Kahden Oscarin, neljän Golden Globen ja kahden BAFTAn voittaja Gene Hackman löydettiin menehtyneenä 27.2. kotonaan New Mexicon Santa Fessä. Hän ehti täyttää tammikuun lopussa 95 vuotta. Kovaksi keitettyjen miesten tulkkina tunnetuksi tullut Hackman on pysynyt monien mielissä juuri näistä rooleistaan, vaikka hänen viimeisin elokuvaroolinsa on yli 20 vuoden takaa.
- Kovanaamaimago
Hackmanin koko ura nytkähti vahvasti eteenpäin Kovaotteiset miehet -rikostoimintaelokuvan myötä vuonna 1971. Yksi elokuvan voittamista viidestä Oscarista lankesi Hackmanille hänen vahvasta roolityöstään etsivä Jimmy Doylena. Hackmanin Doyle on valmis venyttämään monia rajoja saadakseen huumeiden salakuljetuksen kuriin New Yorkissa. Ryppyotsaisen rasistinen, raju ja alkoholisoitunut Doyle oli kuitenkin jotain poikkeavaa siihen verrattuna, mitä Hackman uransa alkuaikoina teki: hänen juurensa olivat komediateatterin parissa. Yksi Hackmanin ensimmäisistä teatterirooleista oli Any Wednesday -hupailussa, jossa hänen näyttelemänsä ohiolaispoika ihastui varakkaan liikemiehen rakastajattareen. - Isän tie ei ollut sama kuin pojan
Hackman ei halunnut aina näyttelijäksi. Lehtimiesisän ja tarjoilijaäidin vesaan kolahti kovin, kun Eugene-isä yllättäen jätti perheen. Nuorempi Eugene oli tällöin vasta teini-iässä. Vuonna 1946 Hackman päätyi valehtelemaan ikänsä ja astui merivoimien palvelukseen. Mm. Havaijilla palvellut Hackman liukui kohti media-alaa, sillä hän teki palvelusaikanaan mm. radiotöitä. Siviiliin palattuaan hän alkoi opiskella journalismia ja tv-tuotantoa. Lopulta hän päätyi silti New Yorkiin näyttelijäkoulutukseen ja sieltä Kaliforniaan. - Nousukausi nelikymppisenä
Kovaotteisten miesten menestyksen kautta Hackmanille koitui useita hyviä tilaisuuksia näyttää kykynsä pitkin 1970-lukua. Hackman oli kolmen 5-11-vuotiaan lapsen isä, joten hyvät roolit palkkioineen olivat enemmän kuin tervetulleita. Hänet nähtiin mm. Francis Ford Coppolan psykologisessa draamassa Keskustelu, rikosjännärissä Yön siirrot, sotadraamassa Yksi silta liikaa, Kovaotteisten miesten jatko-osassa ja kierona Lex Luthorina Superman-seikkailuleffassa. Erityisesti viimeksi mainittu osa sai Hackmanilta kiitosta:
– Se on hauska. Se on kuin lupa varastaa. Melkein kaikki käy, mitä teet, koska [Luthor] on eräänlainen räikeä ja häiriintynyt hahmo, jota näyttelijät rakastavat näytellä, Hackman kertoi osastaan. - Monien arvostama
Ohjaaja Francis Ford Coppola ja näyttelijä George Takei ovat muistelleet Hackmania yhtenä alan suurista. Näyttelijäkollega Kevin Costnerin mukaan Hackman oli paras näyttelijä, jonka kanssa hän on työskennellyt. Costner on tähdentänyt, että Sean Connery puolestaan oli suurin tähti, jonka kanssa hän on tehnyt töitä.
Tähän oikeastaan kulminoituu Hackmanin vakuuttavuus. Hän kykeni näyttelemään niin jokamiestä kuin tärkeämpää henkilöä uskottavasti. Hackman itse kertoi usein ajatelleensa, että elokuvatähtien pitäisi olla Errol Flynnin (Robin Hoodin seikkailut) kaltaisia komistuksia. Hän koki näyttävänsä kaljuuntuvalta keski-ikäiseltä mieheltä, vaikka olisi tuntenut itsensä näköistään nuoremmaksi roolia tehdessään. Hackman ei siitä syystä nauttinut omien elokuviensa katsomisesta. Hän ei toisaalta myöskään ihannoinut väkivaltaa, vaikka näytteli monia väkivaltaisia miehiä. Hän harkitsi roolejaan tarkasti. Hackman oli esim. kieltäytyä osasta Clint Eastwoodin ylistetyssä westernissä Armoton. Elokuvan käsikirjoitus kuitenkin puhutteli Hackmania – sen viesti oli tärkeä. Niinpä hän lupautui häikäilemättömän sheriffi Daggettin rooliin ja nappasi sivuosasta myös Oscarin. - Pois valokeilasta
Viimeinen Hackmanin elokuvista oli satiirinen presidenttikuvaus Villi valtataistelu vuodelta 2004. Se oli eräänlaista paluuta huumoriroolien puolelle, kuten pari vuotta aiempi Royal Tenenbaums. Eräässä haastattelussa Hackman totesi jättäytyneensä syrjään näyttelemisestä lääkärinsä neuvosta. Rooleihin liittynyt stressi rasitti hänen sydäntään. Hackman jatkoi kuitenkin uraansa kirjailijana ja juonsi dokumentteja vielä tämän jälkeen. Hänen puolisonsa, pianisti Betsy Arakawa, pysyi sitäkin kauempana julkisuudesta. Hackmanin paluu näyttelemisen pariin ei silti ollut täysin pois suljettu, mutta hänellä oli sille joitakin ehtoja. Paluuta ei kuitenkaan enää tapahtunut. Hackman ja Arakawa sekä heidän koiransa löydettiin kodistaan kuolleina huolestuneiden naapurien ilmoituksen perusteella. Tapauksessa ei ole epäilty rikosta, mutta toistaiseksi tarkemmasta kuolinsyystä ei ole tiedotettu.
[Edit. 2.3.25: Korjattu ensimmäiseen kappaleeseen tieto Hackmanin löytymisestä ja poistettu tieto kuolinpäivästä. Viranomaislähteiden mukaan pariskunta on saattanut kuolla yli viikko ennen löytymistään.]
Lähteet: BBC, The New York Times, The Guardian, THR, Variety, CNN, MSN, Sky News
Toim. R. Isoviita