Kingin kirjoista tehdyt filmatisoinnit ovat olleet liian usein floppeja (Dreamcatcher, Cat’s eye, Se), mutta onhan niitä klassikoitakin nähty, kuten Kubrickin upea Hohto tai liian paljon haukuttu Maissilapset. Myös Cujo on kuuluu tähän pieneen jälkimmäiseen ryhmään.
Cujo on bernhardinkoira, joka jahtaa jänistä luolaan. Siellä sitä puraisee lepakko, ja ruttotartuntahan siitä seuraa. Cujo ei muutu hetkessä, vaan pikkuhiljaa sen eläimellinen raaka vaisto alkaa kehittyä. Tämä elokuvassa itseäni juuri viehättikin. Idea on hieman sama, kun Hohdossa. Cujo tappaa miehen ja ahdistaa Naisen ja pojan autoon satimeen. Siellä alkaa armoton eloonjäämiskamppailu, jossa voittajia ei ole.
Cujo on omasta mielestäni paras King-filmtisointi (vaikka se ei kirjaa ihan myötäilekään). Cujo osasi myös pelottaa, ja se oli maskeerattu taitavasti. Jan De Bont tekee parhaan työnsä elämässään kuvaajana voisin sanoa, myöhemmin hänen elokuvansa ovat olleet täysiä floppeja (Speed II, Twister.) Lewis Teaguelle täytyy myös nostaa ohjaajana hattua. Cujo edustaa kauhuleffojen aatelia.
nimimerkki: Sacre Bleu
