Casino Royale on varsinainen outolintu James Bond-elokuvien historiassa. Periaatteessa leffa perustuu Ian Flemingin samannimiseen Bond-romaaniin, mutta leffalla ja romaanilla ei ole mitään muuta tekemistä keskenään kuin nimi ja se, että niissä kummassakin on James Bond. Alun perin kirjan pohjalta piti tehdä vakava Bond-leffa, mutta kun tuottajat eivät saaneet kirjan oikeuksia, niin he sitten tekivät Bond-komedian.
Juoni on oikea sekamelska. Tämä johtuu tietenkin osittain siitä, että elokuvalla on viisi eri ohjaaja. Eihän siitä tietenkään kunnon jälkeä tule. Homma tässä pläjäyksessä menee seuraavasti: Sir James Bond (Niven) on siirtynyt eläkkeelle. Sitten brittien ja neukkujen agentteja alkaa katoilemaan. Myös M heittää lusikan nurkkaan. James Bondia tietenkin pyydetään takaisin palvelukseen. Tämän jälkeen onkin silkkaa aivotonta kohellusta ja on välillä jopa vaikea pysyä tapahtumissa mukana.
Jo toteutusasteella elokuva jäi aika kökköksi. Elokuva on määritelty komediaksi. Aika surkeaa komediaa onkin. Muutama kohta oli toki hauska, mutta suurimmalti osalti elokuva on varsin tylsä. Tätä hädin tuskin jaksaa katsoa edes yhden kerran. Myös parodiointi epäonnistuu täysin. Tätä parempia Bond-parodioitta on tehty monta.
Eikä näyttelykään pahemmin pelitä, vaikka eihän se yleensä komedioissa olekaan se tärkeä juttu. Peter Sellers ei tee ihan parhaimpia roolisuorituksiaan. Eikä muukaan näyttely kovin vakuuttavaa ole, eikä pahemmin juuri kukaan onnistu olemaan hauska. Woody Allen sentään on aika hupaisa Sir James Bondin neuroottisena veljenpoikana. Myös David Niven vetää ihan kivan roolin.
