Harry Potter ja Feeniksin kilta (2007)

Jossain vaiheessa pitäisi tulla Harry Potter-sarjan kuudes osa, puoliverinen prinssi, ja HP-fanina odotan kyseistä elokuvaa innolla. mutta paltaanpa vuoden takaiseen elokuvaan nimeltä Harry Potter ja Feeniksin kilta. Kyseessähän on sarjan viides osa, ja samalla ehdottomasti huonoin.

Ensiksi mietitään: mitä saadaan, kun pitkästä kirjasta tehdään liian lyhyt elokuva? Saadaan sekava ja melko varmasti huono elokuva.
Entäpä mitä saadaan kun tarinan kannalta hyvin tärkeä kohtaus tehdään hutaisemmalla? Saadaan huono kohtaus.
Ja tämän jälkeen katsotaan Harry Potter ja Feeniksin kilta, ja todetaan, että nuo kaksi virhettä toteutuvat upeasti tässä elokuvassa.

Näyttelijäntyö on sentään hvyää. Rupert Grint on edelleen loistava, ja Radcliffe tekee hyvää työtä kuvatessaan Harryn sisäistä ahdistuneisuutta. Emma Watson on ihan hyvä hänkin, mutta parhaimmaksi näyttelijäksi kaikista, nousee Alan Rickman, jonka näyttely on erittäin vakuuttavaa.

``Pimeyden lordi ei lepää.´´

Evanna Lynch tekee lapsinäyttelijösitä parhaan suorituksen, ja Ralph Fiennes loistaa lordi Voldemortina jälleen. Myöskin Helena Bonham on hyvä, ja antaa Voldemortin uskollisimmasta palvelijasta, Bellatrix Lestrangesta, todella inhottavan kuvan: juuri niin kuin pitääkin. Saman tekee myös Imelda Staunton.

Komeat tunnusmusiikit raikuvat edelleen komeasti, mutta eivät pelasta tätä sekavuudella pilattua elokuvaa, josta olisi ollut aineksia mahtavaan elokuvaan. Ei, näyttelijäntyöstä, hyvästä musiikista ja komeista tehosteista huolimatta tämä on tuomittu kuuluvaksi niihin elokuviin jotka ovat joutuneet erään suuren, turmiollisen kliseen uhreiksi: eli elokuviin, jotka on tehty hutaisemalla. Toisin sanottuna tämä on huono elokuva.

Pisteet:
Arvosteltu: 01.11.2008
Katsottu: Kotona

Arvostelija

vomppa
Käyttäjä
15 arvostelua

Viides Harry Potter -elokuva ei täyttänyt odotuksia. Vaikka elokuva ei ollut täysin epäonnistunut, paljon parempaan olisi pystytty. Juoni ei seuraa aivan kaavamaisesti kirjaa, joka tässä tapauksessa olisi ollut lähes parempi vaihtoehto.Harry Potter ja Feeniksin kilta pomppii hatarasti ja töksähtelevästi kohtauksesta toiseen, eikä taatusti innosta kirjoihin tutustumatonta henkilöä lukemaan niitä.

Muutamia elokuvaan kaivattuja kohtauksia jätettiin pois ja omasta mielestäni turhia näytettiin. Toki on kuitenkin aivan selvä, että 1050-sivuisesta kirjasta ei saada jokaista kohtausta filmille. Joitakin kohtauksia taas olisi voinut painottaa huomattavasti enemmän. Hyvänä esimerkkinä tästä Harryn ja Dumbledoren välinen keskustelu elokuvan loppupuolella. Harryn ja Siriuksen välisessä suhteessa olisin toivonut tarkempaa kirjan seurausta ja vahvempaa tulkintaa. Käytännössä elokuva jättää Harryn ja Siriuksen ainutlaatuisen suhteen katsojalta täysin kylmäksi.

Yksi lempikohtauksistani elokuvassa on loppupuolella esitettävä kohtaus Taikaministeriöstä, jossa Harry heittelehtii maassa Voldemortin luomia kuvia ja ajatuksia päänsä sisällä. Siinä kohdassa voin avoimesti kehua Radcliffen suoristusta ja rooliin paneutumista.
Jostain syystä pidän myös siitä, että Harryn ja Chon välistä suhdetta ei spekuloitu liikaa. Olisi ollut tympeää jos siihen olisi syvennytty Siriuksen ja Harryn suhteen sijaan. Joten parempi näin.

Pääkolmikkossa näkyy jälleen kehittymistä viime leffaan nähden, joskin toivoisin edelleen Radcliffelta vahvempaa tulkintaa surullisuutta ja vihaa käsittelevissä kohtauksissa. Harryn ajatusmaailmaa ja tunteiden tuomia ristiriitoja ei saada esille tarpeeksi selvästi. Ja jos näin voi sanoa Harryn hahmo on elokuvissa hitusen liian yksinkertainen. Kirjojen myötä Harry on jakanut mielipiteitä kitisevästä teinistä rohkeaan selviytyjään asti. Elokuvissa Harryn hahmosta puuttuu moniulotteisuus.
Koko elokuvasaaga on kuitenkin tähän asti ollut melkoinen kasvutarina pääkolmikon kohdalta, ja heidän kehittymistään näyttelijöinä on mukava seurata.

Evanna Lynch ja Helena Bonham Carter tekevät molemmat nappisuorituksen omissa rooleissaan. Olin lyhyesti ilmaistuna riemuissani Evanna Lynchin osuudesta elokuvassa. Ensimmäistä kertaa Potter-elokuvissa joku näyttelijä vastaa prikulleen omaa mielukuvaani kirjan hahmosta. Evannasta löytyy juuri oikeanlaista persoonallisuutta ja kykyä tuoda roolihahmoon jotain itsestään. Nämä kaksi edellä mainittua näyttelijää ansaitsevat molemmat yhden tähden elokuvan pisteytyksessä.

Elokuva on ehdottomasti synkin tähän mennessä ilmestyneistä. Siinä missä kirja käsitteli muita kirjoja enemmän ihmissuhteita ja tunteita, elokuva keskittyy lähinnä synkän ja dramaattisen ilmapiirin luomiseen.

Suurin toiveeni Harry Potter -elokuvien suhteen olisi, että yhteen elokuvaan keskityttäisiin todellisella tarkkavaisuudella, unohdettaisiin elokuvan tuotto ja työstettäisiin elokuvaa tasan niin kauan, että se olisi viimeistä piirrettään myöten täydellinen. Näin hienoista kirjoista pitäisi saada elokuvia, jotka antavat katsojalle vähän enemmän.

Pisteet:
Arvosteltu: 30.08.2008
Katsottu: Teatterissa

Arvostelija

mewwi
Käyttäjä
4 arvostelua

Lordi Voldemort (Ralph Fiennes) on palannut valtaan, mutta taikaministeriö kieltää sen tiukasti. Tämä vaikeuttaa huomattavasti sekä Harry Potterin (Daniel Raddcliffe), että rehtori Dumbledoren (Michael Gambon) elämää, koska molempia luullaan valehtelijoiksi. Samaan aikaan Tylypahkaan saadaan uusi pimeyden voimilta suojautumisen opettaja, kammottava Dolores Pimento (Imelda Stauton). Harry ystävineen aloittaa kapinan Pimentoa ja ministeriön säädöksiä vastaan perustamalla Albuksen kaarti -nimisen salaseuran, jossa Harry opettaa muille Pimentoa vastustaville oppilaille pimeyden voimilta suojautumista. Osa heistä pääsee näyttämään taitonsa pikemmin kuin kukaan osaa aavistaa.

Mike Newellin perienglantilainen ja humoristinen ohjaustyyli on vaihtunut David Yatesin synkempään ja arvoituksellisempaan. Harry muuttuu aggressiivisemmaksi ja tuntee olonsa yksinäiseksi, mikä lopulta kuitenkin vain tiivistää hänen ystävyyttään Roniin ja Hermioneen.
Feeniksin Killassa on rutkasti vähemmän huumoria, kuin edellisessä osassa, ja kerronnan sävy on muuttunut dramaattisemmaksi.

Feeniksin Kilta esittelee jälleen uusia mielenkiintoisia hahmoja. Oudohko Luna Lovekiva ja Voldemortin uskollisin kuolonsyöjä Bellatrix Lestrange ovat molemmat vahvoja, joskin toista pidetään täysin hulluna, ja toinen on sitä sanan psykopaattisimmassa merkityksessä. Dolores Pimento on taas jotenkin kammottavampi kuin kirjassa. Psykopaattisesti hymyilevä noita pistää Tylypahkaan uuteen järjestykseen, eikä mitenkään hyvällä tavalla.

Sanomattakin selvää on, että nuori Evanna Lynch, ja elokuva alan konkari Helena Bonham Carter loistavat rooleissaan Luna Lovekivana ja Bellatrix Lestrangena. Nuoret näyttelijät Daniel Radcliffe, Rupert Grint ja Emma Watson ovat huomaamatta kasvaneet aikuisiksi ja kolmikon taidot todella näkyvät. Raddcliffe antaa itsestään jotain ennennäkemätöntä kuvatessaan Harryn sisäistä tuskaa ja kamppailua. Gary Oldman Sirius Mustana saa tuotua kunnolla esiin Siriuksen tunteet Harrya kohtaan.

Parannusta olisin kaivannut kuitenkin muutamiin seikkoihin. Harryn ja Siriuksen suhdetta olisi voinut syventää, samoin elokuvan lopussa olevaa Harryn ja Dumbledoren keskustelua. Enemmän aikaa olisi voitu viettää myös Feeniksin Killan päämajassa. Juoni töksähtelee kohtauksesta toiseen ja elokuvasta puuttuu kerronnan keveys.

Pisteet:
Arvosteltu: 08.08.2008
Katsottu: Kotona

Arvostelija

Veeraaa
Käyttäjä
64 arvostelua

Aiempiin Potter- elokuviin perehtyneenä en enää edes odota näiltä elokuvilta mitään kovin hienoa. Muutamia ihan mukavia kohtauksia lukuun ottamatta Feeniksin kilta on melkoista kökköä. Juoni etenee turhan vauhdikkaasti ja töksähdellen kohtauksesta toiseen ja pudottaa kirjoihin- tai aikaisempiin elokuviin tutustumattoman nopeasti kärryiltä. Tämä juonen tökeryys taas yritetään haudata komeisiin erikoistehosteisiin. Monikin Potter fani varmaan ärtyy moisesta paukkeesta, sillä kirjojen tunnelma on haudatu melkein kokonaan ja elokuvassa lemahtaa ikävästi raha.

Näyttelijöiden rooleista taas ei voi sanoa pahaa. Lapsinäyttelijöistä, jos heitä nyt enää lapsiksi voi sanoa, löytyy joka elokuvassa uusia, hienoja ulottuvuuksia. Varsinkin Hermionea näyttelevä Emma Watson tuntuu kehittyvän koko ajan vain paremmaksi. Rupert Grint taas on päässyt eroon koomisesta naamanvääntelystään ja hänestä on kehittynyt mitä parhain Ron Weasley. Daniel Radcliffe taas vetää Harryn roolinsa tyylillä, niinkuin aina. Uusista lapsinäyttelijöistä voisi mainita Evanna Lynchin, jonka Luna Lovekivan rooli on kerrassaan tyylikäs. Harmi, että tästä uudesta kasvosta ei ehditty ottaa kaikkea irti. Aikuiset näyttelijät taas vetävät roolinsa lähes rutiinin omaisesti.

Hienoista fantasiakirjoista ei saisi tehdä "Ihan katsottavaa yhden illan hömppää", mutta sitä tämä kuitenkin on ja piste.

Pisteet:
Arvosteltu: 01.03.2008
Katsottu: Kotona

Arvostelija

Pöhkö
Käyttäjä
1 arvostelua

Ennen kuin Potterin uusimman osan näin, ajattelin, että se jatkaa kutakuinkin samaa rataa, kuin edellinen osa; synkkyyttä on lisätty ja huumori kukkii. No voin sanoa, että leffa on todellakin synkkä ja hauska, mutta se on silti erilainen verrattuna Liekehtivään Pikariin. LP:a katsoessa tuntuu, että nimenomaan synkkyyteen ja huumoriin oltaisiin panostettu. Viidennessä osassa ei minun mielestä ole paljoa selviä huumorikohtauksia, vaan naurattavat kohtaukset ovat ennenminkin sellasia sivullisia tilannekohtauksia, jotka huomiota kiinnittäessä saattaa joitakin ( niin kuin minua) naurattaa. Tietynlainen huumori on säilynyt myös edellisistä osista tässä viitososassa.

Juonesta sen verran, että sitä ollaan hiukan muutettu kirjan kerronnasta. Se poikkeaa joissakin kohdissa aika paljonkin kirjasta, mutta se annettakoon anteeksi kirjan pitkän sivumäärän takia. Olisi mahdotonta tehdä elokuva, joka kulkee täysin samaa rataa kirjan kanssa. Leffan juoni on kerrottu jo aiemmissa arvosteluissa, joten sitä en enää kertaa.

Henkilöistä voin sanoa, että elokuva paneutuu ihan kamalasti juuri Harryyn. Siis, elokuvahan totta kai kertoo Harrysta, mutta esim. Ron ja Hermione jää tässä leffassa todella taka-alalle edellisiin leffoihin verrattuna. Heidän tietty läheinen ja syvä ystävyyden ilmapiiri on täysin poissa. Ja se on todella harmi, koska se on eräs tämän elokuvasarjan tärkeimpiä asioita, joita tuoda esille. Harry Potter, ei vanhempia, ei kummisetää, ei mitään perhettä, mutta kaksi todella hyvää ystävää, jotka pysyvät aina Harryn tukena.

Näyttelijätyö on aika lailla samanlaista, kuin edellisessä osassa. Pääosaa näyttelevä Daniel Radcliffe tuntuu kasvavan näyttelijänä pikkuhiljaa elokuva elokuvalta. Potterin ykkösosaan verrattuna Danielin näyttelijän taidot ovat kasvaneet huimasti, mutta LP:iin verrattuna mitään kovin erikoista ei ole tapahtunut. Mutta kyllä se siitä, kun kokemus kasvaa. Muissa osissa aikuiset hoitavat työnsä selvällä ammattitaidolla ja lapset (tai itseasiassa nuoret) hoitavat roolinsa tottumuksella. Tässä elokuvassa ei oikein voi paneutua kenenkään muun kuin Radcliffen suoritukseen, mutta ei minulla mitään negatiivista sanottavaa oikein kenestäkään ole.

HP ja Feeniksin Kilta ei todellakaan ole mikään mestariteos, mutta viihdyttävä elokuva kuitenkin. En olisi ikinä uskonut sanovani tätä, mutta minä todella nautin tästä Potterista enemän kuin Pirates Of the Caribbeanin kolmannesta osasta.

Loppuun täytyy sanoa, että monet Potterin nuorista miesnäyttelijöistä ovat pirusti tulleet komeammiksi. Mainittakoon vaikka Dean Thomasin näyttelijä Alfie Enoch ja totta kai aina yhtä seksikäs Draco Malfoyn roolia näyttelevä Tom Felton. Myös nuorista naisnäyttelijöistä on monet puhjenneet kukkaan, esim. Bonnie Wright (Ginny Weasley) ja ilman muuta pääkolmikon Emma Watson.

Ja muuten Harryn ensisuudelma Chon kanssa on aivan ihana, vaikka siitä puuttuukin ensisuudelman epävarmuutta.

nimimerkki: Phoenix 4-ever

Pisteet:
Arvosteltu: 17.07.2007
Katsottu: Teatterissa

Arvostelija

Phoenix 4-ever
Vieras

Harry Potterin taival velhomaailmassa on edennyt elokuvafilmatisoinneissa viidenteen osaansa. Luvassa on aikaisemmista elokuvista tutut näyttelijät, Daniel Radcliffe, Emma Watson ja Rubert Grint etunenässä. Ohjaajana toimii melko tuntematon David Yates, joka punoo J. K. Rowlingin menestyskirjasta varsin kelvollisen tulkinnan. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita juoksutetaan kankaalle melkoisella volyymilla, ja nähdäänpä elokuvassa yksi komeimmista kaksintaisteluista sitten Yodan ja Darth Sidiouksen mittelön pari vuotta takaperin.

Viides lukuvuosi Tylypahkan koulussa ei ehdi vielä edes alkaa, kun Harry joutuu ankeuttajakaksikon hyökkäyksen kohteeksi. Tapahtuman jälkiseuraukset aiheuttavat murehdittavaa niin Harrylle, rehtori Dumbledorelle kuin Taikaministeriöllekin. Harryn lähipiiri pitää hyökkäystä selvänä todisteena Tiedät-kyllä-kenen paluusta, mutta virallinen taho, ministeriön isonkihon Cornelius Toffeen johdolla, kiistää väitteet jyrkästi. Tästä alkaa Harryn toistaiseksi epävakain lukuvuosi Tylypahkassa, kun jatkuva epätietoisuus ja pelko tulevaisuudesta jäytävät mieltä. Kaiken lisäksi pimeyden voimilta suojautumisen opettaja Dolores Pimento ottaa Harryn silmätikukseen.

Saagan kaksi ensimmäistä osaa, Viisasten kivi ja Salaisuuksien kammio, olivat vielä pikkusieviä lastenelokuvia. Sen jälkeen tarina otti suunnan kohti vakavampaa linjaa. Jos Azkabanin vanki oli synkkä, ja Liekehtivä pikari vielä synkempi, niin tämä sarjan viides elokuva on sitten sarjan selvästi synkin. Värimaailma on aikaisempia elokuvia huomattavasti elottomampi, eikä Tylypahkan miljöö näytä enää niin lämpimältä ja turvalliselta. Kaikki ilo ja hauskanpito on jätetty pois, sillä huispausta ei tässä elokuvassa pelata eikä tupapisteistä käydä katkeransuloista kamppailua. Hymyn lasten huulille tuovat vain Weasleyn kaksoset koiruuksineen.

Elokuvan luonnetta miettiessä herää kysymys, mille ikäryhmälle Feeniksin kilta on suunnattu. Ikärajan mukaan kyseessä on lastenelokuva (K11), mutta meno yltyy vaiheittain melko rankaksi vielä tuon ikäisille. Nuorten elokuvana Feeniksin kiltaa ei voi kirkkainkaan silmiin pitää, sillä pätkä on yksinkertaisesti liian naiivi ja kiltti.

Pituutta elokuvalla on reilut kaksi tuntia, joka on varsin passeli kokonaisuus. On toki sanomattakin selvää, ettei tuohon kaksituntiseen saa ahdettua edes puolta kirjan sisällöstä. Vain kaikki keskeinen on otettu mukaan, mikä tekee kokonaisuudesta melko pinnallisen ja pökkelön. Henkilöhahmot jäävät täysin pahvisiksi suorittajiksi. Pahiten tämä tulee esiin Harryn kohdalla, sillä hänen henkiset ja fyysiset mullistukset jäävät täysin vaille katsojan sympatiaa. Esimerkiksi Harryn ensi-ihastus on ängetty väkisin tarinaan mukaan, vaikka siihen paneudutaan kunnolla vain yhden suutelukohtauksen verran.

Todelliselle Potter-fanille Feeniksin killan filmatisointi ei varmasti tarjoa mitään uutta. Mutta asiaan vähemmän vannoutunut katselija saa leffasta varmasti jotain irti. Huono tulkinta elokuva ei missään nimessä ole. David Yates esittää taikamaailman hyvästä perspektiivistä eikä toimintaa ole jätetty vähälle. Tuntuukin siltä, että räiskettä ja pauketta on otettu hieman liikaa mukaan. Tämä vauhdin ylitarjonta peilaa taas pituuden rajoittamaa ehtoa: vain äärimmäisen olennaiset herkitystelykohtaukset on ripoteltu jyskeen sekaan.

Feeniksin kilta on Potter-elokuvista tähän mennessä paras. Kirjan tuominen valkokankaalle ei ole koskaan helppo tehtävä, mutta nyt se on tehty vähintäänkin kelvollisesti. Vaikka imelyys ja lapsellisuus hieman ärsyttävätkin vanhempia katsojia, pitää elokuva otteessaan hyvin loppuun asti.

nimimerkki: Dezer

Pisteet:
Arvosteltu: 17.07.2007
Katsottu: Teatterissa

Arvostelija

Dezer
Vieras

Harry Potter -saaga on pahimmillaan kuin kantakahvilan voileipätiski: tiedät jo ovella, mistä löydät lohileivän, kinkkusämpylän tai juustopatongin. Joskus sinut kuitenkin myös yllätetään palasella kuivaa pizzaa, johon tekijä on jättänyt itsestään jopa karvan muistoksi. Huisia, jee?

Potter-leffojen uusin tulokas esittelee katsojille vartaloltaan jo paljon varttuneemman Harryn (Radcliffe, no totta kai) ja kumppanit niissä samoissa vanhoissa vitsauksissa. Nenätön pahis Voldemort (kaavamainen Fiennes) tekee comebackin Harryn elämään – jos hän siitä koskaan lähtikään. Ongelmana on, ettei kukaan tahdo uskoa velhopahiksen paluuseen. Harryä kiusataan (jälleen) ja Dumbledorekin (Gambon) on saamassa passitusta kalterien taakse. Kaiken huipuksi koko velhokoulun määräysvalta näyttää vähitellen kulkeutuvan yli-imelälle Dolores Pimennolle (Staunton). Mikäs sitten neuvoksi? Saisiko apua monesti syytetyltä Sirius Mustalta (täydellinen Oldman) vai keneltä?

Edelliseen osaan verrattuna Feeniksin kilta on kaikesta toiminnasta huolimatta tasapaksu, eikä se onnistu hämmästyttämään katsojaa vaikkapa uusilla pedoilla ja ökkömönkiäisillä. Toisaalta tällä kertaa tarjolla on entistä enemmän suhteiden kehittämistä ja vastuunkantamista, eikä jännälle magiapeliturnaukselle uhrata kohtaustakaan. Potterin pojan leikki-ikä alkaa olla ohi, samaten monen hänen faninsa. Ehkä on mukavakin kasvaa Harryn kanssa yhdessä isoksi ja huomata, että tällä pojalla on tavallaan samoja ongelmia kuin itsellä. Tylsää vain, että samankaltaisia tarinoita ovat kirjastot pullollaan jo entuudestaan. Ihan mielikuvituksettomiksi Potter-tarinoita ei silti voi väittää; esimerkiksi kun Dolores Pimento tahtoo estää oppilaitaan oppimasta suojautumisloitsuja, tulee tilanteesta väkisinkin mieleen siveysvalistuksen opettaminen muutamissa amerikkalaiskouluissa. Asioista ei puhuta kuin olisi tarpeen, vaan lapsukaisille tarjotaan lepertelyä, josta lopulta ei apua ole.

Daniel Radcliffe, joka siis on tähän päivään mennessä ehtinyt saamaan hyvää palautetta myös Equus-teatterikappaleesta, on oppinut jo silottelemaan ilmaisuaan. Enää hän ei täysin vaikuta pojanklopilta, joka vain vääntää naamaansa hämmästyneestä vihaiseen ohjaajan käskystä. Siinä missä muu näyttelijäjoukko tekee pitkälti vain rutiininomaista perustyötä, Gary Oldman on jokaista silmäkulman nykäystäänkin myöten taas kerran loistava. Vaikka Oldman olisi läsnä vain äänenä ja jälkituotannon luomina efekteinä, hän todella on Läsnä.

Kuten aiemmissakin osissa, myös tässä Harry Potter -rainassa efekteillä on iso rooli. Tekniikka on sarjan ensimmäiseen elokuvaan verrattuna kehittynyt roimasti. Silti yhä viilailemisen varaa olisi; esimerkiksi Hagridin (Coltrane) veljen liikkeet ja iho saavat epäaitoudessaan kaipaamaan niitä aikoja, kun samat kohtaukset olisi luotu ilman bittigrafiikkaa. Noh, kaikesta tästä huolimatta Potter-fanit tuskin kokevat elokuvaa huonona.

Pisteet:
Arvosteltu: 11.07.2007
Katsottu: Teatterissa

Arvostelija

Söpö
Ylläpitäjä
636 arvostelua