Barton Fink (1991)

Sarjassamme “leffoja luomisen vaikeudesta”: Barton Fink on kipeänhauska Hollywood-allegoria, jonka upea casting ja nerokas käsikirjoitus tekevät siitä useita katselukertoja kestävän mestariteoksen. Hillittömän teräväkatseisen leffateollisuuskritiikin takana on upea, mysteerinsävyttämä trilleri.

Barton Fink on se lupaavalta kuulostanut käsikirjoittaja, joka lähti Hollywoodiin eikä koskaan palannut - niitähän riittää. Kehuivat hänen tekstejään ensin arkielämän makuisiksi, kalalle haiseviksi jokamiehen suuriksi tarinoiksi. Los Angelesissa mikään ei enää toiminut. Lupauksia, odotuksia ja täydellinen luomisen tuska. Hotellihuoneessakin on niin pirun kuuma. Paikalliset outoja. Jokin haisee mädälle koko touhussa, mutta mikä? Barton saa sen selville vaikeimman kautta. Ehkä katsojakin.

Joel ja Ethan Coen loivat käsikirjoituksen yrittäessään itse kehitellä juonta edelliseen elokuvaansa Miller’s Crossingiin. Tuskailu oli kuitenkin onnenkantamoinen, sillä Barton Fink lienee juuri se elokuva, joka nosti heidät moniulotteisuudessaan taiteilijoina täysin uudelle tasolle, aina äärimmäisen vakavasti otettavaan eliittiin asti. Se on täydellisen viihdyttävä, mutta lopussa eeppiset mitat saavuttava teos, joka kritisoi teräväkatseisesti elokuvateollisuutta säälimättä epätoivoisia hahmojaan tippaakaan. Kaikkea ei kerrota, lopetus jää näppärästi auki.

Barton Finkin toteutus ei tingi. Se repii halvasta motellista irti renttumaista charmia käsinkosketeltavalla tavalla. Yhden miehen helvetti riistäytyy lopussa valloilleen tehokkaan ahdistavana, mutta ylilyönteihin ei sorruta. John Turturro, Coenien kummallisten roolien luottomies, tekee pääsee näyttämään kyntensä ehkä hienoimmassa suorituksessaan ja John Goodman todistaa olevansa aivan mahtava näyttelijä, toisin kuin joistakin rooleista voisi erehdyksessä päätellä. Järkyttäviimpiinkin kohtauksiinsa miekkonen on vetänyt sellaista koomista irvokkuutta, että parempaa roolivalintaa on vaikea ajatella.

Leffa opettaa, ettei tositaiteilijan pahin painajainen ole rahallinen köyhyys vaan mitä surkuteltavin keskinkertaisuus. Coeneilla ei ole siis syytä huoleen. Barton Fink on kulumaton mestariteos, jonka rakennetta tullaan ihastelemaan ja opiskelemaan vielä kauan. Mahtava leffa!

Pisteet:
Arvosteltu: 04.07.2005
Katsottu: Kotona

Arvostelija

Pingutyyppi
Käyttäjä
210 arvostelua

Vuosi on 1944 ja paikka on Iso Omena. Herra nimeltä Barton Fink(Turturro) on käsikirjoittaja, joka rustaa teatterinäytelmiä. Mutta häntäpä ei kiinnosta maine eikä mammona vaan hän haluaa luoda jotain merkittävää, jotain uutta, jotain...arrgh! Kotikentällä asiat tuntuvat luistavan ja kehuja satelee niin tutuilta kuin kriitikoilta, mutta kun siitä puuttuu se jokin...Asioita ei paranna se kun agentti ehdottaa käsikirjoittajan paikkaa elokuvayhtiössä, siellä Hollivuudissa. Mutta silloin on taottava kun rauta on kuuma, ja niinhän herra Fink takoo.

Lääv..hotellia, johon hän asettuu, pitää pystyssä CHET!(Buscemi), ja hissiä, johon hän astuu, pitää toiminnassa Pete(Bugin). Äänekkäänä naapurina on Charlie Meadows(Goodman). Muistatko, se tyyppi, joka pitää Jack Oakien komedioista! No minkäs teet, studiopamppu puhui kuin parsakaali, ja haluaa painielokuvan...jossa on sitä Barton Fink-henkeä, ja ai niin, viikonloppuun mennessä jotain näytettävää. Kirjoittaminen alkakoon. As if...

Veljekset Coen OY AB on onnistunut luomaan normaalin eriskummallisen vakavan hauskan loistavan elokuvan. He tuntuvat tekevän niin usein, itseasiassa sehän on tainnut muodostua jo tavaksi. Rooleissa loistavat kolme Johnia: Herra Turturro, Herra Goodman ja Herra Mahoney. Muissa osissa vakuuttavaa jälkeä tekevät mm. Michael Lerner ylipamppuna, Tony Shalboub alipamppuna, Steve Buscemi vastaanottoapulaisena(ennen jalokivialalle siirtymistään..) ja Harry Bugin Raamattua tuntevana hissimiehenä. Elokuva kalastaa tähtiä myös näppärän dialogin ja älykkään musiikin käytön avulla.

P.S. Kuolikohan se lokki?

nimimerkki: Sappy

Pisteet:
Arvosteltu: 10.12.2004
Katsottu: VHS

Arvostelija

Sappy
Käyttäjä
50 arvostelua

Tämä elokuva on todella poikkeava ns. valtavirran elokuvista, poikkeaa jopa Coenin veljesten elokuvista, kuten Iskela asian ilmaisi.

Tarina alkaa joskus 1940-luvun alkupuolella. Maailmansota riehuu Euroopassa. Yhdysvalloissa nuori, runollinen, älykäs ja hieman naivistinen kirjailija Barton Fink (John Turturro) on kirjoittanut näytelmän, jossa hän haluaa tuoda ihmisen sisäisen kauneuden esille. Näytelmä päätyy New Yorkin Broadwaylle asti, jossa se saa hurjan suosion. Voiton huumassa Fink päätyy allekirjoittamaan sopimuksen jossa hän sitoutuu työskentelemään Hollywoodlaiselle, suurelle elokuvayritykselle. Hänet pistetään kirjoittamaan kerrassaan yhdentekevää painielokuvan käsikirjoitusta. Suuri nero valjastetaan suuren ja ahneen yrityksen palvelukseen rustaamaan yhdentekevää käsikirjoitusta!

Elokuva kertoo erittäin hyvin Hollywoodin kulta-ajasta, jolloin käsikirjoittajat olivat vain pieniä helposti korvattavia työntekijöitä elokuvayhtiöissä. Elokuva kertoo luomisen tuskasta sekä siitä, kuinka nuori runoilija, joka on halunnut kuvitella jokaisen ihmisen pohjimmiltaan hyvänä, herää raakaan todellisuuteen, jossa aidosta kauneudesta ei välitetä ja kaikki kaunis pyritään tuottamaan halvaksi massaviihteeksi.

nimimerkki: Ipe

Pisteet:
Arvosteltu: 01.10.2004
Katsottu: Kotona

Arvostelija

Ipe
Vieras

Barton Fink lienee Coen- veljesten kummallisin tekele. Mutta jumalaisen hyvä. Leffa myös vaatii katsojiltaan kaikista eniten. Tämä ei siis todellakaan ole aivot narikkaan- lajia, sillä jos nysväät katsomisen ohella muuta, tiput kärryiltä. Joten lukitse ovesi, revi puhelimen johto seinästä ja keskity.

Barton Fink, leffamme päähenkilö kirjoittaa näytelmiä tavallisesta elämästä. Duunareista, yhteiskunnan jokapäiväisistä asioista ja ongelmista. Hänen näytelmissään ei välky glamour ja ihmiset taistelevat olemassaolostaan. Hänen tekeleissään on siis ajatusta ja tarkoitusta. Fink on saanut jo jonkin verran nimeä Broadway:lla ja nyt hänet halutaan Hollywoodiin kirjoittamaan tyhjänpäiväinen b- luokan painielokuva. Sitten kaikki meneekin päin honkia. Ei luonnistu kirjoitus, ankeassa hotellissa tapetitkaan ei pysy seinillä ja on niin helvetin kuuma.

Barton Fink- elokuva on kiero, mustan huumorin allegoria Hollywoodista, tuosta sateenkaareen päässä sijaitsevasta aarrearkusta, baal joka nielee miehen luineen päivineen. Hollywood on hirviö, joka vaatii sinulta kaiken eikä anna mitään. Mikään ei tunnu miltään, sillä kaikkihan on vain bisnestä. Ja jos et kykene täyttämään omaa pientä onnetonta osaasi tuossa koneistossa, ei sinulla ole enää mitään virkaa tässä elämässä.

Kaiken kaikkiaan varsin riemastuttava tarina siis? Turturro tekee taattua laatua olevan roolityön Barton Finkinä, taas kerran. Voit lukea ahdistuksen ja helvetin tuskat hänen kasvoiltaan. Myös John Goodman suoriutuu tehtävästään loistavasti velmuna vakuutusmyyjänä. Siinä on muuten kaksi todella aliarvostettua näyttelijää. Kummallista.

Sivuosissa vilahtelee (kuten aina Coen leffoissa) periaatteessa pienehköjä hahmoja, silti niin tärkeitä ja varsin tarkkaan mietittyjä, kuten vaikkapa Steve Buscemin Chet tai John "Frasierien faija" Mahoney juoppohulluna kirjailijana.

nimimerkki: Iskela

Pisteet:
Arvosteltu: 08.01.2004
Katsottu: VHS

Arvostelija

Iskela
Vieras