Moderni operetti, musikaali, rock-ooppera, elokuva, draama, lovestory… mikä piru tämä on? Jälleen kerran leffaa aloittaessa on jätettävä ennakkoasenteet romukoppaan. Turha näitä rajatapauksia on pistää mihinkään perinteiseen lokeroon, sillä tästä tykityksestä on vain nautittava. Jos siihen pystyy.
Ensiajattelemalla kyseessä on lovestory, mutta eipä homma olekaan niin yksinkertainen. Lähtökohtana on köyhän kirjailijan (Ewan McGregor) ihastuminen Moulin Rouge -tähteen (Nicole Kidman) ja tämän mahdottoman yhtälön mahdollistuminen. Kerrontatapa on kirjailijan liioiteltu muistelo ja kun tarina lähtee rullaamaan, tämä on muistettava. Kun on menoa ja meininkiä, se esitetään ziljoonannessa potenssissa. Tämä siis näin Sohvaperunatulkintana leffasta.
Mutta mitä silmät näkevät ruudulta ja korvat ämyreistä kuulevat, on sittenkin musikaalia. Yllätys on suuri kun ekat Moulin Rouge-ympäristöön sijoitetut esitykset lähtevät käyntiin. Perinteisen can-canin sijaan musiikki on tätä aikaa uudelleen sovitettuna, ja aivan helvetillisen värispektaakkelin keskellä. Pitkin matkaa on oma touhunsa tunnistaa biisit.
Ettei vaan kyseessä ole kuitenkin draama? No pirulauta, naiskatsojien on varauduttava nenäliinoilla katsomissessioon. Juonta ei kantsi paljastaa.
Romantikot näkevät varmaan elokuvassa pelkkää draamaa ja lovestoryä, mutta kuten sanottua, ei Moulin Rouge niin helpolla päästä. Siitä osoituksena se että Kylie Minoque ja Ozzy Osbourne ovat samassa leffassa?
Piristävä kokemus kaiken kaikkiaan erilaisuutensa takia. DVD-paketissa on kaksi lättyä ja aimo annos Moulin Rouge -asiaa. Niin historiaa kuin perinteistä leffantekosälää.
