Brokeback Mountain (2005)

En tiedä mistä aloittaisin - kerrottavaa tästä elokuvasta minulla totisesti löytyy.

Ennis Del Mar (Ledger) on kovapintainen jöröjukka, joka "ei puhu eikä pussaa". Heti elokuvan alkumetreillä hänestä saa hiljaisen miehen kuvan. Katse harhailee jossain kengänkärkien ja soran välimaastossa, kädet visusti taskunpohjalle työnnettynä. Ennisin logiikalla ongelmat ratkotaan nyrkein, ei puhumalla.
Sitten kuviohin ilmestyy Jack Twist (Gyllenhaal) - rento, rempseä ja spontaani nuorimies. Jos Ennis on hiljainen mies, niin Jack... Hän on kai sitten, ei tosin ehkä aivan täydellinen, vastakohta.
Mutta vastakohdathan täydentävät toisiaan. Mahtaakohan se olla yksi syy sille, että nämä machot "tosijätkät" ajautuvatkin sukkelaan kielletyn rakkauden täysin hallitsemattomaan kurimukseen. Ja he todellakin ajautuvat siihen - se tuskin tapahtuu heidän omasta tahdostaan, jokin näkymätön voima vain tuntuu työntävän heidät yhteen. Ja se voima, rakkaus kai nimeltään, saa aikaan sen, että tässä vaiheessa niinkin miehisistä miehistä kuin kunnon cowboyista paljastuu herkkä ja hellyydenkipeä puoli.
Mutta niin epätodennäköiseltä kuin se saattaakin tuntua, Ennisin ja Jackin välinen rakkaus kestää, kestää, kestää ja kestää. Se kestää ajankulun, miesten kivisen kaksoiselämän, kaikki väärinkäsitykset ja lopulta jopa sen kaikkein karmeimman kohtalon.
Tarina kertookin nimenomaan rakkaudesta kahden ihmisen välillä. Siinä ei korosteta homoutta, itse asiassa koko sana unohtuu elokuvan jatkaessa kulkuaan. Miksi rakkauden muka pitäisi riippua sukupuolesta?

Elokuva herätti ainakin minussa voimakkaita tunteita, niin surua, naurua, kylmiä väreitä kuin vihaakin. Se riipaisee jossain sisuskaluissa niin kirpeästi, että kivun voi tuntea jo miltei fyysisesti. Seuraava ei tullut minulla niinkään tarpeeseen, mutta monella muulla katsojalla tulisi: Elokuva toimii myös vahvasti antihomofobistisena lääkkeenä. Toivoisin, että homofobikot (ja muutkin) katsoisivat tämän leffan ajatuksella, ja miettisivät: Miksi? Miksi rakkaudesta pitää kärsiä rangaistus?

Brokeback Mountainia katsoessa toivoo, että voisi jollain tapaa korjata Ennisin ja Jackin välisen suhteen epäkohtia. Antaa heille lisää aikaa, poistaa ihmisten ennakkoluulot tai siirtää heidät kokonaan tuleville vuosikymmenille, jolloin ulkopuolisetkin olisivat ehkä hyväksyneet heidän suhteensa. Heille itselleenkin - erityisesti Ennisille - se tuotti alkuun ongelmia, mutta tunteilleen periksi antaminen oli kai lopulta ainoa vaihtoehto. Se sai aikaan seesteisiä onnen hetkiä, mutta myös tuskaa.

Näyttelijäsuoritukset ovat varmoja, eikä kertaakaan tarvitse kiemurrella sohvalla vaivautuneena. Heath Ledger taitaa olla se kaikkein kirkkain tähti. Hän ei todellakaan pilaa täydellistä leffaa, kuten jossain haastattelussaan taisi aikoinaan sanoa pelkäävänsä, vaan päinvastoin, hän tekee Brokeback Mountainista Brokeback Mountainin. Jake Gyllenhaal on myös taitava roolissaan, jota en todellakaan luonnehtisi sivurooliksi vaan toiseksi pääosaksi. Miesten onnistumisesta kertonee jotain myös se, että he nousivat elokuvan myötä jonkin sortin homoikoneiksi. Gyllenhaal sanookin olevansa ylpeä tittelistä - se osoittaa, että hän on näytellyt uskottavasti. Ihailtava asenne, täytyy myöntää. Kolmanteen päärooliin taitaakin nousta "Kalliovuoret as Brokeback Mountain"... Myös Michelle Williams ja Prinsessapäiväkirjoistakin tuttu Anne Hathaway olivat löytäneet tiensä näin hienoon leffaan, eivätkä roolityöt jää laimeiksi, mutta tällä kertaa Ledger ja Gyllenhaal taisivat aavistuksen verran varastaa potin.

Brokeback Mountain kiehtoo myös visuaalisesti. Vuoristomaisemat salpaavat hengityksen, ja kuvamaailmassa on jotain, mikä saa haikean fiiliksen kaihertamaan rinnassa. Eihän tämä toki mikään taiteellisuuden multihuipentuma ole, mutta todellakin ilo silmälle. Myös musiikki istuu leffaan kuin nyrkki silmään, ja olenkin vakavasti harkinnut soundtrackin ostamista. Gustavo Santaolallan haikeat kitarasävelet vaeltavat tajuntaan ja kiirivät sieltä selkäpiitä pitkin kylmien väreiden muodossa.

Jos kaipaat jotain kaunista katsottavaa, katso tämä elokuvaa. Vaikka kaipaisit räiskyvää toimintaa ja vilkkaita juonenkäänteitä, katso se silti.

Siitä on kulunut jo miltei puoli vuotta, kun katsoin Brokeback Mountainin... Mutta se kummittelee yhä mielessäni. Se otti palasen minua mukaansa. Kuulostaa tekaistulta, mutta totta se on.
Elokuva saa minut myös uskomaan, että jossain päin Ameriikkaa Ennis Del Mar istuu vielä asuntovaunussaan nyt noin 65-vuotiaana, viskilasi kädessään ja ajatukset Brokeback Mountainilla vaeltaen.

Pisteet:
Arvosteltu: 08.11.2008
Katsottu: Kotona

Arvostelija

jamjar
Käyttäjä
2 arvostelua

Brokeback Mountain nauratti, viihdytti - ja ennenkaikkea itketti. Helposti rakkausleffoissa kyynelehtivä henkilö joutuisi, varsinkin toisen katselukerran yhteydessä tietäessään mitä tulee tapahtumaan, pyyhkimään silmäkulmiaan alkuteksteistä ihan lopputeksteihin saakka. Elokuva sai tuntemaan valtavaa inhoa ja vastenmielisyyttä ihmiskunnan ennakkoluuloja ja suvaitsemattomuutta kohtaan. Jostain syystä toivoin herkeämättä elokuvalle onnellista loppua.

Brokeback Mountain esittelee yhden vuosisadan kauneimmista rakkaustarinoista; aitoa rakkautta hakevan, ja toisen miehen luo alituisesti kaipaavan sydämen, ja ihmiskunnan hyväksyntää hakevan järjen vaikeasta taistelusta. Heath Ledgerin upeasti tulkitsema Ellis Del Mar on vähäsanainen ja sulkeutunut mies, joka turvautuu puhumisen sijaan mieluummin väkivaltaan. Viettäessään taatusti elämänsä onnellisimpia hetkiä Jack Twistin kanssa Brokebackin vuoristossa, miesten välille kehittyy vahva rakkausside, täysin tahdosta riippumatta. Kuten elokuvan tunnuslause kuuluu, rakkaus on luonnonvoima. Juonellisesti parasta on hahmojen läheisyydenkaipuu, jota miehet eivät koskaan ihmisten ennakkoluulojen varjossa voineet saavuttaa.

Elokuva esittelee teemaansa upealla tavalla, nostamatta homoseksuaalisuutta esille mitenkään erityisesti. Miesten suhdetta ei esitellä sukupuolen perusteella, vaan hitaasti kehittyvän rakkauden. Katsojalle ei missään vaiheessa kailoteta: "Nämä miehet ovat homoseksuaaleja, huomaatteko, huomaatteko?". Elokuva ei yritä todistaa mitään tai muuttaa kenenkään ajattelutapaa. Hienointa on, että se tekee sen silti.

Lukuunottamatta Heath Ledgeriä, josta en millään ilveellä keksi mitään pahaa sanottavaa, ja Jake Gyllenhaalia, muu näyttelijäkaarti on melko tasaista. Kukaan ei pomppaa silmille erityisenä tähtenä, eikä kukaan saa siirtämään popparikulhoa naaman eteen silkasta myötähäpeästä.

Elokuvan uskomattomat vuoristomaisemat ja mieltä rauhoittavat musiikit tuovat jonkinlaista selittämätöntä harmoniaa miesten välisen, ei aina niin harmonisen, rakkaustarinan rinnalle. Brokeback Mountainissa ei ole mitään liikaa, eikä mitään liian vähän.

Brokeback Mountain todistaa, että elokuva pystyy parhaimmillaan riipaisemaan sydäntä, ja viemään palan mukanaan.

Pisteet:
Arvosteltu: 22.09.2008
Katsottu: Kotona

Arvostelija

mewwi
Käyttäjä
4 arvostelua

Minä en missään nimessä luonnehtisi Brokeback Mountainia tyhjänpäiväiseksi homoleffaksi, sillä sitä se kaikkein vähiten on. Se on kaunis, se on herkkä ja sydäntäsärkevä kuvaus rakkaudesta vaikeimmillaan. Se ei ole stereotyyppinen eikä itseään tai muita elokuvia toistava jäljitelmä, vaan oma ennennäkemätön ja riipaisevan kaunis tarinansa, joka on lähtöisin Annie Proulxin kynästä.

Elokuva imaisee mukaansa heti alkumetreillä. Eletään vuotta 1963, kun nuoret cowboyt Jack Twist (Jake Gyllenhaal) ja Ennis Del Mar (Heath Ledger) tapaavat toisensa ensimmäistä kertaa. He ovat saaneet lammaspaimenen töitä kesäksi ja eräänä pimeänä yönä heidän elämänsä törmäävät yhteen tavalla, joka muuttaa paljon tulevaisuutta. Nuotio on sammunut eikä Enniksen enää onnistu hytistä kylmissään ulkosalla, joten he joutuvat jakamaan teltan keskenään. Kohtausta ei missään nimessä olla pilattu imelän yliromanttiseksi siirapiksi, vaan cowboyt ovat aidosti maskuliinisia miehiä, jotka vain sattuvat rakastumaan toisiinsa ja joista ainakin toisen on astetta vaikeampaa hyväksyä tunteitaan ääneen lausumattomien pelkojensa ja kasvatuksensa vuoksi. Suhde kehittyy pian aivan uudelle tasolle ja johtaa parinkymmenen vuoden siteeseen, joka yhdistää Jackin ja Enniksen, vaikka heistä kummankin täytyy syksyllä pudota takaisin omaan maailmaansa puiden lehtien mukana.

Neljä pitkää hiljaisuuden vuotta, miehet menevät tahoillaan naimisiin ja perustavat perheet, mutta he eivät kykene hautaamaan Brokeback-vuorta eivätkä sitä kaipausta ja rakkautta, joka siihen voimakkaasti liittyy ja joka myös katsojalle kuvien ja sanojen kautta välittyy selkeänä ja kaunistelemattomana totuutena. Lopulta Jack ottaa yhteyttä postikortin myötä ja miehet alkavat tavata salaa vuorilla – mitä muita mahdollisuuksia heillä on, kun alhaalla odottaa kokonainen vihaa ja suvaitsemattomuutta ympäriinsä viljelevä maailma?

Mikä mies sitten on rakastamaan miestä? Sillä ei ole väliä. Mies rakastamassa miestä on ihminen rakastamassa ihmistä. Yhtä hyvin pääosassa voitaisiin nähdä kaksi naista; se tuskin saisi elokuvaa huonommaksi. Sukupuolella ei ole merkitystä, rakkaudella on, ja Brokeback Mountain kertookin tarinan kahdesta tavallisesta ja täysin erilaisesta ihmisestä, jotka tapaavat toisensa ja rakastuvat, mutta eivät lukuisien esteiden vuoksi voi jatkaa suhdettaan joka onkin kaikkea muuta kuin yksiselitteinen.

Hyvä elokuva jakaa mielipiteitä ja herättää tunteita niin puolesta kuin vastaan. Hyvää elokuvaa ei voi katsoa välinpitämättömänä, ei neutraalisti eikä sisäisesti ilmeettömänä, sillä se saa aina ajattelemaan ja tuntemaan. Luultavasti juuri se on syy, miksi pidän Brokeback Mountainista niin paljon. Se herättää keskustelua ihmisten keskuudessa, siitä ollaan montaa eri mieltä, ja kun mielipidettä kysytään, on vaikea kommentoida ympäripyöreästi sillä kaikkien aikojen suosikkirepliikillä: ”Ihan kiva”. Itse olen aina nyrpistellyt nenääni ihmisten ahdasmielisyydelle ja suvaitsemattomuudelle, ja sen vuoksi juuri Brokeback Mountain on se elokuva, jonka haluaisin näyttää uskomattoman karussa kauneudessaan koko maailmalle.

Näyttelijävalinnat ovat osuneet täysin kohdalleen. Mielestäni aiemmin suosiosta kamppailemaan joutunut Ledger sopii täydellisesti vähäpuheisen ja muutenkin juromman Ennisin rooliin. Michelle Williams on ihastuttava viehättävässä aitoudessaan. Roolisuoritukset ovat parhaimmillaan hyvinkin monipuolista katsottavaa, ja näyttelijät ovat onnistuneet hahmoihinsa mukautumisessa kiitettävästi. Hahmojen erilaisuus, erilaiset mielipiteet, pelot, kasvatus – kaikki ne pääsevät loistavasti esille ilman minkäänlaisia tarpeettomuuksia. Jack ja Ennis mainitsevat keskustellessaan homoseksuaalisuuden vain kerran elokuvan aikana – oikeastaan he eivät puhu kovin paljon mistään muustakaan –, ja muutenkin asia on kierretty taidokkaasti ilman oikeita nimiä. Surullinenkin loppu vaatii paljon taitoa ja osaamista, jota ohjaajalta (Ang Lee) ja käsikirjoittajilta (Diana Ossana ja Larry McMurty) löytyy yllin kyllin, jättääkseen hyvän vaikutelman ja onnistuakseen. Parasta koko elokuvassa on se, kuinka lisää ei kaiken jälkeenkään jää kaipaamaan. Tarina on kaunis ja koskettava itsessään, ja Brokebackin vuori jää varmasti ylhäisessä massiivisuudessaan siintämään ajatuksiin haikeana siluettina. Kun sinne kerran on päässyt, ei sitä kykene unohtamaan, saati sitten jättämään taakseen.

Brokeback Mountain saa ajattelemaan, itkemään ja nauramaan, se saa ymmärtämään. Ihmisten kategoriat, ennakkoluulot, viha ja vainot käyvät kukin katsojan ajatuksissa elokuvan aikana ja sen jälkeenkin. Jackin ja Enniksen suhde on vaikea eikä aina niin kauniskaan, he joutuvat näkemään toisiaan salaa muiden katseilta vain, koska sattuvat elämään totisesti väärään aikaan ja väärässä paikassa eikä sirpaleilla ole aina niin helppoa kävellä varovasti varpaisillaan. Elokuva sijoittuu aikaan, jolloin lännessä oli aivan turhaa yrittää hakea hyväksyntää kahden miehen tai naisen väliselle suhteelle, joka pitää sisällään muutakin kuin pelkkää ystävyyttä. Niinpä kulissit tulevat tarpeeseen, mutta harvoin ne tekevät ihmisestä onnellisen. Jack ja Ennis käyvät läpi vaikeiden aikojen, mutta he tekevät sen yhdessä ja muodostavat samalla yhden kauneimmista ja satuttavimmista rakkaustarinoista päällä maan. He eivät koskaan saa toisiaan lopullisesti, mikä on sekä avain onnistuneeseen rakkauselokuvaan että yksi epäreiluimmista asioista tässä luomakunnassa.

Cowboyt, henkeäsalpaavat vuoristomaisemat yhdistettynä tunnelmalliseen musiikkiin, ammattitaitoinen ohjaus, työnsä taitavat näyttelijät ja ylimaallisen kauniiksi väritetty tarina – siinä on ainekset, jotka elokuva tarvitsee onnistuakseen, ja koska Brokeback Mountainilla on ne kaikki, on se erittäin onnistunut mestariteos, jollaista ei aiemmin olla nähty ja jonka tekijät saavat olla suunnattoman ylpeitä kädenjäljestään. Ei tulisi kysymykseenkään, että antaisin tälle korkealla massaan uppoavien rakkausdraamojen yläpuolella kulkevalle taideluomukselle vähemmän kuin täydet viisi tähteä. Oscarit eivät tulleet tyhjästä eivätkä myöskään minun tähteni.

Jos minulta kysytään, on Brokeback Mountain paras tapa osoittaa, että rakkaus on kuin onkin luonnonvoima eikä sitä aina voi hallita.

Pisteet:
Arvosteltu: 18.04.2008
Katsottu: Kotona

Arvostelija

Chikyro
Käyttäjä
2 arvostelua

Brokeback Mountain herätti ainakin Yhdysvalloissa ilmestyessään melkoista kohua. Tosin kohu on lähinnä homofobiasta kärsivien konservatiivien aiheuttamaa. Elokuvan päähenkilöt ovat kyllä homoja, mutta itse elokuva on kertoo paljon muustakin kuin vain kahden miehen suhteesta.

Vuonna 1963 Ennis Del Mar (Ledger) ja Jack Twist (Gyllenhaal) saavat työpaikan Brokeback Mountainilta. Heidän pitäisi vahtia, etteivät paikalliset petoeläimet popsisi lampaita suihinsa. Kun heidän pitäisi viettää siellä vuoden yhtä mittaan, niin miesten välille alkaa kehittymään hieman syvällisempää suhdetta. Työsuhteen päätyttyä miesten tiet eroavat ja he hankkivat perheen. Joitakin vuosia myöhemmin he alkavat taas tapailla uudelleen. Heidän on kuitenkin pidettävä suhteensa salassa, sillä yhteiskunta ei ole valmis hyväksymään heidän suhdettaan.

Brokeback Mountain ei ole pelkästään kertomus kahdesta miehestä, joilla on erilaiset mieltymykset. Elokuva myös näyttää, miten yhteiskunnan suvaitsemattomuus homoutta kohtaan ajaa heidät menemään syrjäisille seuduille. He eivät saa sitä, mitä haluavat, joten he eivät voi tulla esiin kovin helposti. Yhteiskunnan asettamat normit asettavat ristiriitoja heidän elämälleen. Heidän on oltava naisten kanssa, mutta he haluavat jotain muuta.

Minä en ole mikään suuri rakkausdraamojen ystävä, joten pienellä varauksella tätäkin lähdin katsomaan. Ja pakko sanoa, että tämä on hyvä, vaikkei mikään täydellinen. Brokeback Mountain sai kahdeksan Oscar-ehdokkuutta, joista se sai kolme. Eikä ihan turhan takia saanutkaan. Elokuva on onnistunut todella hyvin. Tämä onnistuu paikoitellen olemaan koskettava, mutta on myös saatu humoristisia kohtia mukaan.

Vuoristomaisemat ovat hienon näköiset ja kamerakäyttökin on onnistunutta. Myös käsikirjoitus on tehty hyvin. Ainoa puute on se, että välillä elokuva junnaa paikoillaan. Pientä tiivistämistä olisi kaivannut. Myös näyttelijät hoitavat hommansa hienosti. Heath Ledger ja Jake Gyllenhaal todistavat olevansa viimeistään tässä elokuvassa hyviä näyttelijöitä.

Pisteet:
Arvosteltu: 16.08.2006
Katsottu: DVD

Arvostelija

Ville
Tähtääjä
474 arvostelua

Brokeback Mountain perustuu E. Annie Proulxin novelliin, joka ilmestyi vuonna 1997, elokuvan käsikirjoitus on ollut valmiina lähes yhtä kauan.

On vuosi 1963. Ennis Del Mar (Heath Ledger) ja Jack Twist (Jake Gyllenhaal) tapaavat Brokeback Mountainilla lampaanajossa. Kesän aikana heidän ystävyytensä kehittyy joksikin aivan muuksi, mutta kesän päätyttyä he suuntaavat omille teilleen. Ennis menee naimisiin kihlattunsa Alman (Michelle Williams) kanssa ja he saavat kaksi tytärtä. Jack suuntaa Teksasin rodeoihin, menee naimisiin Lureenin (Anne Hathaway) kanssa ja saa pojan. Kumminkaan he eivät ole poissa toistensa mielestä ja neljän vuoden kuluttua Jack ottaa yhteyttä Ennisiin. Brokeback Mountainista tulee heidän kohtaamispaikkansa, sillä 60-luvun lännessä ei ole hyväksyttävää, että kaksi miestä olisi yhdessä.

Brokeback Mountain on helppo tyrmätä homolänkkäriksi, mutta se on paljon muuta. Kieltämättä itsellänikin oli ennakkoluulot tästä elokuvasta, mutta päätin katsoa sen silti, enkä pettynyt. Intiaaneja ei tule näkymään, sillä tarina sijoittuu vuoteen 1963, mutta pääosassa on kaksi cowboyta. Käsikirjoitus on aukoton ja se on uskollinen E. Annie Proulxin novellille. Välillä se jopa liikuttaakin. Kyseessä ei ole niinkään länkkäri, vaan rakkaustarina, pääosassa on Jackin ja Enniksen ongelmallinen rakkaus eikä se, että he ovat molemmat miehiä. Ang Lee tekee hienoa työtä ohjaajana, hän ei korosta, että pääosassa on kaksi homoa, vaan keskittyy näiden tunteisiin ja elämään. Maisemat ovat silmiä hiveleviä, ulkotilat ovat avaria ja kauniita kun taas kaupungit ovat kuivia ja melkeinpä masentavia. Tarina liikkuu sujuvasti eteenpäin ja musiikki vain korostaa tunnelmaa.

Tiesin jo valmiiksi, että Heath Ledger ja Jake Gyllenhaal ovat kykeneviä miehiä, mutta Michelle Williams ja Anne Hathaway herättivät epäilyksiä. Ensimmäiseksi tulee mieleen se, että molemmat ovat näytelleet teinileffoissa ja tv-sarjoissa, joten kovin suurta luottamusta ei herännyt. Mutta sain yllättyä, sillä molemmat tekevät hienoa työtä, reilusti yli odotusten. No, Ledger ja Gyllenhaal olivat odotetusti loistavia. Ei ihme, että Brokeback Mountain oli ehdolla usealle Oscarille mm. parhaasta elokuvasta, ohjauksesta, käsikirjoituksesta, nais- ja miessivuosasta sekä miespääosasta. Valitettavaa, ettei Oscaria tippunut kuin käsikirjoituksesta, ohjauksesta ja musiikista, vaikka kaikkien kohdalta ansaitusti. Kyllä Ledger ja Gyllenhaalkin olisivat ansainneet omat pystit, vaikken valita siitä mihin osoitteeseen ne menivät. Yksinkertaisesti, Brokeback Mountain on hieno draamaelokuva, ehkä se ei kaikille sovi, mutta silti se on katsomisen arvoinen.

nimimerkki: LeffaPopcorn

Pisteet:
Arvosteltu: 24.07.2006
Katsottu: DVD

Arvostelija

LeffaPopcorn
Käyttäjä
57 arvostelua

Ang Leen Brokeback Mountain -rakkauselokuvaa ei ollut koskaan tarkoitettu häviäjäksi, vaikka sen aiheista suurin onkin rakkauden häviäminen paineen alaisena kauas sydämen kartoittamattomiin kolkkiin. Annie Proulxin novellia lähti sovittamaan elokuvaksi käsikirjoittajat Larry McMutry ja Diana Ossana.

Koska rakastajat ovat miehiä, on tietty julkisuus jo taattu. Ang Leen ohjaajan käsissä kauniissa, tuulen pieksämässä vuoristossa kahden vastakohtaisuuksia kuohuavan miehen rakkaustarina on tae menestyksestä, taiteellisesti ja taloudellisesti.

Ennis Del Mar (Heath Ledger) on kaksikosta hiljaisempi, vakvampi tapaus, jolle tunteidensa myöntäminen, ja niiden kanssa eläminen on vaikeampaa kuin Jack Twistille (Jake Gyllenhaal). Eräänä yönä teltassa tapahtuu vääjämätön, he rakastuvat. Jack unelmoi onnellisesta yhteiselämästä, mutta Ennis aikoo viettää kunnollista perhe-elämää vaimonsa Alman (Michelle Williams) kanssa. Lopulta heistä jää kohtaloidensa herroina jäljelle vain Brokeback-vuori.

Jake Gyllenhaal on aikaisemminkin jo osoittanut olevansa kyvykäs näyttelijä, Heath Ledgeriltä on vakuuttelua vaadittu enemmänkin. Brokeback Mountain on vastakkainasetteluihin nojaava draamafilmatisointi, jossa on vaikea sanoa, ovatko vuoristomaisemat vai näyttelijät pääosassa. Teinirooleissa piehtaroineet Michelle Williams ja Anne Hathaway osoittavat vihdoinkin ammattinäyttelijän merkkejä, joiden panosta draamallisten jännitteiden luomisessa on turha kiistää.

Brokeback Mountainissa on paljon nautiskeltavaa. On pieniä, vain tarkkasilmäisille aukenevia yksityiskohtia, suuria ja dramaattisia kohtauksia, joiden toteuttamiseen on vaadittu valtava määrä taitoa ja näkemystä. Kun rakkaus taipuu näinkin kauniiseen ja surulliseen, kohtaloa ja henkilöiden omiin virheisiin vieviä ratkaisuja, on myönnettävä, että Brokeback Mountain on muutakin kuin "homolänkkäri".

nimimerkki: Martin van Wetten

Pisteet:
Arvosteltu: 02.07.2006
Katsottu: Teatterissa

Arvostelija

Martin van Wetten
Vieras

Brokeback Mountain on päähenkilöidensä lailla hiljainen ja miehisen jörö. Ang Lee on tehnyt rohkeasti elokuvan, joka ei rakkausteemastaan huolimatta sorru hempeilyy, vaan pysyy uskollisena päähenkilöidensä luonteelle. Tässä elokuvassa oleellisia asioita ei sanota ääneen, vaan ne välittyvät katsojalle upean ohjauksen, kuvauksen ja näyttelijätyön välityksellä.

Brokeback Mountain on todella mestarillinen elokuva niin ohjauksen, käsikirjoituksen, kuvauksen, musiikin kuin roolisuoritusten osalta. Sen nerokkuuden ymmärtää täysin vasta päivän tai kahden kuluttua huomatessaan, kuinka sen hiljainen haikeus on jäänyt kummittelemaan. Brokeback onnistuu myös tekemään jotain, jota en olisi uskonut mahdolliseksi: se häivyttää kokonaan sukupuolen merkityksen katsojan mielestä. Tätä on mahdoton täysin mieltää, jos ei ole nähnyt elokuvaa. Kyse ei ole mistään tietoisesta homoparin hyväksymisestä, vaan siitä, että sukupuolen merkitys katsojan mielessä yksinkertaisesti lakkaa ilman, että sitä edes huomaa. Kun kulissien merkitys näin katoaa, jäljelle jää puhdas rakkaus, ja tämä on Brokebackin vahvuus.

Itse kävin katsomassa Brokeback Mountainin yksin, mutta elokuvateatterissa näytti sille, että se on saavuttanut erityisesti pariskuntien, niin hetero- kuin homoparien, suosion. Siihen se rakkauselokuvana erityisesti sopiikin. Silmiinpistävää oli myös, että katsojien ikähaitari oli hyvin laaja.

nimimerkki: Anonyymi

Pisteet:
Arvosteltu: 06.02.2006
Katsottu: Teatterissa

Arvostelija

Anonyymi
Vieras

Ang leen uutuusleffa sai kyyneleet virtaamaan kuin niagaran putous ja samaan aikaan hymyilemään sisäänpäin onnellisen autuaana. Tarina perustuu Annie Proulxin novelliin ja on todella katsomisen arvoinen. On se hassua, kuinka yksi eläväkuva voi laittaa pienen ihmiseläimen elämän sekaisin.

Tarina alkaa 1960-luvun maisemista, kun kaksi hiljaista ja hyvin korkean testosteronitason omaavaa nuortamiestä, Ennis Del Mar ja Jack Twist (Heath Ledger ja Jake Gyllenhaal), kohtaavat työnhaussa lammasfarmilla. No, nuorukaiset saavat mahdollisuuden kerätä muutaman roposen koinsyömään kukkaroonsa paimentamalla lampaita Brokeback Mountainin maisemissa. Miehet pysyttelevät omissa oloissaan, mutta kun kylmä pakkasyö pääsee yllättämään, päätyvät miehet samaan telttaan ja tekevät todellakin parhaansa pysyäkseen lämpiminä. Leffa ei kuitenkaan sisällä pelkkää erotiikkaa eräretkellä, vaan miesten välille syntyy jotain suurempaa, jota jotkut myös rakkaudeksi kutsuvat.

Koko leffan ajan kurkussa tuntuu olevan iso klöntti ektoplasmaa, ei siksi, että oksettaisi vaan siksi, että leffa välittää uskomattoman kaipauksen tunteen. Kaikki on niin lähellä, mutta kuitenkin liian kaukana. Uskomattomien näyttelijöiden työ vahvistaa kyseistä tunnetta entisestään; Heath Ledgerin vaitonainen tulkinta ja Gyllenhaalin utuinen katse, joka tähyilee jonnekin kauas horisonttiin, saa kyllä silmäluomet kostumaan ja nenäliinapaketin tyhjenemään.

Vaikka niin luulisi, homous ei todellakaan ole leffan pääteema. Kyseistä sanaa ei edes mainita kertaakaan. Leffan edetessä rakastavaisten sukupuolella on yhä vähemmän väliä, Ennis ja Jack eivät väitä edes olevansa homoja, he vain sattuvat rakastamaan toisiaan.

Ang Lee on todellakin ohjannut hianon leffan, joka pienestä budjetistaan huolimatta on ainutlaatuisen ensiluokkaista tavaraa. Leffa jättää sopivan tyhjän olon; kuvanauha kertoo kaiken, itselle ei jää enää mitään sanottavaa.

nimimerkki: Salina

Pisteet:
Arvosteltu: 03.02.2006
Katsottu: Teatterissa

Arvostelija

Salina
Käyttäjä
6 arvostelua