Isä on konkassa, äiti haluaa eron, veli vihaa kaikkia, eno yrittää itsemurhaa ja isoisä vetää huumeita. Tällaisessa ympäristössä elää pikku-Olive, joka unelmoi Little Miss Sunshine-kauneuskilpailun voitosta. Kun tyttö yllättäen pääseekin mukaan kamppailuun, suuntaa koko perhe Kaliforniaan auttaakseen edes yhtä omistaan saavuttamaan unelmansa ja, no, onnistumaan.
Elokuva on todellinen hyvänmielen filmi, ja osoittaa jälleen kerran sen, ettei hyvässä road moviessa itse päämäärä ole tärkein, vaan se matka. Vastoinkäymiset yhdistävät kovia kokenutta perhettä: kun auton kytkin hajoaa, työntää koko perhe vanhan volkkarin takaisin vauhtiin, ja kun isoisä yllättäen kuolee, sullotaan hänet takakonttiin. Ei ole mitään ongelmaa, mikä voisi estää perhettä pääsemästä määränpäähänsä, joka paljastuukin pikkulapsia esineellistäväksi pedofiilien pyhiinvaelluspaikaksi. Amerikkalainen ilmiö lasten kauneuskilpailuista, joihin vanhemmat pilttinsä puleeraavat, ei ole tietääkseni (onneksi) ajautunut tänne. Silti alleviivaavan kritiikin pystyy ymmärtämään.
Kaikesta huolimatta elokuvasta jää hyvä mieli. Olive ei missään vaiheessa osoita masennuksen tai lannistumisen merkkejä, koska koko perhe tukee häntä estääkseen taas yhden epäonnistumisen iskeytymisen niskaan. Juoni on yksinkertainen, kuten genrelle kuuluukin, mutta unohtumattomat hahmot, musiikki ja lämmin tunnelma pelastavat paljon. Tässä elokuvassa on kaikki, mitä vaaditaan huonon päivän pelastamiseen.
