muthafucka" ruumiillistaa cooliuden. Ihmismäisen vartalon ominut matelija harkitsee tarkasti liikkeensä, käyttää mitä erikoisimpia aseita, viimeiselläkin hetkellä vetää pirullisen ässän hihastaan, havaitsee saaliinsa lämpöaaltoina, toimii näkymättömänä ja pelaa karskeja Maan tappajia kuin Flipperiä. Olen myös jostain syystä addiktoitunut kohtaan, jossa Predator loikkii puusta puuhun - hitaasti. Pahisko? Kaikkien aikojen antisankari lähinnä.
Olen humaltunut. Aplodeja herra McTiernanille tämän klassikon teosta. Kun Jokeri (Jack Nicholson) sanoi Batmanissa (1989) tekevänsä kuolemasta taidetta, oli hän väärässä.
nimimerkki: Lore
Pisteet:
Arvosteltu: 16.06.2007
Katsottu: DVD
Arvostelija
Lore
Vieras
Oi niitä aikoja kun Predatoria katsottiin salaa vanhemmilta torsoksi leikatulta Suomi-kasetilta. Elokuva tarjosi tuolloin pikkupojalle jännitystä, väkivaltaa ja kauhua eli kaikkea mitä voi toivoa. Onneksi nykyajan DVD-formaatti korjaa tälläiset kasarihelmet talteen ja lyö ne ulos leikkaamattomina versioina, joka ei olisi ollut aikoinaan mahdollista videolain aikaisessa Suomessa. Predatoriakin saa nykyään Special Edition-versiona joka on suositeltava ostos kaikille leffan ystäville.
Leffa kertoo majuri Dutchista (Arnold Schwarzenegger) ja hänen sotilasjoukostaan joka määrätään pelastamaan muutama panttivanki viidakossa sijaitsevalta terroristien leiriltä. Pian miehet laskeutuvat Long Tall Sallyn tahdissa helikopterilla viidakkoon ja huomaavat heti ensi alkuun että nyljettyjä ruumiita roikkuu puista. Ruumiit herättävät miehissä pelkotiloja sillä ruumiit eivät ole terroristien tekosia, mutta pian murheet unohdetaan ja siirrytään reipashenkiseen terroristien lahtaukseen.
Leirin tuhoaminen sujuu kuin tikkarin vieminen 6-vuotiaalta mutta sen jälkeen vaikeudet alkavat kun miehet huomaavat että he eivät ole yksin viidakossa vaan joku muukin on siellä heidän lisäksi. Tässä kohtaa elokuva muuttaa tyyliään kauhun puolelle ja räiskintä loppuu kuin seinään. Pian alkaa hermoja riistävä olion saalistus joka ei ole niitä maailman helpoimpia hommia.
Arskan kultakaudelle sijoittuva Predator tarjoaa miehekkään näyttekijäkaartin (Schwarzengger, Carl Weathers, Bill Duke, Jesse Ventura) ja roisia väkivaltaa joten on siis sanomattakin selvää että Predator on äijäelokuva isolla Ä:llä. Elokuva on kestänyt aikaa todella hyvin ja Old Painless-konekivääri onnistuu tuomaan vieläkin hymyn suulle. Ja ei pidä myöskään unohtaa Arskan legendaarista one-lineria "stick around".
Predator on John McTiernanin filmografiassa toinen työ (ensimmäinen oli Pierce Brosnanin kauhuelokuva Nomads) ja ensimmäinen toimintaleffa. Jo tässä elokuvassaMcTiernan hallitsee lujan tyylinsä ja tuloksena on varmaa ohjaamistyyliä. Näyttelijäkaartikin tekee raudanvarmaa työtä ja tuloksena on hauskoja persoonia aina seksistisiä vitsejä kertoilevasta roskaruokaa syövään sotilaaseen.
Predator on yksi toimintaelokuvan kulmakivistä, joka kestää aikaa, sillä toiminnassa on munaa ja katsojaa piinataan vähän väliä. Nykyinen kuvernööri Arska on todellinen äijä ja eipä muutkaan leffassa nähtävät machoäijät ole sen huonompia. Näiden kaverien kanssa ei ole takuulla tylsää.
nimimerkki: Mask
Pisteet:
Arvosteltu: 17.07.2005
Katsottu: DVD
Predator on John McTiernanin toinen ohjaustyö. Tämä on myös hänen parhaimpia leffojaan. Predator kuuluu myös Arnold Schwarzeneggerin parhaimpiin 1980-luvun leffoihin. Arska olikin tuolloin vielä lihaksikkaassa kunnossa. Nykyään hänellä ei noita lihaksia enää ole. Ne ovat vain vaihtaneet muotoaan.
Juoni on hyvin yksinkertainen, kuten toimintapläjäyksissä aina. Majuri Dutch (Schwarzenegger) lähetettään erikoiskomppanian kanssa eräälle pelastusoperaatiolle. Homman pitäisi olla sangen yksinkertainen. Pelastusoperaatio onnistuu ongelmitta, mutta sitten jokin alkaa lahtaamaan ryhmän jäseniä.
Predator on ihan sujuvaa tavanomaista toimintamättöä. Tosin tämä poikkeaa hieman perinteisemmistä toimintaelokuvista. Predator ei ole mikään lahtari, joka tappaa vain huvin vuoksi. Se harkitsee aina joka siirtonsa. Tämä aiheuttaa oman jännitysmomenttinsa. Koskaan ei voi tietää, missä saalistaja on ja sen kohteeksi voi joutua kuka vaan.
Pisteet:
Arvosteltu: 26.04.2005
Katsottu: DVD
John McTiernan on vastuussa kahdesta äärimmäisen hyvästä 80-luvun lopun toimintaleffasta. Paremmin hänet tunnetaan varmaankin tästä myöhäisemmästä, eloonjäämistoiminta Die Hardista, mutta kaiken mahdollisen ylistyksen ansaitsee myös vuotta vanhempi viihteellisen toiminnan mestariteos, sci-fiä ja jopa vähän slasherkauhuakin yhdistävä Predator.
Elokuvan juoni ei ole niinkään innovatiivinen, mutta siinä on mielenkiintoista kaksijakoisuutta. Heti leffan alussa herkimmät saattavat pyörtyä testosteronin yliannostuksesta, kun majuri Dutch (Schwarzenegger) saapuu pelastustiiminsä kanssa helikopterissa sotilastukikohtaan paksu sikari suupielessä. Auringonlaskun kera, totta kai. Perillä annetaan tehtävä, joka pitää sisällään isojen pamppujen pelastusta Keski-Amerikan viidakoista. Paikallisia sissejä epäillään kidnappaajiksi, joten niiden leiri pitäisi pistää matalaksi, kunhan sinne asti päästään.
Näin lähtee matkaan joukko muskeleitaan pullistelevia machoäijiä isojen aseiden kanssa, tehtävänä teurastaa hyvän asian puolesta. Kovasti antaumuksellahan he sen tekevätkin, kun sissien leiriin pääsevät, eihän siinä montaakymmentä minuuttia kestä. Mikäpä ei onnistuisi Yhdysvaltain ihmesotureilta. Enää vain takaisin, ja homma on selvä. Vai onko? Jotain nimittäin tuntuu olevan pahasti pielessä viidakon syvyyksissä. Varmasti yleinen ajatus, kun puista löydetään roikkumasta nyljettyjä ihmisiä...
Tässä kohdassa elokuva tekee erikoisen käännöksen. Vielä vähän aikaa sitten sai löhötä sohvan pohjalla ja nauttia, kun Dutch ja kumppanit niittaavat pahoja äijiä kumoon ilman sen kummempia oman puolen miestappioita. Nyt sitten nämä kovat soturit saavat kokea puhdasta pakokauhua, kun omia poikia aletaan teurastaa yksitellen, eikä tappajaa näy. Alkaa tuntua siltä, että joku kovempi tyyppi metsästääkin heitä. Katsoja saattaa nousta sohvansa pohjalta kunnon istuma-asentoon, pohtien: "Mistäs nyt on kyse? Noiden tyyppienhän pitäisi olla voittamattomia". Tästä eteenpäin onkin luvassa viidakossa kyykkimistä ja ansojen asettelua, kun Suuri Tuntematon uhkaa siellä jossain.
Tällainen muutos on hyvin radikaali, ja onkin ihme, että se on onnistuttu tekemään niin sulavasti. Sitä tietysti tukee ammattitaitoinen työskentely. McTiernan taitaa kyllä actionleffaohjauksen, ja näyttelijät osaavat tulkita persoonallisia hahmojaan riittävän hyvin, jotta katsoja saadaan mukaan heidän tehtävänsä hyviin ja huonoihin hetkiin. Jokainen ei välttämättä edes huomaa, kun tämä ilmapiirin vaihdos tapahtuu. Kyseessähän on täysin looginen kuvaus raa’asta tosielämästä; niin kauan voi kukkoilla ja tehdä mielensä mukaan, kunnes tulee vastaan vahvempi kaveri.
Tämä vahvempi kaveri onkin kenties leffan kiehtovin osa-alue. Dutchin porukkaa saalistava Predator on nimittäin jotain aivan käsittämättömän tyylikästä. Vaikka kyseessä on selvästi pahis, häntä ei osaa pitää sellaisena. Predatoria ei motivoi meidän kulttuurimme itsekkäät tavoitteet, joilla meidän maailmassamme syntyy "pahoja" ihmisiä. Predator ei yritä valloittaa maailmaa eikä hän myöskään jahtaa maallista mammonaa. Predatorilla on vain urheilulajinsa. Hän on kunniallinen hahmo, joka nyt sattuu vain olemaan päähenkilöiden näkökulmasta katsoen väärässä paikassa.
Rankkaa toimintaa, mielenkiintoinen käänne, hyviä hahmoja sekä ripaus rajua väkivaltaa. Siinä on tämän elokuvan yhtälö, enkä ainakaan omalla laskuopillani saa siitä täyttä viittä alhaisempaa tulosta.
nimimerkki: Aleksanteri
Pisteet:
Arvosteltu: 18.12.2004
Katsottu: DVD
Yleensä kun katsoo Arnold "Tuhoaja" Schwarzeneggerin filmejä, voi odottaa maailman typerintä läppää ja paljon tahatonta koomisuutta. Mutta Predator on yksi Arskan uran harvoista helmistä. Eikä ihme, toimihan ohjaajana itse John "Die Hard" McTiernan, joka tosin teki parhaan työnsä, Die Hardin, vasta vuoden kuluttua Predatorista.
Arskan esittämän majurin vetämä pelastuspartio tuodaan jonnekin Väli-Amerikkaan. Jonnekin tuonne läpitunkemattomaan viidakkoon katosi pari ministeriä, ja heidät pitäisi käydä hakemassa pois. Matkalla sotilaat löytävät kuitenkin nyljettyjä vihreitä baretteja roikkumasta puista, ja huomaavat, ettei viidakossa kaikki ole niinkuin siellä pitäisi olla...
Predator on Arnoldin ainoa äijäleffa. Mies tekee kohtalaisen roolisuorituksen, ei heitä tyhmiä vitsejä (vaan jopa muutaman ihan oikeasti hyvän jutun!), ja onhan mukana eräs kaikkien aikojen pahimmista pahiksista, äärimmäisen cool nimihenkilö. Muut näyttelijät ovat myös pääosin hyviä, mainittakoon vaikkapa Carl Weathers.
Suosittelen kaikille actionfaneille, Arskafaneille, McTiernanfaneille, ja kaikille niille illoille kun tahtoo vain katsoa jotain äärimmäisen viihdyttävää aivot nollilla - leffaa. Schwarzeneggerin paras filmi heti T2:n jälkeen.
Pisteet:
Arvosteltu: 05.08.2004
Katsottu: VHS
Arskan 80-luvun voittoputken huippu! Juoni ei ole kovin kummoinen. Joku ministeri lentää jonkun Keski-Amerikan valtion rajan väärällä puolella ja joutuu vangiksi. Yhdysvallat eivät sulata tietenkään mitään tällaista, joten pelastushommiin lähtee Arska ja pari muuta huippukoulutettua sotilasta.
Luvassa on paljon ampumista ja lihaksia. Heti alkumetreillä katsojan annetaan tietää että, tuolla on jotain eikä se ole mies. No mitä muuta voi luulla kun ruumiita roikkuu puusta nyljettynä, mutta aseet ja kaikki muu tavara on jätetty. Välissä Arska tietenkin suorittaa tehtävän ja lahtaa kymmenittäin terroristeja, mutta ei näy ministeriä. Tässä vaiheessa mukaan tulee vangiksi otettu latinotyttö. Porukka yrittää päästä pois, mutta kun jengiä kuolee alkaa pakokauhu pikkuhiljaa kohota. Arska joutuu siis käymään yli-inhimmilliseen taistoon tätä avaruuden hirviötä vastaan, josta ei puutu 80-luvun takatukkamachoilua.
Elokuva on toteutettu hyvin: Predator on pelottavan näköinen ja pakokauhu on uskottavan näköistä. Tätä elokuvaa voi pitää B-luokan toimintaleffojen aatelina. Ainut omituinen asia on, miten muta onnistui muuttamaan Arskan näkymättömäksi Predatorin silmissä? Se olisi pitänyt selittää. Ainakaan minun aivoni eivät sitä keksineet. K-18 merkki on ihan turha. Kyllä sitä raaempaakin on nähty K-15 olisi paljon parempi. Yhteenveto: Juoni ei ole kummoinen, mutta toiminta on erinomaista ja sitä on paljon.
Pisteet:
Arvosteltu: 18.10.2002
Katsottu: VHS
