Disneyn ja Pixarin yhteishankkeet ovat yleensä tuottaneet puolitoistatuntisen melodraamaa sekoitettuna hyvinkin hauskoihin irtovitseihin. Kaavaa on käytetty nykyään kaikissä ulostulleissa animaatioissa, jotka tietysti menevät yleisöön ”koskettavana” ja ”hauskana” kokoperheen elokuvana. Kyseessä on usein vain ollut tapahtumapaikan, tilanteiden ja hahmojen muuttaminen tai vanhojen, jo unohdettujen tarinoiden kierrätys eri muodoissa. Nemoa etsimässä (2003) oli edes jonkinlainen piristysruiske animaatioiden harmaassa sarjassa, oikeasti mielikuvituksellisella toteutuksellaan ja värikkäillä hahmoilla.
Näiden kahden yhtiön uusin tuotos on jo pituudeltaan edellisistä eroava Ihmeperhe. Kestoa on melkein 2 tuntia, joten jälkeenpäin voi miettiä kuinka paljon turhaa tässäkin oli. Tarina on vaihteeksi mitäänsanomaton; syrjään vetäytynyt supersankari ei malta pysyä normaalielämässä, vaan potkut töistään saaneena ottaa vastaan salaperäisen tehtävän, jolloin on kaivettava sankari-asu uutta käyttöä varten. Tavallisen amerikkalaismiehen elämä on kuitenkin vaatinut veronsa; supersankarin kuntoon pääseminen vie aikansa. Monet vitsit väännetään juuri 15 vuoden jälkeisestä jäykkyydestä, joka sinänsä ei tule kenellekään yllätyksenä. Arvaamattoman tylsä Ihmeperhe on tottakai toteutukseltaan jälleen ensiluokkainen, mutta silmiin pistää sen hahmojen persoonattomuus. Henkilöistä on pyritty saamaan karikatyyrimaisia supersankari-genreen nähden, mutta varsinaisesti yhtään hauskaa hahmoa elokuva ei sisällä. Päähenkilöt ovat turhankin arkisia selvittäessään työongelmiaan ja avioliittokriisejään. Jos jossakin nämä elementit ovat väärällä maalla niin kokoperheen animaatiossa!
Ihmeperhe on käsittämätöntä sillisalaattia yrittäessään miellyttää jokaista mahdollista katsojaryhmää. Disneyn ja Pixarin aiemmatkin elokuvat ovat kärsineet samasta ongelmasta, mutta tällä kertaa tiedossa on vielä pahempaa. Koska lastenelokuvia katsoo huomattavan suuri ihmismäärä, tekijät näkevät hyvän bisneksen tehdessään siitä niin yleisöystävällisen kuin mahdollista. Näin ollen luovia, tietylle katsojakunnalle suunnattuja animaatioita on vaikea tavoittaa. Ihmeperheessä on huumoria, romantiikkaa, jännitystä, toimintaa ja lastenelokuville sopimatonta väkivaltaa. Ero Ihmeperheessä ja keskiverto hollywood-toimintakomediassa on tietokonetoteutus. Viimeinen naula arkkuun tulee sen tekopyhyydestä, ollessaan toisaalla muka hyvin opettavainen ja toisaalla pahiksia vedetään turpaan kuolemaan saakka, fanfaarien soidessa tietysti. Se voisi toimia ironiana, mutta lapset eivät ironiaa ymmärrä.
nimimerkki: Aci
