Little Miss Sunshine (2006)
- Tuotantovuosi:
- 2006
- Ohjaajat:
- Jonathan Dayton, Valerie Faris
- Pääosissa:
- Abigail Breslin, Alan Arkin, Greg Kinnear, Paul Dano, Steve Carell, Toni Collette
- Maat:
- USA
- Pituus:
- 101 min
- Genret:
- Komedia, Draama
Keskiarvo
Arvostelut (3): 
Pikatuomiot (94): 
Oma pikatuomio
Mitäpä perhe ei tekisi nuorimman tyttärensä eteen. Varsinkin jos isän 9 askelta menestykseen -opus ei menesty, isoveli on tehnyt puhumattomuslupauksen aina siihen saakka kun pääsee ilmavoimiin, eno on itsaria yrittänyt homo ja vaari pervo narkkari. Äiti taitelee kaiken tämän keskellä hiki päässä. Koko kummallinen “perhe” uhrautuu matkalle jonka tarkoituksena on että nuorin tyttö voittaa Little Miss Sunshine -kauneustittelin. Niinpä tietä lähdetään halkomaan Volkswagen Kleinbussilla. Honk, honk.
Little Miss Sunshine -elokuva on pitkästä aikaa piristävän musta. Huumori on kuorrutettu tavalla joka ainakin tähän katsojaan vetoaa täydellisesti. Vaikeana tyylilajina musta huumori taitelee hyvän maun, uskottavuuden ja farssin rajamailla, ja Sunshine tekee sen taitavasti. Kummalliset persoonat pysyvät kaistallaan, ja mikä parasta henkilöt kehittyvätkin tarinan aikana. Ainoa poikkeus katraassa on Greg Kinnearin hahmo, mutta aina yksi rikka soppaan mahtuun. Persoonaton soap opera -naama ei istu luonnenäyttelijöiden sekaan.
Erityistunnustus ojennetaan musiikkimaestrolle. Tyylitajuisesti musa oikaisee ajatukset takaisin mustan huumorin raiteille, mikäli vaarana on eksyä ottamaan vakavasti normaalisti vakavina pidettäviä asioita.
Mitä ne vakavat asiat sitten on? Jokainen voi päätellä kun tutustuu perheenjäsenten eri vaikeuksiin. Ja totta tosiaan, huumorin viitan alla pilkottaa ajatuksia hetättäviä aiheita.
Little Miss Sunshine on road movie jonka kerrassaan toivoisi jatkuvan kun loppu häämöttää. Tässäkin kohtaa ohjaajat ja käsikirjoittaja osoittavat tyylitajunsa. Kun lopputekstit lävähtävät ruutuun, niin ensimmäinen ajatus oli, että onpa linjansa mukainen loppu. Ja asia saa vain tukea kun katsoo DVD:n extroista vaihtoehtoiset loput. Mikään muu ehdoilla olleista ei istu kuosiin kuin The Chosen One.
Kaikkiaan Little Miss Sunshine on elokuva joka kunnioittaa elokuvan perusjuttuja ilman kikkailuja. Pieni elokuva mutta loistava toteutus.
Pisteet:
Arvosteltu: 17.04.2007
Katsottu: DVD
Little Miss Sunshine tehtiin indie-tuotantona, mutta silti elokuva sai suosiota, eikä kylläkään syyttä. Myös Oscar-ehdokkuuksia tippui, ja LMS sai niistä kaksi, paras miessivuosa (Alan Arkin) ja paras alkuperäinen käsikirjoitus. Eivät Oscar-palkinnotkaan ihan turhan takia tulleet.
Little Miss Sunshine kertoo perheestä, jonka jäsenet ovat epätasapainoisia. Perheeseen kuuluvat isä Richard (Greg Kinnear), joka yrittää saada Yhdenksän askelta menestykseen -opusta kaupaksi, muttei oikein onnistu. Ja hänen mielestään ihminen joko menestyy tai ei menesty. Äiti Sheryl (Toni Collette) yrittää pitää huolta oudosta perheestään. Heidän lapsensa Dwayne (Paul Dano) ja Olive (Abigail Breslin) ovat myöskin hieman erikoisia. Dwayne ei ole puhunut sanaakaan yhdeksään kuukauteen ja hän pyrkii ilmavoimiin. Olive pyrkii voittamaan missikilpailut. Sherylin veli Frank (Steve Carell) on Proust-tutkija, joka on yrittänyt itsemurhaa. Perheen isoisä (Alan Arkin) on puolestaan ikäisekseen viriilissä kunnossa. Hän puhuu naisista ja seksistä hyvin avoimesti ja hän käyttää huumeita.
Olive on sen verran kiinnostunut missikilpailuista, että perhe päättää viedä tytön lasten missikisoihin. Matka suoritetaan Volkkari-minibussilla, jossa tuntuu olevan aina jotakin rikki. Eikä aikaakaan ole kovin paljon.
Little Miss Sunshine on oivallinen satiiri amerikkalaisesta kilpailuyhteiskunnasta. Amerikkalainen kilpailuhenkisyys tuodaan esille todella hyvin niin komedian kuin draamankin keinoin. Muutamille muillekin jutuille näytetään tässä pitkää nenää. Elokuvan jutut jäävät pyörimään mieleen.
Elokuvan tasoa pitää yllä Michael Arndtin erinomainen käsikirjoitus. Elokuvaan on saatu hienosti sekoitettua komediaa ja draamaa. Huumoripuoli toimii erittäin hyvin. Nykymaailmassa komedian taso on todella alhaalla, mutta Little Miss Sunshine erottuu nykykomedioista edukseen. Vitsien ei todellakaan tarvitse olla mitään pierukakkaosastoa. Ei tämä elokuva siltikään genreä pelasta, mutta onpa ainakin vaihtelua komedioiden nykytarjontaan. Elokuvaan on myös saatu mukaan traagisiakin hetkiä.
Näyttelijäpuolikin pelaa todella hyvin. Olivea näyttelevä Abigail Breslin (s. 1996) teki jo ensimmäisessä elokuvassaan Signsissa todella hyvää työtä, ja tälläkin kertaa tyttö hoitaa hommansa hienosti. Alan Arkin on kyllä ansainnut pystinsä. Mies tekee todella hyvää työtä kovasuisena isoisänä. Myös muut näyttelijät tekevät loistavaa työtä.
nimimerkki: Ville
Pisteet:
Arvosteltu: 14.04.2007
Katsottu: DVD
Kun kaverille pitäisi kertoa että menepä katsomaan Little Miss Sunshine, on todella vaikeaa saada häntä vakuuttuneeksi johtuen juonesta, koska se on tavallaan teennäinen ja sillä on "tämä on jo tehty" -tunne. Se mikä tekee tästä oivan elokuvan on se, että siinä on värikkäät henkilöhahmot ja hauska käsikirjoitus, joka on se mahdollistaa huumorin ylläpitämisen traagisinakin hetkinä.
Elokuvan ensimmäisen viiden minuutin aikana tapaamme kaikki henkilöt. Ensiksi näemme Oliven (Abilgail Breslin) häikäisevän katsojat. Pian saamme selville, että hän katsoo vanhoja missikisoja videolta ja harjoitellen voittajan reaktiota. Seuraavaksi näemme hänen isänsä Richardin (Greg Kinnear). Richard on luova puhuja, jonka "Yhdeksän askelmaa menestykseen" on tuonut hänelle hyvin vähän menestystä. Sen jälkeen tapaamme Oliven teini-ikäisen veljen Dwaynen (Paul Dano). Dwayne ei ole puhunut yhdeksään kuukauteen sanaakaan, kunnes hän pääsisi testeihin ilmavoima akatemiaan.
Näiden jälkeen tapaamme isoisän, jota esittää Oscarin roolistaan pokannut Alan Arkin. Hänen ensimmäisessä kohtauksessaan näytetään hänen vetävän heroiinia. Pian sen jälkeen saamme selville, että hänet heitettiin vanhainkodista ulos, johtuen hänen huonosta käytöksestään. Myöhemmin huomaamme hänen mieltymyksensä puhua naisista, seksistä ja pornosta - ja hän ei häpeä puhua näistä. Seuraavaksi tapaamme Sherylin (Toni Collette). Hän on Oliven ja Dwaynen äiti, joka yrittää tehdä parhaansa lastensa eteen. Ja viimeisenä tapaamme Sherylin homoseksuaalin veljen, Frankin (Steve Carrel), joka epäonnistui itsemurhayrityksessään sen jälkeen kun hänen rakastaja oli jättänyt hänet.
Melkeinpä 20 minuutin mittaisessa ruokapöytäkohtauksessa, jossa perhe syö paistettuja kanoja, opimme kaiken Hooverin perheen dynamiikasta. Tämän jälkeen kuulemme viestin Sherylin siskolta, joka kertoo Olivelle, että Little Miss Sunshine -missikisassa on hänelle tilaa, ja pienen empimisen jälkeen perhe lähtee...automatkalle keltaisella VolksWagenin minibussilla.
Ohjaajapariskunta Jonathan Dayton ja Valerie Faris tekevät briljanttia työtä. Asiat pidetään yksinkertaisina. Kaikki on kiinni tunnelman haltuunotosta, ilmapiirista ja näyttelijäsuorituksista. Elokuva on raikas, yksinkertaisesti kuvattu, joka keskittyy näyttelijöihin.
Elokuvan näyttelijäsuoritukset ovat herkullisia! Paul Dano on erinomainen kapinallisena nuorena, joka ei puhu halaistua sanaakaan. Alan Arkin on hyvin, hyvin hauska rääväsuisena isoisänä, joka osaa myös olla isällinen. Toni Collette ja Greg Kinnear ovat myöskin erinomaisia. Entäpä pieni Abigail Breslin? Hänellä on lahjoja, hän on ihastuttava sekä hurmaava. Hieno suoritus 9-vuotiaalta tytöltä!
Luulen, että minun ei kannata kertoa niitä verrattomia vitsejä, joita elokuva sisältää, sillä muuten voisin pilata ne suurenmoiset ja hieman kieroituneet naurut, joita tämä elokuva aiheuttaa. Little Miss Sunshine on ehdottomasti tällä hetkellä viime vuoden hauskin ja sydäntä lämmittävä elokuva. Tulet lähtemään elokuvateatterista hyvillä mielin.
nimimerkki: Mara
Pisteet:
Arvosteltu: 11.03.2007
Katsottu: Teatterissa
