Casino Royale (1967)
- Tuotantovuosi:
- 1967
- Ohjaajat:
- John Huston, Joseph McGrath, Ken Hughes, Robert Parrish, Val Guest
- Pääosissa:
- Charles Boyer, Daliah Lavi, David Niven, Deborah Kerr, George Raft, Jean-Paul Belmondo, Joanna Pettet, John Huston, Orson Welles, Peter Sellers, Ursula Andress, William Holden, Woody Allen
- Maat:
- Iso-Britannia
- Pituus:
- 131 min
- Genret:
- Komedia, Toiminta, Seikkailu
Keskiarvo
Arvostelut (2): 
Pikatuomiot (49):
Oma pikatuomio
Casino Royale on varsinainen outolintu James Bond-elokuvien historiassa. Periaatteessa leffa perustuu Ian Flemingin samannimiseen Bond-romaaniin, mutta leffalla ja romaanilla ei ole mitään muuta tekemistä keskenään kuin nimi ja se, että niissä kummassakin on James Bond. Alun perin kirjan pohjalta piti tehdä vakava Bond-leffa, mutta kun tuottajat eivät saaneet kirjan oikeuksia, niin he sitten tekivät Bond-komedian.
Juoni on oikea sekamelska. Tämä johtuu tietenkin osittain siitä, että elokuvalla on viisi eri ohjaaja. Eihän siitä tietenkään kunnon jälkeä tule. Homma tässä pläjäyksessä menee seuraavasti: Sir James Bond (Niven) on siirtynyt eläkkeelle. Sitten brittien ja neukkujen agentteja alkaa katoilemaan. Myös M heittää lusikan nurkkaan. James Bondia tietenkin pyydetään takaisin palvelukseen. Tämän jälkeen onkin silkkaa aivotonta kohellusta ja on välillä jopa vaikea pysyä tapahtumissa mukana.
Jo toteutusasteella elokuva jäi aika kökköksi. Elokuva on määritelty komediaksi. Aika surkeaa komediaa onkin. Muutama kohta oli toki hauska, mutta suurimmalti osalti elokuva on varsin tylsä. Tätä hädin tuskin jaksaa katsoa edes yhden kerran. Myös parodiointi epäonnistuu täysin. Tätä parempia Bond-parodioitta on tehty monta.
Eikä näyttelykään pahemmin pelitä, vaikka eihän se yleensä komedioissa olekaan se tärkeä juttu. Peter Sellers ei tee ihan parhaimpia roolisuorituksiaan. Eikä muukaan näyttely kovin vakuuttavaa ole, eikä pahemmin juuri kukaan onnistu olemaan hauska. Woody Allen sentään on aika hupaisa Sir James Bondin neuroottisena veljenpoikana. Myös David Niven vetää ihan kivan roolin.
Pisteet:
Arvosteltu: 01.05.2005
Katsottu: DVD
Sir James Bond (Niven) on siirtynyt eläkkeelle. Mikä vahinko, sillä ilman Jimboa agenttitouhu on pelkkää limboa. Sir James joutuu kuitenkin palaamaan kuvioihin, kun M16:sta vapautuu paikka johtajalle. On tullut aika puhkaista kansainvälinen mätäpaise SMERSH. Jotta missio onnistuisi, kaikkia kentällä toimivia agentteja aletaan kutsua nimellä James Bond – myös naisia. Ohjelmassa on takaa-ajoa (mm. McTarryn siskosten johdolla), baccarat’n peluuta (itse mestari asialla), sukuselvitystä (Mata Bond!) ja Jimmy Bondin (Allen) teloitustuokio.
Casino Royale on yksi niistä Bond-leffoista, joita ei tiukkapipoisimpien bondistien mielestä pitäisi laskea sarjaan kuuluvaksi. Lisäksi se on toinen Bond, jossa Ursula Andress pääsi ”bondtyttöilemään” ja ainut Bond-elokuva, jossa hahmon luojan eli Ian Flemingin toivomus Bondin esittäjästä toteutui – vaikkakaan ei aivan halutulla tavalla. Alkuperäinen Casino Royalehan ei ole komedia. Ei leffakaan välttämättä naurata. 60-lukulainen crazykomedia on luonnollisesti hivenen jähmeää tavaraa. Vaikka Austin Powersit tämä raina jyrää pistein 3-0.
Elokuvaan on mitä ilmeisimmin panostettu. Filkka vilisee valovoimaisia tähtiä (mm. brittikuivike Peter O’Toole, Ranskan starba Jean-Paul Belmondo, jämäkkä William Holden ja ikipahis George Raft cameo-rooleissa), Burt Bacharachin musiikki svengaa yhä, lavasteet häikäisevät (esim. Mata Bondin valtava palatsi ja Vesper Lyndin akvaario) ja alkutekstien animaatiokin on jo sitä luokkaa, että pitää nostaa knallia. Valitettavasti kokonaisuus kuitenkin pursuilee yli. Ohjaajia produktiolla oli n. viisi ja käsikirjoittajia kymmenkunta. Joitakin kohtauksia on suorastaan tuskallista katsella niiden väkisin väännettyjen vitsien vuoksi. Parhaimmillaan CR on iloisen värikäs muisto 60-luvulta, huonoimmillaan kallista roskaa.
Pisteet:
Arvosteltu: 28.04.2004
Katsottu: DVD
