Pahat pojat (2003)

Loiri on paha, niin saatanan paha.

Paras aloittaa varovasti. Pahat pojat on hyvä elokuva. Mutta mutta. Valtavalla mediajulkisuudella, Jore Marjarannan joka ainoalla kanavalla kaikuneella musiikilla, 7-päivää lehden juttukasalla ja yleisellä mediapyörityksellä on iso osa siitä, että Pahat pojat nousi siihen maineeseen josta se muistetaan. Eivät mahtavat katsojaluvut ja yleiset kehut tästä mestariteosta tee.

Elokuva perustuu tositapahtumiin: euralaiset Koistisen veljekset tekivät näppäriä rötöksiä irrottelemalla bensa-automaatteja ja piilottamalla ne ovelasti navetan taakse tien varteen. Poikien rötöslista oli pitkä, tosin vähän yksipuolinen, mutta sen verran ainutlaatuisia kavereita nämä veljekset olivat, että keltainen lehdistö riemastui. Ja silloinhan luonnollisesti riemastuu myös Markus Selin, joka pisti Pekka Lehtosaaren töihin, ja pian toitotettiin Koistisen veljeksistä, "Euran Daltoneista", kertovan elokuvakäsikirjoituksen olevan valmis. Veljesnelikoksi julkistettiin trendikkäät Peter Franzén, Niko Saarela, Salatuista elämistä maailmalle lähtenyt Jasper Pääkkönen sekä vähemmän tunnettu, ohjaajaksi opiskeleva Lauri Nurkse. Pirunmoisen isäukon rooliin saatiin grand old man Vesa-Matti Loiri, ja tällä tähtikaartilla leffaa alettiin puskea kasaan.

Tarinan juonihan on se, että sympaattiset, tynnyrissä kasvaneet Takkusen lestadiolaisveljekset elelevät neljästään pienessä mökissä ja hikoilevat autotallissa nostelemalla tahkon kiveä. Työtä ei kellään ole - minulle ei ainakaan selvinnyt se, miksei - eikä oikein moraalikäsitystäkään. Ihmekös tuo, sillä isä-Jouko istuu hullujenhuoneella ja äiti-Sirkka köllöttää hautausmaalla. Nuorimmainen Eero (Pääkkönen) koittaa käydä kouluakin, mutta kuopuksen opiskelusta eivät tykkää toiset veljekset eikä mulkero opettajakaan (Oiva Lohtander). Takkusen pojat kun eivät juo, eivät kiroile, eivätkä herranen aika edes tappele! Eivät vaikka turpaan tulisi niin että tukka lähtee. Toisin sanoen veljesparvi on siis silmätikkuna.

Kun ei ole tietoa hyvästä tai pahasta, saattaa joskus eksyä kaidalta polulta. Näin käy myös Takkus-veljeksille: ensin käännetään taskurahat vienyt hedelmäpeli, ja syödessä nälkä senkun kasvaa: "viattomat" bensa-automaattivarkaudet huipentuvat kassakaappimurtoihin ja lopulta lähdetään ryöstämään pankkia! Mutta mikäpä neuvoksi, kun mielisairaalasta livohkaan lähtenyt Jokke-pappa pääsee vihille poikien rötöstelystä ja aloittaa oman kiristystyönsä? Ja kun Eero vielä menee rakastumaan nimismiehen kauniiseen tyttäreen (Elsa Saisio)...

Ei tarinassa mitään vikaa ole. Mutta tehtiinkö käsikirjoitus liian nopeasti, vai antoiko pirunmoinen etukäteishehkutus ja mainonta liian suuria odotuksia, en tiedä. Pahat pojat ei kuitenkaan saavuta sitä mihin sillä olisi eväät. Huonosta leffasta ei ole kyse, mutta jotain rönsyilevää, epäolennaista ja jopa noloa on jäänyt mukaan. Ylilyöntejä tulee, toki ne kuuluvat tarinaan ja myös alkuperäisiin tapahtumiin, mutta kun ne tehokeinotkin lopettavat toimimisensa jossain vaiheessa... siis liian useasti käytettyinä.

Hahmoistakin puuttuu jotain särmää. Veljesparvesta parhaana yllättää Jasper Pääkkönen, joka tekee Eeronsa pienin elein ja pienellä vaihteella, mutta ei kuitenkaan jää ressukaksi. Eerossa on särmää. Tosin Pääkkösessa on paljon sitä iljettävää, Salatuista elämistäkin tuttua yhdellä vaihteella ajamista, mutta esikoisrooliksi työ ei ole huono, ei alkuunkaan. Franzén on veljeksistä vanhin, ja välillä jotain Jukolan Jussimaista pääseekin pulpahtamaan pinnalle, mutta rooli jää liian paljon tehostetun matalalla äänellä murisemisen ja melkein Frederikkimäisen machoilun varaan. Nurkseen ja Saarelan veljeksistä ei sitten olekaan sen kummempaa sanottavaa, sielläpähän ovat taustalla killistelemässä. Nurkselle nyt vähän koitetaan kehitellä naisseikkailun poikastakin, mutta siinäkin shown varastaa treffikumppaniksi saatu postineiti (Janna Herttuainen).

Kantavin rooli on - kuten arvata saattaa - Vesa-Matti Loirilla. Loiri on paha, niin saatanan paha, mutta jotain inhimillisyyttäkin löytyy. Hurja Jouko on jopa ylpeä pojistaan, niitä kun voi pistää turpaan vaikka kuinka paljon ilman että ilmekään värähtää. Vaimonsa haudalla avautuessaan Loiri kaivaa hahmostaan ihmisen, joka ei olekaan aivan vähäinen suoritus: Jouko tosiaan elää omassa maailmassaan ja tekee asiat niinkuin näkee ne parhaaksi. Kasvatuskin on ollut vähän rankempaa ihan tarkoituksella. Ikävä sanoa, mutta maneerit kuitenkin rajoittavat Loirin työn nautittavuutta. Ei siinä auta mikään, mutta väliin esille pilkahtaa ihan selvä helvetistä kuviin heitetty Uuno Turhapuro. Siitä tosin voi osoittaa sormella enneminkin ohjaajaa kuin näyttelijää: uskoisin, että Mäkelä olisi voinut karsia turhat maneerit pois ja tehdä joukosta vähemmän hassun hahmon. Jaakko Pakkasvirran elokuvissa Ulvova mylläri ja Pedon merkki Uuno on kuorittu Loirista pois, ja olisi se sama varmasti onnistunut Pahoissa pojissakin. Mutta kovan työn Vesku silti tekee, ei siinä mitään. Hatunnoston arvoinen suoritus, sillä Jokke-pappa on oikeasti hullu, pelottava ja arvaamaton. Rankka rooli, ja tietysti jonkinlainen pehmennys onkin tarpeen, nyt sitä pehmennystä vain tuli mukaan liiaksi.

Sivurooleissa isänä ja tyttärenä tekevät Elsa Saisio ja Risto Tuorila varsin hyvät roolit: molemmat ovat Takkusten puolella, toinen rakkauden, toinen ihan vaan myötätunnon tähden. Hannu-Pekka Björkman on erinomainen junttilan kovia otteita yrittävänä kyttänä, ja Kari Hietalahti toheltaa pienessä kauppiaan roolissa vähän Vintiö-tyylillä. Pienissä rooleissa nähdään myös ohjaajan isä Vesa Mäkelä sekä toinen pitkän linjan loistava näyttelijä Jukka Sipilä, molemmat viimeisissä elokuvarooleissaan. Ja vilahtaahan siellä Juha Veijonenkin, jota ilman Aleksi Mäkelä ei tunnu elokuvia tekevän. Mutta mikäpäs siinä. Veijonen on hyvä näyttelijä.

Lavastus toimii aika mukavasti, kuvaus on hetkittäin jopa loistavaa ja musiikkikaan ei ole heikoimmasta päästä, Pate Mustajärven, Tommi Läntisen ja Jore Marjarannan biiseille on löydetty sopivat rakoset. Elokuvan lopussa nähdään viimeisen päälle komea stuntti, mutta muuten loppu jää jotenkin aukinaiseksi: tuleeko näistä pojista miehiä koskaan? Kyllähän Pahat pojat katsoo, katsoopa toisenkin kerran, mutta sitten leffa jääkin DVD-hyllyyn pölyttymään. Perjantai-iltojen ja pilsnerin pariinhan tämäkin loppujen lopuksi kuuluu.

nimimerkki: Enrich

Vieras
Pisteet:
Arvosteltu: 01.05.2005
Katsottu: DVD

Vain viihdettä, ja todella hyvää sellaista onkin.

Pahat pojat oli vuoden 2003 suurin hittileffa, niin kuin kaikki varmasti hyvin tietävät. Leffaa mainostettiin paljon, ja ihmiset suorastaan ryntäsivät teatterehin. Joitakin kova mainostaminen ja leffan aihekin saattoivat kuitenkin ärsyttää.

No, onko Pahat pojat sitten hyvä leffa? On pakko sanoa, että on se, ja vielä todella hyvä onkin. Pahat pojat kuuluu Helmiä ja sikoja -leffan sekä Nousukauden ohessa viime vuoden kotimaiseen parhaimmistoon.

Mikä sitten tekee Pahoista pojista hyvän? Ensinnäkin se, että Aleksi Mäkelä on taitava ohjaaja, joka on tuonut Suomeen sopivasti amerikkalaisen elokuvan tyyliä, kuitenkaan unohtamatta perisuomalaista otetta. Mäkelä on unohtanut turhat syvällisyydet ja keskittynyt vain katsojan viihdyttämiseen. Toiseksi täytyy todeta, että leffan käsikirjoitus on hyvä. Se on sopivasti viihdyttävä ja samalla koskettava. Ja elokuva on hauska, en muista koska olisin nauranut niin paljon kuin silloin, kun katsoin tämän yhdessä kavereiden kanssa leffassa.

Leffan näyttelijätkin ovat hyviä, erityiskiitoksen ansaitsevat Vesa-Matti Loiri (Missä Jussi-patsas?) ja Jasper Pääkkönen. Kamerankäyttö on tehokasta, samoin kuin leikkaukset ja leffan biisit vetävät mukaansa. Suomalaisia maisemia on myös mukava katsella. Tekninenkin ja visuaalinenkin puoli on siis kunnossa.

Elokuva ei todellakaan ole suunnattu tosikoille. Ja mitään syvempää ajatusta on turha hakea. Pahat pojat on vain viihdettä, ja todella hyvää sellaista onkin. Menee suomalaisten leffojen Top-10:een!

nimimerkki: Jake #23

Vieras
Pisteet:
Arvosteltu: 26.07.2004
Katsottu: DVD

Kiinnostava ja hyvin tehty elokuva.

En ikinä ole ollut Suomielokuvien ystävä ja yleensä kartan niitä kuin ruttoa. Mutta miksi? No nehän on tylsiä, ei mitään järkeä, kännäystä, kiroilua ja jotenkin metsään liittyviä, typeriä dialogeja ja huonoa näyttelemistä. Ja ne ovat jäävuorenhuippu, kun on kyse Suomielokuvista. Mutta jotenkin satuin saamaan uusimman suomihitin, Pahat Pojat, hyllylle. Elokuva on ollut yksi katsotuimpia elokuvia Suomessa, joten pakkohan oli katsoa. Ja tällä kertaa yllätyin toden teolla. Pahat Pojat oli kiinnostava ja hyvin tehty elokuva.

Takkusen perheellä ei mene hyvin. Äiti on kuollut ja isä on skitsofreniaa sairastava hullu mies mielisairaalassa. Hän on opettanut lapsiaan väkivallalla ja Raamatulla, kun he ovat olleet lapsia ja vielä aikuisena. Veljekset, Otto, Matti, Ilkka ja Eero, ovat isänsä kasvatuksesta karttaneet väkivaltaa ja kiroilua. Nyt kun heille ole rahaa he päätyvät ryöstelemään, rahakoneita, bensa-automaatteja, saadakseen rahaa ja samalla he toivovat normaalia elämää.

Elokuva on positiivinen yllätys. Näyttelijät suoriutuvat hyvin, erityisesti Vesa-Matti Loiri. Vielä nautittavamman elokuvasta teki se, että Pahat Pojat perustuu tositapahtumiin, Euran Daltoneihin eli Koistisiin. Vaikka elokuva liioitteleekin joissain määrin ja samalla tekee rikollista sympaattisia henkilöitä. Mutta väliäkös tuolla.

Pahat Pojat on yllätti minut toden teolla ja muutti ennakkoluulojani suomalaisiin elokuviin (tosin ei paljon), vaikka elokuvaa voisi verrata enemmän jenkkileffoihin kuin suomalaisiin. Mutta kuitenkin Pahat Pojat on suomalainen yllättäjä, joka piti mielenkiintoni loppuun asti. Ja se on ihme, yleensä suomalaisen leffan katselu loppuu alta aikayksikön.

nimimerkki: Filmer

Filmer
Käyttäjä, 244 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 03.08.2003
Katsottu: DVD

Loiri sekoilee kuin Jack Nicholson Hohdossa.

Pahat Pojat on elokuva jota on mainostettu niin paljon ettei tämmöistä tapausta ole ollut lyhyen elämäni aikana. Telkkarissa ja päässä soi: "Haaveet kaatuu..". joka on hyvä kappale ja päätin jo kauan aikaa sitten uhrata 7 euroa suomalaiselle elokuvalle. Tämmöisessä käpylässä kun asun niin elokuvat tulevat aika myöhään leffaan.

Koistisen veljekset, jotka suorittivat rikollisella urallaan lähes sata ryöstöä. Neljän pojan katrasta ruvettiin kutsumaan Daltonin pojiksi ja se sai todella paljon julkisuutta. Olen lukenut Seiskasta ja kaikista muista juorulehdistä kauhutarinoita näiden onnettomien poikien elämästä sekä varsinkin lapsuudesta. Nyt kun tästä on tehty elokuva ajattelin tuleeko tästä todenmukainen vai vääristelläänkö asiat päin mäntyä.

Vastaus on todenmukainen, ainakin suurinpiirtein. Poikien sukunimi on Takkunen ja joka ikinen veli on hirveä bodari ja niinhän se on todellisessa elämässä. Isällä oli oikeassa elämässä mielenterveysongelmia ja fiktiivisellä Jokke-papalla heittää iso pyörä niin paljon kuin voi. Oikeassa elokuvassa sisaruksia oli kaiken kaikkiaan 11 mutta eihän niitä kaikkia voi tunkea elokuvaan. Pitäähän jonkin sortin vapaus olla.

Elokuva tarjoaa lähes kaikkea: Jännitystä, komediaa joka todella kääntää hymykuopat näkyviin ja toimintaa joka tuo mieleen Hollywoodin. Budjetti oli kumminkin "rääpälemäinen" 1,5 miljoonaa euroa. Hollywoodissa syljettäisiin sen päälle mutta täällä Suomessa se osataan käyttää todella hyvin. Näyttelijän suoritukset ovat vakuuttavia, varsinkin Loirin. Hän sekoilee kuin Jack Nicholson Hohdossa. Jos hän ei voita jussi-palkintoa tästä niin sen voi lisätä kahdeksanneksi kuoleman synniksi. Viattoman koiran tappaminen on niin sadistista että ihan oksettaa. Veljekset jotka on kerätty Suomen tähtikaartista on myös hienon työn tehnyt. Kaikille on kehitetty omat luonteet eivätkä he ole pelkkiä komeita könsikkäitä teinitytöille.

Ainut ongelma oli minun mielestäni kamaerakulmat. Ohjaaja Aleksi Mäkelä tekee toki hienoa toimintaa, mutta kamera heiluu ja kuvakulma vaihtuu niin nopeasti ettei kissaakaan ehdi sanoa. Esim. kun Eero (Jasper Pääkkönen) ja Pirjo (Elsa Saisio) istuvat hyppyrillä kulmat vaihtuvat melkein jokaisen repliikin jälkeen. Kumminkin tästä yhdestä ja ainoasta viasta huolimatta tämä on todellista viihdettä joka jättää hyvän tunteen että suomalisella elokuvalla on tulevaisuutta.

Vieras
Pisteet:
Arvosteltu: 25.03.2003
Katsottu: Teatterissa

Loiri teki kunnioitettavan hienon roolisuorituksen.

Ensi- illassa kävin tämän heti katsomassa ja täytyy sanoa, että suunnattoman suuren vaikutuksen teki! Vesa- Matti Loiri teki kunnioitettavan hienon roolisuorituksen. En ole koskaan pitänyt kys. henkilöstä näyttelijänä, mutta nyt nostan kyllä hattua.

Kaikki roolit oli jaettu täysin sopiville henkilöille. Ensin tuntui, että Jasper Pääkkönen yhtenä "Pahana Poikana" ei ollut oikein hyvä valinta, mutta leffan edetessä huomasi Jasperin sopivan rooliin. Taisi alussa vaikuttaa Salattujen Elämien Saku-rooli.

Kuvaus oli mielestäni hyvä ja juoni eteni. Olin valmistautunut nyyhkyleffaan, mutta mitä sain? Nauraa mahan kipeäksi asti. Loistavaa läppää pitkin elokuvaa! Elokuvan "esikuvana" on ollut Koistisen veljekset, "Euran Daltonit". Monia yhtenäisyyksiä löytyy, mutta täysin elokuva ei ole heidän "elämänkertansa".

Suomalaista elokuvaa parhaimmillaan!!

nimimerkki: Kultasiipi

Vieras
Pisteet:
Arvosteltu: 02.02.2003
Katsottu: Teatterissa

Aiheesta olisi voinut repiä enemmänkin.

Suomen Daltonien toilaukset tuli lööpeistä tutuksi koko valtakunnalle. Veljesparven veivauksia seurattiin ja niistä viisasteltiin TV:n virallisissa keskusteluissa. Eipä siis ihme että Markus Selinin komppania keksi tehdä aiheesta leffan jolle oli jo esimarkkinointi tehty.

Kuten näinä päivinä tiedetään, elokuva veti teattereihin ennätysyleisön. Ja tämä ei tapahtunut pelkästään elokuvallisilla ansioilla. Hienosäätö jää Pahoista pojista puuttumaan. Tarina etenee välillä töksähdellen ja yksittäisissä otoksissa huomio on tekstissa, eikä siinä miten se esitetään. Roolivalinnoissako lienee kuoppa?
Parhaiten homman klaaraa kokeneempi kaarti: Loiri, Franzen ja pari sivuosan tekijää. Jotenkin kokonaisuudesta tulee mieleen suureelliset kuviot, mutta rahkeet eivät Suomessa vielä riittäneet. Tosin lievä amatöörimaisuus yltää myös DVD:n perusteella muullekin alalle. Dokkarin lehdistötilaisuudessa toimittaja kysyy Franzenilta, että miltä tuntuu samaistua rikolliseen!?

Kohusta huolimatta, tai sen takia, leffa tuotti lievän pettymyksen. Aiheesta olisi voinut repiä enemmänkin. Poikien edesottamuksiin ei oikein pääse sisälle. Tai joku tökkäys katkaisee juonen, juuri kun leffa on uppoamassa katsojaan. Leffaa voi varmaankin suositella naispuolisille katsojille, joita takoitushakuisesti metsästetään hikisillä uroskropilla. Toinen kohderyhmä löytynee karvanoppa-autoista.

Kun DVD:n työntää masiinaan ensiksi lävähtää ruutuun mainoksia. Tähän saakka on totuttu että tuotteita sijoitetaan maksullisesti elokuvaan, mutta nyt piilottelun lisäksi maksajat pääsevät myös kotiruutuihin ihan mainoksen muodossa.

Kaikkiaan DVD:n parempi versio sisältää kaksi leffalättyä ja yhden musiikkilätyn. Tästä lienee kiittäminen em. maksajia.

Viljami
Ylläpitäjä, 218 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 08.08.2003
Katsottu: DVD

Jaksaa naurattaa, pitää jännityksessä ja liikuttaakin.

Koistisen veljekset, jotka Euran Daltoneinakin tunnetaan, ovat oiva aihe elokuvaan. Pahat pojat ovat filmissä Takkusen veljekset, joilla on mielipuoli isä (Vesa-Matti Loiri), ainainen rahapula ja takanaan lähes sata ryöstöä.

Tositarinan kääntäminen valkokankaalle ei ole helppoa, mutta leffassa ollaan onnistuttu hyvin. Tarinaan on lisätty fiktiivisiä mausteita, mutta hyvän maun nimissä. Mukavinta on seurata ryöstökeikkojen siirtymistä valkokankaalle, aitojen veljesten tarkat kuvaukset tapahtumista on toteutettu uskollisesti.

Käsikirjoitus jaksaa naurattaa, pitää jännityksessä ja liikuttaakin. Tekemällä tehdyn rakkaustarinan tylsät kohtaukset tosin välillä turruttavat, eivätkä vähiten kehnon vuoropuhelun takia. Toinen paha moka on naisväelle suunniteltu sadepisarakohtaus, joka on helposti korneinta mitä olen hetkeen leffassa nähnyt. Eiköhän sitä kauniimpaa sukupuolta muillakin keinoin voisi elokuviin houkutella, nyt uskottavuus uhkaa nimittäin murtua.

Näyttelijöiden ehdoton helmi on Vesa-Matti Loiri, joka tekee yhden pitkän uransa hienoimmista töistä skitsona lestadiolaisisänä. Hän on luonut hahmoonsa syvyyttä, tehnyt siitä karmivan ja ailahtelevan. Muu kasti uhkaa jäädä Loirin varjoon: Takkusen veljekset ovat toki railakkaita ja lihaksikkaita, mutta samanlaista syvyyttä niistä ei löydy.

Vaikka nimestä ja julisteesta voisi toisin päätellä, Pahat pojat on varsin mukiinmenevä elokuva. Jälleenkatseluarvoa sillä ei ehkä kovin ole, mutta kyseessä on oiva kuvaus Euran Daltoneista. Ohjaaja Aleksi Mäkelän samankaltainen Häjyt vetää kuitenkin pidemmän korren.

Pingutyyppi
Tykittäjä, 232 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 19.01.2003
Katsottu: Teatterissa

Nuorten veljesten ryöstelyn, koulu- ja sosiaaliviranomaisten lässytyksen sekä Vesa-Matti Loirin huikean roolisuorituksen kombinaatio ei toimi millään tasolla.

Markus Selin tietää milloin kannattaa iskeä kiinni kuumaan mediapyöritykseen joutuneeseen aiheeseen. Tämä Selin/Mäkelä-tuotanto käsittelee Matti -elokuvan tapaan fiktiivisesti ns. "Euran Daltonien" tarinaa ja kerää samalla lipputuloja vähäpukeisilla suosikkinäyttelijöillä ja "hyvä meininki"-asenteella.

Nuorten veljesten ryöstelyn, koulu- ja sosiaaliviranomaisten lässytyksen sekä Vesa-Matti Loirin huikean roolisuorituksen kombinaatio ei toimi millään tasolla. Loirin esittämä isä on loistavasti tulkittu psykopaatti ja vanhoillisen asenteen omaava tyranni, mitä nyt Uuno Turhapuro silloin tällöin puskee esiin haudan takaa. Siihen elokuvan anti sitten jääkin ellei lasketa tissejä, mukiinmenevää musiikkia, välillä naurettavaksi yltyvää dialogia sekä paria mainoslausetta.

Pahat pojat on yksi elokuva Selin/Mäkelä-jatkumossa ja (pakon edessä) rahastukseen keskittyviä roskaelokuvia jotka jaksaa kerran tuijottaa läpi. Mikäli suomalaisten elokuvien perinteinen Amerikan apinointi, vähäpukeiset päänäyttelijät, Elsa Saision tissit tai Loirin viikatteen heilutus kiinnostaa, kannattaa ehdottomasti käydä vuokraamassa DVD lähimmästä vuokraamosta, muussa tapauksessa ei.

Giriki
Käyttäjä, 4 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 21.12.2008
Katsottu: Kotona

Elokuvassa on kaiken maailman räjäyttelyä ja toimintaa siihen tahtiin, että itse juoni jää pahasti taka-alalle.

Kaikkihan tietävät "Euran Daltoneiksi" nimitetyt pojat, joiden elämä ei täysin normaalia ole. He ryöstivät pysyäkseen hengissä käyttämättä fyysistä väkivaltaa. Nyt näiden poikien tarina on siirretty elokuvan muotoon eikä hyvällä lopputuloksella.

Aloitetaan siitä, että leffa muuttaa tarinaa radikaalisesti. Poikien nimet on vaihdettu ja vanhempien tilanne on käännetty ylösalaisin. Oikeassa elämässähän näiden poikien äiti elää vieläkin, tässä kerrotaan että hän makaa haudan levossa. Poikien isä Jokke (loistava Vesa-Matti Loiri) on sen sijaan yhtä mielenvikainen kuin oikeassa elämässä. Poikien faija on nykyisin kuollut, mutta hän ei kuollut sillä tavalla kuin leffa sen näyttää (kyseinen kohtaus on toki hieno, mutta noin se ei mennyt).

Mitä muuta tarinassa tapahtuu? No pojat varastavat rahaa elääkseen. Ryöstökierre alkaa peliautomaateista ja bensa-automaateista, mutta siirtyy lopulta postitoimistoihin ja pankkeihin. Tästä mielenkiintoisesta aiheesta olisi saanut hyvän leffan, mutta Aleksi Mäkelä on tehnyt siitä vain suomalaisen yrityksen kopioida Hollywoodin tyyliä. Heitetty perus Holly-kliseitä mukaan ja kappas, käsis on oikeasti kuin jostain Hollywoodin action-rymistelystä. Elokuvassa on kaiken maailman räjäyttelyä ja toimintaa siihen tahtiin, että itse juoni jää pahasti taka-alalle. "Euran Daltonien" tarinaa on käytetty hyväksi, jotta päästään esittämään hieman uutta tekniikkaa ja uutta suomalaista tyyliä. Valitettavasti Pahoista Pojista ei jääkään käteen muuta kuin coolia rymistelyä ja ärsyttäviä näyttelijäsuorituksia. Kaikkein ärsyttävin on Eeron roolissa oleva Jasper Pääkkönen, joka vinkuu kuin 12-vuotias kakara eikä eläydy yhtään. Muutenkaan Lauri Nurksella, Peter Franzénilla, Niko Saarelalla ja Pääkkösellä ei tunnu olevan muuta hommaa kuin esitellä kiiltäviä lihaksiaan.

Pahat Pojat käyttää törkeästi hyväkseen surullista tositarinaa, jotta päästään matkimaan Hollywoodin tyyliä täällä Suomessakin. Toivottavasti tälläisia leffoja ei Suomen elokuvateollisuus suolla jatkossa paljoa, muuten suomalainen elokuvataide on täysin pohjalla.

nimimerkki: Koralli

Vieras
Pisteet:
Arvosteltu: 31.10.2004
Katsottu: DVD

Pahat pojat ei ole oikea elokuva. Se on vain ylimainostettu tekele.

Nonniin. Vuoden 2003 hittileffa on sitten vuokrattu ja katsottu. Mitkä ovat fiilikset leffan jälkeen? Saatana, heti viivana se roskaelokuva sinne mistä olet ottanut sen, pentu!

Takkusen perhe ei ole onnellinen perhe. Äiti makaa haudassa, isä(Vesa-Matti Loiri) on mielisairaalassa kun hän sairastaa skitsofreniaa. Perheen pojat (Peter Franzén, Jasper Pääkkönen, Niko Saarela, Lauri Nurkse) ovat köyhiä immeisiä, jotka hairahtavat pian rikosten tielle. Sitten alkaakin kassakaapit lennellä ja poliisin tyhmänä pitäminen. Onko tuossa järkeä. Suoraan sanottuna EI.

Pahat pojat ei ole oikea elokuva. Se on vain ylimainostettu tekele. Kaikenmaailan Expertit ja radiokanavat tämän on jo ylimainostaneet. Joka kadunkulmassa niitä pirun mainoksia oli ensi-illan aikoihin ja pennut ravasivat tätä leffaa katsomassa. Muistaako kukaan tätä leffaa nyt tai puhuuko kukaan tästä leffasta nyt. Eipä juuri. Villitys on aina ohimenevä.

Näyttelijäsuoritukset on mitä on. Päänelikkö patsastelee mutta Vesku on hyvä roolissaan, muttei yksin pysty pelastamaan tätä leffaa. Löytyykö toista pelastajaa? Hoi, löytyykö niitä toisia pelastajia, Vesku huutelee. Eipä juuri. Hetkinen... Kari Hietalahti kortsukauppiaana. Hoi, täällä on yksi pelastaja, Kari huutelee.

Käsikirjoitus on uskomattoman huono ja lapsellinen. Markus Selin on näköjään vain tehnyt leffan mainostamisfiiliksissä. Taustalla soi hittimusa, on kerätty pikkulikkojen ihailemia tähtiä kuvaan. Näkyyhän kuvassa myös parit rinnat. Kuulostaako mainostukselta? Päätelkää itse.

Yhteenveto: Huono elokuva. Vesku & Kari-kaksikko pelastaa sen mitä on pelastettavissa. Yksi laukaus leffalle ja puolikas edellämainitulle supersankariparivaljakolle.

nimimerkki: Mask

Mask
Käyttäjä, 174 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 18.06.2004
Katsottu: DVD

Ainoastaan tähtilippu puuttuu.

No tulihan tämäkin sitten katottua. Ensinnäkään en odotannut elokuvalta, joka sai täällä Suomessa yli 600 000 kävijää elokuvissa, juuri mitään. Eikä se myös paljon antanut. Elikkä tätä voisi hyvin kutsua "paljon melua tyhjästä" elokuvaksi.

Elokuvahan kertoo niistä surullisen kuuluisista "daltonin veljeksistä", joilla on isänä mitä lie skitsofreenia sairastava "jokke-pappa" (Vesa-Matti Loiri). Sitten kun ollaan oltu niin köyhiä ja huomataan että varastamallahan sitä rahaa saa ihan rutosti, niin alkaa ns. varasteluketju. Ja onpa siihen saatu sekaan ängettyä hieman sitä romantiikkaa.

Enpä ole vähään aikaan nähnyt yhtä turhanpäivästä leffaa: aluksi puistatti hieman musiikkivideomainen (mutta vain alussa oleva) kuvaustapa mutta luojan kiitos se vähän rauhoittui loppua kohden. Romantiikkakohtaukset eivät häviä pökkelymäisyydessään paljoa Star Wars kakkosen vastaaville. Ja nimen omaan Jasper Pääkkösen roolisuoritus näissä romanttisissa kohtauksissa ontuu pahasti. Muut hoitavat hommansa kyllä kohtuudella kotiin (paitsi erinomainen Vesa-Matti Loiri johon palaan myöhemmin). Eikä oikeastaan kehenkään hahmoon voinut samaistua eikä ainakaan pelätä heidän kohtalonsa puolesta. Aidosti hauskoja kohtia oli vain muutama ja se "kamala" koirantappo kohtauskin oli hyvin lässy. Elikkä taas "paljon melua tyhjästä". Ja tässä elokuvassa tulee miettineeksi sitäkin mitä niille äänimiksaajille maksetaan, kun joko ääntä ei kuulu tai siitä ei saa erkkikään selvää. Onneksi tekstitys löytyi levyltä koska sitä tarvitsi monessa kohtaa.

Ja nyt niihin hyviin puoliin: Vesa-Matti Loiri näytti että kyllä täällä Suomessakin osataan näytellä melkein jopa Oscarin arvoisesti. Ja olipa muuten elokuvaan saatu oikeasti hieno rähjähdys joita näkee suomifilmeissä niin aniharvoin (nyyh!).

En tiedä miten meitä suomalaisia "juntteja" on huijattu katsomaan tätä "suomipoikapa matkii amerikanpoikaa" niin että ainoastaan tähtilippu puuttuu. Mutta onpa hyvä että edes suomalainen leffa menestyy kotimaassaan.

nimimerkki: P21

Vieras
Pisteet:
Arvosteltu: 26.07.2003
Katsottu: DVD