En ikinä ole ollut Suomielokuvien ystävä ja yleensä kartan niitä kuin ruttoa. Mutta miksi? No nehän on tylsiä, ei mitään järkeä, kännäystä, kiroilua ja jotenkin metsään liittyviä, typeriä dialogeja ja huonoa näyttelemistä. Ja ne ovat jäävuorenhuippu, kun on kyse Suomielokuvista. Mutta jotenkin satuin saamaan uusimman suomihitin, Pahat Pojat, hyllylle. Elokuva on ollut yksi katsotuimpia elokuvia Suomessa, joten pakkohan oli katsoa. Ja tällä kertaa yllätyin toden teolla. Pahat Pojat oli kiinnostava ja hyvin tehty elokuva.
Takkusen perheellä ei mene hyvin. Äiti on kuollut ja isä on skitsofreniaa sairastava hullu mies mielisairaalassa. Hän on opettanut lapsiaan väkivallalla ja Raamatulla, kun he ovat olleet lapsia ja vielä aikuisena. Veljekset, Otto, Matti, Ilkka ja Eero, ovat isänsä kasvatuksesta karttaneet väkivaltaa ja kiroilua. Nyt kun heille ole rahaa he päätyvät ryöstelemään, rahakoneita, bensa-automaatteja, saadakseen rahaa ja samalla he toivovat normaalia elämää.
Elokuva on positiivinen yllätys. Näyttelijät suoriutuvat hyvin, erityisesti Vesa-Matti Loiri. Vielä nautittavamman elokuvasta teki se, että Pahat Pojat perustuu tositapahtumiin, Euran Daltoneihin eli Koistisiin. Vaikka elokuva liioitteleekin joissain määrin ja samalla tekee rikollista sympaattisia henkilöitä. Mutta väliäkös tuolla.
Pahat Pojat on yllätti minut toden teolla ja muutti ennakkoluulojani suomalaisiin elokuviin (tosin ei paljon), vaikka elokuvaa voisi verrata enemmän jenkkileffoihin kuin suomalaisiin. Mutta kuitenkin Pahat Pojat on suomalainen yllättäjä, joka piti mielenkiintoni loppuun asti. Ja se on ihme, yleensä suomalaisen leffan katselu loppuu alta aikayksikön.
nimimerkki: Filmer
