Moulin Rouge (2001)
- Alkuperäinen nimi:
- Moulin Rouge!
- Tuotantovuosi:
- 2001
- Ohjaajat:
- Baz Luhrmann
- Pääosissa:
- Ewan McGregor, Jim Broadbent, John Leguizamo, Nicole Kidman, Richard Roxburgh
- Maat:
- Australia / USA
- Pituus:
- 127 min
- Genret:
- Draama, Musikaali
Keskiarvo
Arvostelut (7): 
Pikatuomiot (431):
Oma pikatuomio
Nuori ja lahjakas kirjailija/runoilija Christian (McGregor) saa yllätyksekseen mahdollisuuden kirjoittaa näytelmän esitettäväksi suurelle, mahtavalle ja taianomaiselle kabareepaikka Moulin Rougelle. Moulin Rougen pääesiintyjä; kaunis ja lumoava Satine (Kidman) on Christianin näytelmän pääosassa. Rikas Herttua (Roxburgh) suostuu kustantamaan näytelmän, kuitenkin sillä ehdolla että hän saa Satinen omakseen. Käy kuitenkin niin, että Christian ja Satine rakastuvat, vaikka heidän suhteensa on alkujaan tuhoon tuomittu.
Moulin Rouge on tarina tosirakkaudesta, joka ei kuihdu minkäänlaisen esteen edessä. Myös ripaus mustasukkaisuutta, kateellisuutta ja puhdasta raivoa on luvassa. Romantiikan ja draaman ystävät saavat varmasti tunteen paloa pursuavalta elokuvalta paljon, koska itseänikin tarina kosketti syvältä. McGregor ja Kidman tekevät huikeat suoritukset päärooleissa ja sivurooleissa nähdään mielenkiintoisia persoonia, tylsyydestä tämän elokuvan kohdalla on turha puhua.
Jos ei muuta, niin kaikkien aikojen paras musikaali Moulin Rouge omaan makuuni on. En sitten tiedä kuinka paljon loisteliaalla hittejä pursuavalla musiikkiraidalla on tekemistä tunnelman luomisen suhteen, varmasti paljon? Leffassa kuullaan mm. Madonnaa, Nirvanaa, Marilyn Monroeta, Elton Johnia, U2:ta, David Bowieta, Eric Claptonia, KISSia, Dolly Partonia, Frank Sinatraa, Beatlesia, Queenia ja monia muita eturivin tunnetuimpia artisteja heidän hittejensä kera. Ilman näitä leffa tuskin olisi noussut lähellekään niin isoon suosioon kuin se nousi. Käsittääkseni leffaa varta vasten tehty kappale Come what may on uskomattoman hyvä balladi. Luulisi, että on itsemurhaa noiden hittikappaleiden jälkeen yrittää nostaa joku täysin uusi biisi elokuvan soundtrackiksi, mutta siinä Moulin Rouge onnistuu ja Come what may:ssa on todellakin sitä jotain. McGregor ja Kidman vielä itse esittävät, joten siitä suuri plussa.
Ei tarvitse olla musikaalien ystävä pitääkseen tästä tekeleestä, ehdottomasti kaikille suositeltava leffa.
Pisteet:
Arvosteltu: 08.08.2008
Katsottu: Kotona
Vuonna 2001 ilmestynyt Moulin Rouge on ohjaaja Baz Luhrmannin Red Curtain –trilogian päätösosa ja yksi viime vuosikymmenten kehutuimpia musikaaleja. Luhrmann tarjoaa tuttua kimalteista ja friikkiä menoaan sadan vuoden takaisen ranskalaisen boheemielämän verhoamana ja räikeiden värisävyjen täyttämänä. Ja yllättävän hyvin sen tekeekin, sillä tällainen vähemmän musikaaleihin ihastunut katsoja tarrautui tarinaan tiukasti.
Se mikä trilogian kakkososassa eli Luhrmannin Romeo ja Juliet -näkemyksessä alkoi ärsyttää hyvin nopeasti, toimii tällä kertaa ja Moulin Rouge kasvaa sekä villiksi musiikkishowksi että tiivistunnelmaiseksi rakkaustarinaksi. Tuoreet klassikkokappaleet toimivat vanhahtavan runollisen dialogin kanssa, ja pääosahenkilöiden kohtalosta on vain välitettävä. Niin tiiviiksi se muodostuu.
Tarina alkaa siitä, kun Christian-niminen herra (McGregor) istuu huoneessaan yksin ja alkaa puida unohtumatonta vierailuaan legendaarisessa Moulin Rougessa. Surun täyttämästä huoneesta syöksytään kimalluksen, tanssin ja rytmikkään musiikin täyttämään esitykseen, jossa Christian rakastuu palavasti kuvankauniiseen kurtisaani Satineen (Kidman). Ammattinsa vuoksi Satine ei voi piitata rakkaudesta, vaan joutuu uhraamaan kaiken uransa vuoksi. Niinpä Satinen ja Christianin välille syttyvä tunne ei voi olla näkymättä jatkossa. Varsinkin kun sattuma vie Christianin käsikirjoittamaan rakkaansa suurta esitystä, ja esityksen rahoitus puolestaan on kiinni herttuan elättämistä toiveista Satinen suhteen.
Leffan alkuosa on uskomattoman tiivistahtinen setti tunnettuja klassikkobiisejä. Niin Material girl, Smells Like Teen Spirit kuin I was made for lovin’ you sekoittuvat samaan hittiputkeen, ja meno vaikuttaa tiiviisti miksatulta DJ-setiltä. Tästä otetaan askel rauhallisempaan suuntaan ja alkaa rakkaustarinan puiminen. Tämäkin siirtymä onnistuu kohtuullisesti. Lopussa kuultava Queenin Show must go on –kappale on yksi leffan huippuhetkistä.
Nicole Kidman on elämänsä kunnossa, vaikka osassa kohtauksista hän näyttelee kylkiluut murtuneina. Hän on häikäisevän kaunis leffan tähtenä, ja vakavailmeinen skotti McGregor on täydellinen pari kalpealle kaunottarelle. Trainspottingissa läpimurtonsa tehnyt McGregor kohottaa siis myös osakkeitaan. Richard Roxburgh hääräilee parin kolmantena pyöränä ja näytelmän rahakkaana takapiruna niin innolla, että mieleen tulee väkisin parodia tuottajan roolista yleistettynä. Myös popmusiikin Kylli-täti eli Kylie Minogue nähdään pikkuroolissa keijuna.
Moulin Rouge on varsin klassinen rakkaustarina supervauhdikkaan musiikkiesityksen sekä valovoimaisen pääosakaksikon kera. Mahtipontisuutta salamannopeasti tästä tunnelmasta tunnelmaan ryöpsähtelevästä leffasta ei puutu. Kurtisaanin ja alaluokan kirjailijan suhteesta ja sen mahdottomuudesta otetaan kaikki irti. Muutama paha seisahtunut ja väsynyt kohtaus laimentaa muuten niin tehokasta ja riemastuttavaa leffaa.
Pisteet:
Arvosteltu: 28.02.2005
Katsottu: Kotona
Ah, tuo värien, musiikin ja tanssin yltäkylläisyys. Baz Luhrmannin Moulin Rouge on moderni musikaali, joka sijoittuu vuoden 1900 boheemiin ranskalaiseen kylään, Montmartreen. Moulin Rouge on Harold Zidlerin omistama "yökerho", jossa meno on villiä ja vauhdikkaat kurtisaanit/cancan-tanssijattaret viihdyttävät miesmassoja, kirkkaimpana tähtenä kaikkien rakastama päätähti Satine, The Sparkling Diamond. Nuori englantilaiskirjoittaja Christian lähtee Ranskaan kokeakseen tätä boheemia elämää ja hakemaan inspiraatiota kirjoittamiseensa. "Totuus, kauneus, vapaus ja erityisesti rakkaus", nämä olivat ne asiat, jotka toivat Christianin Ranskaan. Christian päätyy Moulin Rougeen näytelmän kirjoittajaksi ja kielletty rakkaus syntyy Christianin ja Satinen välille. ("Can't fall in love? But a life with out love, that's terrible!")
Moulin Rougessa sekoittuvat suuret tunteet, riehakas meno ja musiikki. Laulua ja tanssia piisaa, ja elokuvassa kuullaan musiikkia kuuluisuuksilta, kuten mm. Elton John, Queen, Nirvana, KISS, Madonna, Marilyn Monroe, David Bowie, The Beatles, Whitney Houston jne. Jim Broadbentin, Nicole Kidmanin ja kurtisaanien tulkitsema "The Show Must Go On" -kappale on uskomattoman tunnelmallinen ja kohtalokkaan kuuloinen kaikessa synkkyydessään. Pisteet McGregorille ja Kidmanille, joiden laulua kuunteli erittäin mielellään.
Elokuvan alkumetreillä voisi kuvitella, että se olisi kokonaan aivotonta häröilyä puolelta toiselle, mutta eteenpäin mentäessä meno kuitenkin hieman vakavoituu. Toteutus on tehty taidokkaasti. Alun villeissä tanssikohtauksissa kameran kuvakulma vaihtuu niin tiuhaan tahtiin, että katsojakin meinaa hengästyä. Elokuvan yleisilme on varsin lämmin (eikä mikään ihme, kyllähän bordellin punainen väri on varsin lämmin). Erityisesti John Leguizamon rooli hassuna kääpiönä Toulousena hurmaa ja jopa alun jonkinlaisena absinttikeijuna esiintyvä Kylie Minogue sopii rooliinsa keikistelemään.
Tässä elokuvassa loppu ei ollutkaan onnellinen, vaan varsin surullinen, mistä lisäpisteet. Elokuva olisi jäänyt vajaaksi, jos se olisi päättynyt Christianin ja Satinen iloiseen yhteisrallatukseen. Christianin yletön onni muuttuu epätoivoksi ja tuskaksi ja allekirjoittanut tuhertaa itkua joka kerta katsoessaan tätä kohtaa. Ja jos elokuva pystyy herättämään noin suuria tunteita, on sen oltava hyvä.
Suosittelen katsastamaan tämän elokuvan. Itse olen tämän nähnyt noin parikymmentä kertaa ja aina jaksaa ihastuttaa. Ei mikään tavanomainen musikaali, vaan jotain, mitä ei ole ennen nähty.
"The greatest thing you'll ever learn is just to love and be loved in return."
nimimerkki: Ässä
Pisteet:
Arvosteltu: 05.09.2004
Katsottu: DVD
Arvostelija
Ässä
Vieras
Moulin Rouge alkaa musiikkivideomaisella tykityksellä. Ensimmäisen tunnin ajan vauhti on huimaa ja tyylilajina puhdas komedia. Leffan alussa suupielet kääntyvätkin väkisin ylöspäin ja viihtyvyys on taattu.
Valitettavasti elokuvan tyyli muuttuu toisella puoliskolla kokonaan, kun vauhdin ja huumorin tilalle astuu pitkäveteinen "kuka rakastaa ketä ja miksi" -vatvominen. Silmät kiiluen katsominen ja nauru vaihtuvat samalla kotikatsomossa apaattisuudeksi ja haukotuksiksi.
Idearikkaan ja hauskan alun lisäksi Moulin Rougen parasta antia ovat tunnettujen hittikappaleiden erikoiset sovitukset. On siinä lähes kaiken valkokankaalla nähneellä leffatykittäjälläkin monttu väkisin auki ihmetyksestä, kun yli viiskymppinen Jim Broadbent laulaa Madonnan Like a Virginiä mieskuoron säestämänä!
Ewan McGregor näyttää kuin pikkupojalta säihkyvän Nicole Kidmanin rinnalla. Ehkä näin oli tarkoituskin, mutta joka tapauksessa pääosakaksikon välinen kemia on yksinkertaisesti laimeaa. Toinen pääosarooli olisi ehdottomasti kaivannut karismaattisempaa miesnäyttelijää.
Moulin Rouge onnistui kiistatta puhaltamaan positiivista uutta henkeä pitkään pimennossa olleisiin musikaalielokuviin, mutta ei ole kuitenkaan aivan maineensa veroinen teos. Loppua kohden lässähtävä raina olisi minun puolestani saanut pysyä vauhdikkaana komeadiana alusta loppuun eikä viritellä jälkimmäisen puoliskon ajan väljähtynytta romantiikkaa.
Pisteet:
Arvosteltu: 25.05.2003
Katsottu: DVD
Arvostelija
Eetu Nortiainen
Vieras
Tämä elokuva on täynnä kaikkea mahdollista. Se on visuuaalinen elämys sekä silmille, että korville. Näyttelijät ovat taitavia ja laulavat antaumuksella pilke silmäkulmassa.
Elokuvalaji on musikaali, mutta se on paljon enemmän kuin pelkkää laulua. Siitä löytyy komediaa, draamaa, seikkailua ja jännitystä. Täydellisen kokonaisuuden luo ohjaajan ainutlaatuinen kyky saada katsoja pyörryksiin upeasti luoduilla kohtauksilla, väreillä,kuvakulmilla ja lavastuksella.
Tarinan pääjuoni kertoo runoilijapojan rakastumisesta kauniiseen Moulin Rouge -yökerhon päätähteen ja heidän kaiken ylittävästä rakkaudestaan. Kuitenkin elkuva on täynnä myös paljon muuta, jos rakkaustarinat eivät paljon kiinnosta. Ehdottamasti katsomisen arvoinen elokuva, pitää sitten minkälaisista elokuvista tahansa. Ei tämä elokuva turhaan saanut kahta oscaria ja 8 oscar -ehdokkuutta!
nimimerkki: Bohemian ezra
Pisteet:
Arvosteltu: 08.05.2003
Katsottu: VHS
Arvostelija
Bohemian ezra
Vieras
Moderni operetti, musikaali, rock-ooppera, elokuva, draama, lovestory... mikä piru tämä on? Jälleen kerran leffaa aloittaessa on jätettävä ennakkoasenteet romukoppaan. Turha näitä rajatapauksia on pistää mihinkään perinteiseen lokeroon, sillä tästä tykityksestä on vain nautittava. Jos siihen pystyy.
Ensiajattelemalla kyseessä on lovestory, mutta eipä homma olekaan niin yksinkertainen. Lähtökohtana on köyhän kirjailijan (Ewan McGregor) ihastuminen Moulin Rouge -tähteen (Nicole Kidman) ja tämän mahdottoman yhtälön mahdollistuminen. Kerrontatapa on kirjailijan liioiteltu muistelo ja kun tarina lähtee rullaamaan, tämä on muistettava. Kun on menoa ja meininkiä, se esitetään ziljoonannessa potenssissa. Tämä siis näin Sohvaperunatulkintana leffasta.
Mutta mitä silmät näkevät ruudulta ja korvat ämyreistä kuulevat, on sittenkin musikaalia. Yllätys on suuri kun ekat Moulin Rouge-ympäristöön sijoitetut esitykset lähtevät käyntiin. Perinteisen can-canin sijaan musiikki on tätä aikaa uudelleen sovitettuna, ja aivan helvetillisen värispektaakkelin keskellä. Pitkin matkaa on oma touhunsa tunnistaa biisit.
Ettei vaan kyseessä ole kuitenkin draama? No pirulauta, naiskatsojien on varauduttava nenäliinoilla katsomissessioon. Juonta ei kantsi paljastaa.
Romantikot näkevät varmaan elokuvassa pelkkää draamaa ja lovestoryä, mutta kuten sanottua, ei Moulin Rouge niin helpolla päästä. Siitä osoituksena se että Kylie Minoque ja Ozzy Osbourne ovat samassa leffassa?
Piristävä kokemus kaiken kaikkiaan erilaisuutensa takia. DVD-paketissa on kaksi lättyä ja aimo annos Moulin Rouge -asiaa. Niin historiaa kuin perinteistä leffantekosälää.
Pisteet:
Arvosteltu: 10.05.2002
Katsottu: DVD
No niin, Moulin Rougea on odotettu kotiformaattiin kuin taksia tulipalopakkasella. Itse en kuitenkaan leffaa pahemmin odottanut sillä homman aihe tuntui melko vieraalta. Siis 1900-luvun taitteeseen sijoittuva musikaali ja elämää suurempi rakkaustarina cabareeympäristössä, hohhoijaa. Leffaa on kuitenkin vaikeaa jättää katsomatta kun siihen vuokrauspisteessä tarttuu. Kotipaketin etu- ja takakannet on vuorattu ylistyssanoilla sekä ennennäkemättömällä määrällä neljän ja viiden tähden pistepläjäyksiä.
Moulin Rouge on osittain juuri sitä miksi yritin leffaa välttää eli yltiöpäistä pukuleikkiä ja teatterimeininkiä. Se mitä en osannut odottaa on mieletön visuaalinen tykitys, hengästyttävä vauhti sekä osittainen mielipuolisuus. Puolentunnin katsomisen jälkeen käväisi mielessä harvinainen ajatus, jaksanko katsoa tätä loppuun. Onneksi meininki hiukan tasaantuu ja hommaan pääsee sisään.
Musiikaaliset elementit on ihan ok, sillä ne koostuvat pääosin 80-luvun populaarimusiikin helmistä ja biisithän on tuttuja kuin Quatro stationin nieleminen. Musan sovituspuoli on mielenkiintoinen. Taidokkaat medleyt rakennettuna vuoropuhelun kuosiin toimivat hyvin. Sanoja sieltä, melodioita täältä. Piristävää, että Kidman ja McGregor myös tulkitsevat itse osan leffassa kuultavista biiseistä.
Yhtään inttämättä kyseessä on erilainen pläjäys. Leffa jakaa takuulla mielipiteitä. Itsellä on edelleen hiukan ristiriitaiset tuntemukset että pidinkö leffasta vai en. Kuppi kallistuu kumminkin erilaisuudesta johtuen hiukan pitämisen puolelle, vaikkei mitään aah-reaktioita tapahtunutkaan.
Jos nyt jotain voisi ihmisten kuulluista reaktioista päätellä niin naiset pitävät tästä leffasta ehkä enemmän kuin miehet. Kriitikot ylistävät, mutta urospuoliselle sohvasissille touhu tuntuu hiukan vieraalta. Asia, joka itseäni leffassa viehättää eniten on äärimmäisen loistava kuvakerronta. Taaksepoistun kuitenkin hiukan perinteisempään suuntaan.
Pisteet:
Arvosteltu: 16.04.2002
Katsottu: DVD
