Ihmeperhe (2004)

Ihmeperhe on ihmeen kehuttu animaatiopätkä, jonka takana seisovat kunnioitetut yhteistyökumppanit Diseny ja Pixar. Odotukset olivat erittäin korkeana, kun supersankariparodiat ovat yleensä meikäläistä viehättäneet ja ohjauksesta vastasi Brad Bird, jonka ohjaama Rautajätti oli varsin hieno piirrosfilmi. Kaiken kuulemani hehkutuksen jälkeen Ihmeperhe oli aikamoinen pettymys.

Tämä siis kertoo tavallisesti elelevästä perheestä, jonka vanhemmat ovat kuitenkin entisiä supersankareita. Isukin saadessa potkut töistä, hän ottaa vastaa kiehtovan supertaitoja tarvitsevan tehtävän. Sitten muu perhe seuraa perässä ja tilanne muuttuu tietysti aika jänskäksi. Supersankari ilmiölle olisi saanut nauraa paljon enemmän ja koko homma olisi pitänyt saada mahtumaan pienempään pakettiin. Perheen pienimmät voivatkin viihtyä tällaisen väkivaltaviihteen seurassa, mutta aikuisemmille katsojille tämän seuraaminen on välillä aikamoista tuskaa.

Varsinkin alkuun leffa on ihan viihdyttävä, mutta tunnin kuluttua se on jo aika uuvuttavaa katseltavaa. Ääninäyttelijätkään eivät tee mitään erikoista työtä, vaikka eivät olekaan mitään ihan huonoja. Oli kuitenkin ihan kiva kuulla TV:stä tuttu Poliisipäällikkö Mannion (Craig T. Nelson) jorisemassa Herra Ihmeenä. Tyylikäs toteutus, mutta sisällöltään aika tylsä kliseekimppu on tämä Ihmeperhe. Ei nyt ihan onneton tapaus, mutta odotin tältä kyllä paljon enemmän.

Pläjäys on muuten yllättävän väkivaltainen perheleffaksi. Pahikset saavat kunnolla turpaansa, eikä noita tapahtumia pahemmin moralisoida. Jos haluaa nähdä samanlaisen, mutta paljon viihdyttävämmän koko perheen elokuvan, niin suosittelen katsomaan filmin nimeltä Spy Kids 2 - kadotettujen unelmien saari. Se ei ole animaatio, mutta on tyylillisesti tätä samaa, paremmassa muotissa vaan.

Pisteet:
Arvosteltu: 23.05.2005
Katsottu: DVD

Arvostelija

Thoke
Tykittäjä
591 arvostelua

Disneyn ja Pixarin yhteishankkeet ovat yleensä tuottaneet puolitoistatuntisen melodraamaa sekoitettuna hyvinkin hauskoihin irtovitseihin. Kaavaa on käytetty nykyään kaikissä ulostulleissa animaatioissa, jotka tietysti menevät yleisöön "koskettavana" ja "hauskana" kokoperheen elokuvana. Kyseessä on usein vain ollut tapahtumapaikan, tilanteiden ja hahmojen muuttaminen tai vanhojen, jo unohdettujen tarinoiden kierrätys eri muodoissa. Nemoa etsimässä (2003) oli edes jonkinlainen piristysruiske animaatioiden harmaassa sarjassa, oikeasti mielikuvituksellisella toteutuksellaan ja värikkäillä hahmoilla.

Näiden kahden yhtiön uusin tuotos on jo pituudeltaan edellisistä eroava Ihmeperhe. Kestoa on melkein 2 tuntia, joten jälkeenpäin voi miettiä kuinka paljon turhaa tässäkin oli. Tarina on vaihteeksi mitäänsanomaton; syrjään vetäytynyt supersankari ei malta pysyä normaalielämässä, vaan potkut töistään saaneena ottaa vastaan salaperäisen tehtävän, jolloin on kaivettava sankari-asu uutta käyttöä varten. Tavallisen amerikkalaismiehen elämä on kuitenkin vaatinut veronsa; supersankarin kuntoon pääseminen vie aikansa. Monet vitsit väännetään juuri 15 vuoden jälkeisestä jäykkyydestä, joka sinänsä ei tule kenellekään yllätyksenä. Arvaamattoman tylsä Ihmeperhe on tottakai toteutukseltaan jälleen ensiluokkainen, mutta silmiin pistää sen hahmojen persoonattomuus. Henkilöistä on pyritty saamaan karikatyyrimaisia supersankari-genreen nähden, mutta varsinaisesti yhtään hauskaa hahmoa elokuva ei sisällä. Päähenkilöt ovat turhankin arkisia selvittäessään työongelmiaan ja avioliittokriisejään. Jos jossakin nämä elementit ovat väärällä maalla niin kokoperheen animaatiossa!

Ihmeperhe on käsittämätöntä sillisalaattia yrittäessään miellyttää jokaista mahdollista katsojaryhmää. Disneyn ja Pixarin aiemmatkin elokuvat ovat kärsineet samasta ongelmasta, mutta tällä kertaa tiedossa on vielä pahempaa. Koska lastenelokuvia katsoo huomattavan suuri ihmismäärä, tekijät näkevät hyvän bisneksen tehdessään siitä niin yleisöystävällisen kuin mahdollista. Näin ollen luovia, tietylle katsojakunnalle suunnattuja animaatioita on vaikea tavoittaa. Ihmeperheessä on huumoria, romantiikkaa, jännitystä, toimintaa ja lastenelokuville sopimatonta väkivaltaa. Ero Ihmeperheessä ja keskiverto hollywood-toimintakomediassa on tietokonetoteutus. Viimeinen naula arkkuun tulee sen tekopyhyydestä, ollessaan toisaalla muka hyvin opettavainen ja toisaalla pahiksia vedetään turpaan kuolemaan saakka, fanfaarien soidessa tietysti. Se voisi toimia ironiana, mutta lapset eivät ironiaa ymmärrä.

nimimerkki: Aci

Pisteet:
Arvosteltu: 26.02.2005
Katsottu: Teatterissa

Arvostelija

Aci
Vieras

Pixarin aikaisemmat animaatioleffa kolahtivat kovaa, hauskojen ja koskettavienkin tarinoiden sekä mykistävän toteutuksen takia. Varsinkin Toy Storyt ja Nemoa etsimässä olivat aivan loistavia. Täytyy myöntää että Ihmeperheeltä odotti kohtalaisen paljon. En kyllä pettynyt millään lailla näkemääni. Kyseessä on taas juonellisesti sopivasti erilainen leffa kun Pixarin aiemmat tuotokset. Tyylin kuitenkin tunnistaa, se on selvä.

Supersankareiden aika on ohi ja heidät sulautetaan yhteiskuntaan. 15-vuotta sitten sankarit olivat kova sana, mutta enää heistä ei haluta kuulla mitään. Ilu Vaara (Herra Ihme) joutuu paiskimaan leipätyönään vakuutustarkastajan hommia konttorissa. Rouva Ihme on kotiäitinä. Erikoisvoimia omaavia lapsia kielletään käyttämästä voimiaan. Ollaan niinkuin ei oltaskaan. Herra Ihme heittää kumminkin kuutamokeikkaa, minkäs sitä luonnolleen voi. Lopulta äijälle siunaantuu salaperäinen tehtävä kaukaissella saarella ja siitäkös se seikkailu sitten alkaakin, johon sekaantuu lopulta koko perhe.

Ihmeperheen tarina pohjautuu selkeästi supersankarileffoihin ja on uskollinen tälle tyylilajille. Leffa tarjoaa katsojalle uutta näkökulmaa animaatiototeutuksensa takia. Tämän tyylisen leffan pystyisi varmasti hyvinkin tekemään nykyaikana oikeiden näyttelijöiden kanssa, mutta se leimattaisiin selkeäksi efektileffaksi, joita on taas viimeaikoina tullut kohtuullisen kiitettävästi. Niin monesti roolihahmot (ja tarinakin osittain) jäävät digitykityksen alle. Nyt näin ei käy vaan kyseessä on ehjä kokonaisuus.

Katsoin suomeksi dubatun version. Osa huumorista muuttuu väkisinkin hiukan erilaiseksi dubbauksissa. Pitää varmaan tarkistaa alkuperäinen versio vielä joskus DVD:ltä. Suomeksi puhutussa versiossa ääninä ovat: Sasu Moilanen, Rinna Paatso, Annituuli Kasurinen, Mikael Kivimäki, Jarkko Tamminen, Petteri Summanen, Inkeri Wallenius

Pixar on loihtinut hahmoista aivan loistavia. Kaikki palaset on paikoillaan tiukasti ja jännite kantaa alusta loppuun. Enpä muista milloin viimeksi parituntinen olisi vierähtänyt näin nopeasti. On helppo yhtyä leffaa ylistävien joukkoon. Todella hyvä, hauska ja vauhdikas leffa. Suosittelen kaikille hyvän viihteen ystäville. Niin ja se toinen osakin varmasti vielä tulee...

Pisteet:
Arvosteltu: 21.11.2004
Katsottu: Teatterissa

Arvostelija

arska
Ylläpitäjä
647 arvostelua