Elämä on Pythonia (1971)
- Alkuperäinen nimi:
- And Now for Something Completely Different
- Tuotantovuosi:
- 1971
- Ohjaajat:
- Ian MacNaughton
- Käsikirjoittajat:
- Eric Idle, Graham Chapman, John Cleese, Michael Palin, Terry Gilliam, Terry Jones
- Pääosissa:
- Carol Cleveland, Connie Booth, Eric Idle, Graham Chapman, John Cleese, Michael Palin, Terry Gilliam, Terry Jones
- Maat:
- Iso-Britannia
- Pituus:
- 85 min
- Genret:
- Komedia
Maailman matkituin sketsisarja on ehdottomasti Monty Pythonin lentävä sirkus,jota ovat matkineet monet sketsisarja-maakarit,kuten Lapinlahden linnut ja Alivaltiosihteeri. Ryhmä on tehnyt myös kourallisen hyviä elokuvia, joista kuuluisin lie Monty Pythonin hullu maailma tappaja-pupuineen ja Ni-ritareineen. Silti monesti jää unholaan porukan ensimmäinen pitkä elokuva. Tv-sarjan myötä päätettiin tehdä elokuva sarjan sketseistä. Yle Teema teki kunnon kulttuuriteon lisäämällä Pythonit ohjelmistoonsa. Elokuvan cast on sama kuin sarjassakin. Ryhmän jokainen koomikko on suoranainen nero, erityisesti John Cleese,jonka niskoilla on yleensä kaikkein hauskimmat hahmot. Luku sinänsä on myös Terry Gilliamin nerokkaat animaatiot. Ne ovat yhtäaikaa taiteellisia mestariteoksia ja hillittömän hauskoja.
Jonen kertominen on vaikeaa,koska sitä ei ole. Elokuva koostuu sketseistä,jotka nivoo yhteen Gilliamin animaatiot. Monista sketseistä on tullut osa populaarikulttuuria, esimerkiksi kuollut papukaija ja mummot manalasta ovat muistettavia klassikoita. Mukana on muutama puolivillaisempi sketsi, esimerkiksi kaiken kahtena näkevä vuorikiipeilijä ja yli-dramaattiset ravintolatyöntekijät eivät kuulu nerokkaan porukan parhaimpiin sketseihin. Myös Kiristys-ohjelma tuntuu hieman pakkopullalta. Silti sketsien keskiarvo on niin korkealla,että se ansaitsee viidennen tähden. Nykypäivänäkin muutama brittisarja on päässyt Pythonien tasolle, esimerkiksi Fast Show ja Lunta Tupaan. Silti harva on oppinut käyttämään rutikuivaa britti-huumoria yhtä hyvin Monty Python.
nimimerkki: norman bates
Lättykotelon päällä seisoo sitaatti: “Äärettömän hauska.” Tuota ei voi kiistää, mutta pythonien tv-tuotantoon tutustuneet saattavat pettyä, sillä heille groupin ensimmäinen elokuva on pelkkää vanhan toistoa. Tosin Blackmail -visailu, moraaliton unkari-englanti sanakirja, metsurien laulu ja huonotapaiset mummot ovat kaikki Monty Python -ryhmän hupipalojen parhaimmistoa, jotka näkee mielellään uudelleenkin.
Episodielokuvilla on yleensä ollut hiukan huono maine, sillä niiden toimivuus on usein kyseenalaista. Elämä on pythonia pelaa varman päälle juuri vanhan materiaalin toistolla – tietenkin tv-kuvaa suuremmassa koossa. Lavasteita ja maskeja on paranneltu, mutta särmää ei silti ole kadotettu. Tekoparrat näyttävät edelleen tekoparroilta, kuten pitääkin olla. Homma rullaa hienosti, ja porukkakin vaikuttaa innostuneelta. Juttua eivät siis pilaa hienostelu saati rutiininomaisuus.
Leffan osia sitovat yhteen tv-sarjastakin tutut animaatiot. Terry Gilliamin surrealistinen huumori pääsee oikeuksiinsa laajemmassa kuvakoossa. Piirretyt pätkät ovatkin ehkä elokuvan herkullisinta antia.
Suosittelen tätä lämpimästi kaikille, jotka eivät tiedä, kuinka puolustautua hedelmällä aseistautunutta hyökkääjää vastaan tai tarvitsevat muuten vain pikakurssin Monty Pythonin maailmaan.
Monty Pythoneiden ensimmäinen elokuva on sketsikimara heidän sarjastaan. Se sisältääkin monia legendaarisia sketsejä, kuten kuollut papukaija-sketsin. Myös tanttajengi ja ääliökilpailu kirvoittavat varmasti monet naurut.
Flying Zircus on parasta mitä ryhmä koskaan teki, mutta tämä ei ole silti Pythoneiden paras leffa. Huonoksi tätä ei voi sanoa, koska tämän seurassa pystyy nauramaan useammankin kerran. Myös opetuksia on huomattavissa, kuten miten puolustaudutaan, jos joku hyökkää kimppuun banaanin kanssa.
Jokainen ryhmän jäsen on taitava näyttelijä. Varsinkin Eric Idle, John Cleese ja Michael Palin ovat loistavia. Kaikki ryhmän miehet ovat todellisia neroja, ja kaikki Python-jutut ovat todella älykkäitä. He osaavat sekä näytellä että käsikirjoittaa.
Elämä on Pythonia on todella hulvaton tapaus. Se naurattaa ja on sopivan pituinen. Silti tämä on vain pelkkä sketsikokoelma ja muistuttaa enemmän ylipitkää sarjan jaksoa kuin elokuvaa. Mitään muuta huonoa tästä ei sitten oikein löydäkään. Jokainen sketsi on melkein poikkeuksetta hyvä, ja katsoja saa hekotella monta kertaa (jos vain Pythoneiden huumori kolahtaa).
Hullu ja hauska, niin kuin filmin takakannessa lukee. Jokaisen Monty Python-fanin pakkohankinta, muille tämä voi olla ehkä hieman tylsempi kokemus. Pythonit ovat ehdottomasti brittihuumoria parhaimmillaan.























































