Pitää jännityksen, tunnelman ja veren liikkeellä karuun loppuun asti.

16.9.2012 19:09

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat: ,
Alkuperäinen nimi:Predator
Valmistusvuosi:1987
Pituus:107 min

”Soon the hunt will begin”

Joukko erikoissotilaita lähtee Majuri Alan ”Dutch” Schaeferin (Scwarzenegger) johtamina Keski-Amerikan viidakoihin tehtävään pelastaa sissisotilaiden kidnappaamia panttivankeja. Kohta kuitenkin käy ilmi, etteivät sissit ole yksin tapahtumien takana. Viidakoissa vaanii jokin ulkoavaruudesta tullut tuntematon olento, jonka tehtävänä on saalistaa ihmisiä..

Predator – Saalistaja on kenties yksi arvostetuimmista ja tunnetuimmista Iso-Arskan elokuvista, joka kuuluu kultaisen 1980-luvun parhaimpiin teoksiin. Toki siitä löytyy kaikkea ”kasariäksöneille” ominaisia piirteitä, kuten one-linereita, toimintaa, verta ja mahcoilua, mutta siinä on myös jotain omalaatuista. Se esimerkiksi sotkee peräti neljää eri lajityyppiä (sci-fiä, kauhua, toimintaa ja sotaa) yhteen, joka on hyvin poikkeavaa verrattuna muihin 1980-luvun action-paukkuihin. Tämän vuoksi ei puhuta myöskään mistään kliseisestä leffasta – vielä kun itse pääpahis on jonkinlainen avaruusolento.

Arnold Schwarzenegger vetäisee roolinsa hienotunteisesti ja antaa hahmolleen juuri oikeat kasvot. Hänen elovoimainen näyttelytaitonsa puskee läpi elokuvan ja on hän juuri se, joka tekee tästä mielenkiinoista seurattavaa. Myös Bill Duke ja Carl Weathers pääsevät näyttämään kykynsä ja loistavat voimakkaasti rooleissaan. He ovat elokuvan näkyvimpiä sivuhahmoja. Mutta ei tule unohtaa itse vihollisen näyttelijää eli Kevin Peter Hallia, joka on erinomainen Predator – vaikkei häntä nyt maskeerausten ja tehosteiden alta juuri erota.

Alan Silvestrin musiikkien vaikutus elokuvaan on uskomattoman merkittävä. Ne herättävät leffan fiktiivisen maailman eloon, tuo mukaan syvyyttä ja vauhdikkuutta. Mahtava ääniraita hukuttaa hitaimmatkin kohtaukset alleen. Musiikki ja liikkeet sulautuvat toisiinsa täydellisesti. Hitaat kuvakulmat mahdollistavat, että katsoja pääsee sisälle elokuvaan ja voisi jokaisella katselukerrallaan huomata uusia yksityiskohtia.

Jännitystä on onnistuttu luomaan taitavasti. Etenkin kamppailu miehistön ja olion välillä on todella tiukkaa ja jännittävää seurattavaa, ja tunnelma muuttuu viimeistään tässä vaiheessa karuksi. John McTiernanin ohjaus on mestarillista ja tapahtumissa edetään nopeasti, mutta varmasti. Jokainen kohtaus on huolellisesti rakennettu ja näin katsojalle jää aikaa sisäistää ja syventää tapahtumia. Jokainen kuva itsessään on kuin omanlaisensa maalaus. Syvyyttä luovat toki ohjauksen rinnalla todentuntuiset lavasteet, värikkäät ja henkeäsalpaavat maisemat ja mahtavat roolisuoritukset. Toki kaiken tämän mahdollistanut käsikirjoitus ansaitsee myös valtavat kiitokset. Se antaa jokaiselle näyttelijälle tilaa ja aikaa tulkita persoonallista hahmoaan täysillä. Kukaan ei jää varjoon ja jokaiselle on jotakin. Kässäri takaa elokuvalle nopeatempoisuuden, vielä kun toimintajaksoja on kirjoitettu riittämiin.

Viidakko leffan miljöönä toimii erittäin hyvin; Viidakon ympäristö tuo mukaan juuri oikeanlaista uhkaavuutta ja antaa sekä ”Saalistajalle” että sotilaille runsaasti vaihtoehtoja niin piileskelyyn, kuin teaurastamiseen. Ja vaikka koko elokuva pyöriikin vahvasti viidakon ympärillä, tuota pimeää paikkaa ei kyllästy katsomaan kertaakaan.

McTiernan on laittanut kaiken likoon mitä osaa ja tällaiseen suoritukseen ei sci-fin/toiminnan saralla moni yllä. Ennen kaikkea kokonaisuutena Predator – Saalistaja on juuri sitä mitä tällaisella elokuvalla tarkoitetaan, sillä se pitää jännityksen, tunnelman ja veren liikkeellä karuun loppuun asti luoden näin aitoa pelkoa, eikä vain säikähdyksiä. Kyseessä on siis täysi viiden tähden filmi, jossa on upeat näyttelijät, loistava musiikki, mestarillinen ohjaus, huippuunsa trimmattu käsikirjoitus, tiukka kuvaus ja värikkäät maisemat. Valitettavasti McTiernan tuntuu olevan kuitenkin jäänyt tauolle leffojen parista, sillä hän voisi toteuttaa vielä monia mestariteoksia. Mutta herra on kuitenkin jo jättänyt jälkensä elokuvahistoriaan sellaisella taidolla että huh, huh. Hänhän on tehnyt tämän lisäksi mm. kuuluisan Die Hardin.

[I]- Come on… Come on! Do it! Do it! Come on. Come on! Kill me! I’m here! Kill me! I’m here! Kill me! Come on! Kill me! I’m here! Come on! Do it now! Kill me![/I]

Arvosteltu: 16.09.2012

Lisää luettavaa