Melkein julkkis (2000)
- Alkuperäinen nimi:
- Almost Famous
- Tuotantovuosi:
- 2000
- Ohjaajat:
- Cameron Crowe
- Käsikirjoittajat:
- Cameron Crowe
- Pääosissa:
- Billy Crudup, Frances McDormand, Jason Lee, Kate Hudson, Patrick Fugit, Zooey Deschanel
- Maat:
- USA
- Pituus:
- 123 min
- Genret:
- Komedia, Draama, Seikkailu
Keskiarvo
Arvostelut (5): 
Pikatuomiot (91): 
Oma pikatuomio
Melkein julkkis yllättää katsojan positiivisesti, sillä nerokkaasti rullaavan draaman markkinointi sai sen aikanaan sen näyttämään 90-luvun MTV-teineille suunnatulta kiiltokuvilla kuorrutetulta popkuplalta, joka puhkeaa hetkessä. Moisesta teinihengestä ei ole huolta, sillä tämä riemukkaasti etenevä leffa ei poksahda puhki parillakaan katselulla, vaan pikemmin pistää kivetkin pyörimään.
Eletään vaarallista aikaa rock'n'rollin saralla: Rockin paheelliset sivutuotteet ja huumeet syövät rokin juurta, ja 15-vuotiaan kiltin pojan pitäisi taikoa oma varttinsa julkisuudessa Rolling Stone-kansikuvajutun muodossa. Tiukka äiti ei pojan tempuista järin pidä, ja kun paheet ovat tarjolla suoraan nenän edessä, teinipoikaa todella koetellaan. Rundia (ja aineita) vetävän 1970-luvun bändin matkassa ei aika käy pitkäksi, mutta itse työ tuntuu rullaavan kokoajan heikommin.
John Lee ja kumppanit vetävät bändin osan nätisti, ja onhan Kate Hudson mukava hippihenkisenä tyttösenä. Markkinointivalttina tällaiselle teokselle ei niinkään. Mutta ei väärä markkinointi näin hyvän leffan sisältöä pilaa: kannattaa ilman muuta tarkastaa onko julkisuuden ja hyväksytyksi tulemisen tavoittelu sitä väkevintä viinaa ja pelastaako rock oikeasti maailman. Eiköhän kitaran valittaessa muutakin ajateltavaa mieleen tule.
Cameron Crowe on onnistunut luomaan jälleen mahtavan äänimaailman. Elokuva kannattaa katsastaa pelkästään ääniraidankin vuoksi. Melkein julkkis ei aivan ole Vanilla Skyn unenomaisuuden tasolla, mutta paljon maanläheisimpine hahmoineen ja luistavine vuoropuheluineen keveämpi valinta. Joten kannattaa vain nauttia leffasta täysillä ja antaa syntisen rokin pauhata ja John Lennon-lettien liehua paikoin ruohonkatkuisella ruudulla.
Pisteet:
Arvosteltu: 10.04.2004
Katsottu: Kotona
Melkein julkkis on road-movie joka kertoo yhden bändiartikkelin teosta Rolling Stone –lehteen Stillwater-bändin kiertueen aikana. Nuori jannu saa keploteltua itsensä artikkelin tekijäksi ja siinä jää koulut ja kodit äiteineen taka-alalle, kun rundi bändin kanssa odottaa. Kaikki ei lopulta suju kaavailujen mukaan kun bändikuvauksista tuttuja hörhöilyjä on mukana. Eletään 70-lukua ja silloin naisten lisäksi olivat muutkin päänsekoittajat vapaammilla markkinoilla.
Melkein julkkis –leffan puolesta harmittaa se, miten pimentoon pläjäys on jäänyt. Osasyy on varmaan leffan myyntikuvillakin, jotka antavat täysin väärän kuvan leffasta. Ilmeisesti kanteen on haluttu vängällä leffan nimihenkilö, eli Kate Hudson tavalla, joka vääristää osittain rosoistakin elokuvaa vaalean punaisen teinileffan suuntaan. Mustan rock-huumorin esilletuontia ulosanti ei ainakaan tue.
Leffa ei tuo mitään uutta ja mullistavaa silmien eteen, mutta vanhakin teema on toimiva kun se toteutetaan hyvin. Pelkästä bändihörhöilystä ei ole kyse, vaan hommaa ryyditetään sopivilla sivujuonteilla ja dragikoomisilla väänteillä.
Voisin kuvitella että bändärit ja bändivirityksissä mukana olleet saavat aikamoisia flashbackejä leffasta. Muut voivat nauttia keskimääräistä paremmasta elokuvasta muuten vaan.
Pisteet:
Arvosteltu: 05.12.2003
Katsottu: DVD
Oletko koskaan halunnut olla rock-lehden toimittaja ? Hyvä, en minäkään. Tämän elokuvan päähahmo William Miller kuitenkin haluaisi kovasti musiikkitoimittajaksi, eikä häntä siitä voi syyttää koska eletään vuotta 1973, eli aikaa jolloin musiikkia vielä osattiin tehdä. Hän saakin loistavan tilaisuuden kun Rolling Stone palkkaa hänet seuraamaan Stillwater-nimistä bändiä kiertueelle ja kirjoittamaan aiheesta 3000-sanaisen jutun. Kiertueella tietenkin sitten sattuu ja tapahtuu kaikkea sitä mitä kliseissä kerrotaan, eli huumeista ja naisista nautitaan täysin rinnoin ja rokketti-rolli soi.
Tämä on loistava elokuva, tutkaileepa sitä tietyn genren elokuvana tai ihan vaan elokuvana yleensä. Pääpaino elokuvan tapahtumissa on luonnollisesti rock-elämä kiertueen aikana ja sen vaikutus 15-vuotiaaseen William Milleriin, mutta siinä käsitellään minun mielestä loistavasti myös mm. ystävyyttä ja rakastumista. Molemmissa edellämainituissa tulee luonnollisesti myös vastoinkäymisiä, sekä 15-vuotiaalle toimittajanalulle että muille elämää enemmänkin nähneille henkilöille.
Ääniraidalla soi lähes koko ajan vaihtelevan laadukas rock-musiikki ja käsikirjoittaja/ohjaaja on saanut upotettua dialogiin useita hauskoja heittoja jotka kuvastavat pääasiassa nykyajan ja 70-luvun alun eroja. Mainittakoon tästä esimerkkinä laite, jolla pystyy lähettämään dokumentin puhelinlankaa pitkin niinkin nopeasti kuin 18 minuutissa. Ajatella... 18 minuutissa... Tämän katsomani version kesto oli 151 minuuttia eli se oli jonkin sortin extended cut.
Pisteet:
Arvosteltu: 27.05.2003
Katsottu: DVD
Arvostelija
Jaqqe Nakuttaja
Vieras
Rockelokuvia ilmestyy aina aika-ajoin vaihtelevalla laadulla. On erilaisten starojen elämänkertoja ja skandaalihakuisia puolivillaisia sepostuksia. Ohjaaja Cameron Crowen omaan nuoruuteen löyhästi perustuva Melkein julkkis (todellinen käännöskukkanen -jälleen!!) on hyvä esimerkki loistavasta bändileffasta.
Nuori toimittajapoika William saa elämänsä tilaisuuden Rollin Stone-lehdeltä lähtiessään raporttimatkalle Stillwater-yhtyeen kiertueelle. Ovet rockelämän takahuoneisiin avautuu siis kertarysäyksellä. Elämänohjeita kiertueelle antaa vanhempi journalisti Lester Bangs. Groupiena hääräävä Penny Lane saa myös nuoren toimittajan pään sekaisin... Crowen tuntemus musiikkimaailmasta heijastuu leffassa mainiosti. Nuoruutensa Rolling Stonen toimittajana viettänyt ohjaajahan on myös naimisissa Heart- yhtyeestä tunnetun Nancy Wilsonin kanssa.
Leffan voima tulee erinomaisista henkilöhahmoista ja näyttelijäsuorituksista. Aiemmin draamaa ohjannut Crowe osuu nyt napakymppiin. Nyt äijää häärää todellakin omalla tontillaan ja jälki on sen mukaista. Elokuvan bändi on fiktiivinen Stillwater, joka on todella uskottava tapaus. Leffaa varten osittain sävelletty musa ja 70-luvun soundi ja fiilis ovat uskomattonta kamaa. Bändi on itsessään uskottavampi tapaus kuin missään aiemmin näkemissäni bändileffoissa.
Pläjäyksessä ei hehkutella sen kummemmin rockelämällä tai muulla kliseilyllä. Tai oikeastaan kliseet on ympätty taitavasti loisteliaan tarinan muotoon. Ironiaakin on mukana, tottakai. Herkullisimpia kohtauksia on kun lentokoneessa rajuun ukkosmyrskyyn joutuessaan bändi alkaa tunnustella toisilleen syntejään. Tai kun bändin uusi manageri tsemppaa bändiä tekemään päätöksiä nyt eikä 90-luvulla; "Ei kai kukaan nyt kuvittele Mick Jaggerin leikkivän rock-tähteä enää viiskymppisenä." Leffa on ehdottomasti loistava fiilistelypätkä -sen maailmaan joko uppoaa tai sitten se ei toimi ollenkaan. Tässä tapauksessa se toimi loistavasti.
Pisteet:
Arvosteltu: 30.12.2001
Katsottu: DVD
Tämä on taas yksi niistä draamoista, joiden kaltaisia on yksi sadasta tai jopa tuhannesta. En odottanut pahemmin leffalta pahemmin mitään sillä leffan kansikuva on jotenkin luotaantyöntävä... en tiedä miksi. Jotenkin tästä tulee mieleen Aerosmithin musavideo :)) Samapa tuo oli silti tapaus mennä tsekkaamaan ja onneksi niin tein.
Leffan päähenkilö on 15-vuotias poika, joka on kiinnostunut rock-journalistin urasta. Hän pääsee pienten säätöjen jälkeen mukaan kuuluisan rockbändin USA:n kiertueelle Rolling Stone Magazinen journalistina. Poika huomaa, että Rock-elämä pyörii naisten ja nautintoaineiden ympärillä. Hän ei huuman keskellä koskaan kadota täysin itseään vaan pysyy aitona ihmisenä. Myös hölskyväpäisistä rock-staroista löytyy loppujenlopuksi hienoja inhimillisiä piirteitä.
Leffan juoni nitoutuu tiiviiksi paketiksi, joka tempaisee lähes täydellisesti mukaansa. Henkilöhahmot ovat todella uskottavia ja heistä löytyy syvyyttä aivan kuten hyvissä draamoissa kuuluukin.
Loistavaa, loistavaa... periaatteessa leffa ansaitsisi täydet pisteet.
Pisteet:
Arvosteltu: 14.04.2001
Katsottu: Teatterissa
