Tämä lanka on omistettu kamppailulajeihin keskittyville elokuvilla sekä niiden parissa profiloituneille näyttelijöille. Itse innoittauduin taannoisen Enter the Clones of Bruce Lee -dokumenttielokuvan myötävaikutuksesta katsomaan nipun lajityyppiin kytkeytyviä elokuvia. Arvatenkin monet niistä sivuavat juuri Bruce Leetä…

The Dragon Lives Again (1977)

Bruce Lee menehtyy ja päättyy kuningas Yaman synkeään valtakuntaan. Siellä valtaa pitää jengi alfauroksia, jotka eivät suostu luopumaan etuoikeutetusta asemastaan edes Helvetissä vaan hallitsevat vainajia pelolla. Pahisseurueeseen kuuluvat muun muassa kreivi Dracula, James Bond, Mies vailla nimeä ja Emmanuelle. Uhrattavina rivimieskätyreinä köörillä on käytössään joukko luurangoiksi pukeutuneita miehiä, jotka ulkonäkönsä puolesta muistuttavat lähinnä Street Fighterin Skullomaniaa. Minulle jäi hieman epäselväksi, oliko kätyrien tarkoitus olla oikeita luurankoja vaiko tosiaan vain luurangoiksi pukeutuneita miehiä. Loppupuolella luurangot vaihtuvat muumioihin.

Verrattomana sankarina Lee ei tietenkään voi katsella ajasta ikuisuuteen jatkuvaa vääryyttä vaan nousee Kippari-Kallen avustuksella kapinaan. Pääroolin esittäjä Bruce Leung ei sanottavasti muistuta todellista Leetä eikä hän pieniä nenän pyyhkimisiä lukuun ottamatta oikeastaan edes yritä jäljitellä tätä. Helvetin asukkaat onneksi valistavat katsojaa toteamalla, että ”Lee on kuollut ja kuollessaan ihmisen ulkonäkö ja käytös muuttuvat”. Käyhän se järkeen. Hyvä elokuva tämä ei missään nimessä ole, enkä sanoisi edes erityisen hauskaksi ja viihdyttäväksi, mutta kyllähän roskaelokuvian ystävien ja Leen fanien on pakko tämä ainakin kerran katsoa.

Clones of Bruce Lee (1980)

Henkensä heittänyt Bruce Lee kiikutetaan kiireen vilkkaa hullun tiedemiehen laboratorioon, jossa kamppailulajien mestari kloonataan peräti kolmeen kertaan. Klooneja käytetään sitten erilaisiin bondmaisiin agenttitehtäviin eri puolilla Kaukoitää. Pääroolien näyttelijöistä Dragon Lee ja Bruce Li olivat jo entuudestaan minulle tuttuja, Bruce Thai sen sijaan uusi tuttavuus. Thai ei sanottavammin näytä oikealta Leeltä ja myös taistelusuoritusten puolesta hän jää vähiten kiinnostavaksi klooniksi.

Elokuvan parhaat hetket on ladattu alkuun, kun ilkeästi hekotteleva proffa koulii Lee-klooneja talon tavoille, mutta noin 20:n minuutin kohdalla tarina latistuu keskikertaiseksi agenttihutuksi ilman merkittävää sidettä Bruce Leen henkilöön. Lopussa nähdään kuitenkin vielä lyhyt kliimaksi, kun kloonit palaavat Hong Kongiin ja nousevat kapinaan aivopesijäänsä vastaan. Proffan näyttelijä Jon T. Benn oli muuten mukana myös Lohikäärmeen tiessä oikean Leen vastustajana.

Kung Pow! Nyrkki kidassa (2002)

Erikoinen kohelluskomedia, jossa keski-ikäinen amerikkalainen mies (Steve Oedekerk) on digitaaliteknologian avustuksella lisätty vanhaan kiinalaiseen kamppailulajielokuvaan. Oedekerk ääninäyttelee myös kaikki roolihahmot, naishahmot mukaan luettuna. Vitsi osuukin ensisijaisesti länsimaihin tuotujen kung fu -elokuvien umpisurkeaan jälkiäänitykseen. Mielestäni elokuvan idea on ihan hauska, mutta huumori on turhan överiä ja hassunhauskaa. Filmi ei siksi oikein tavoita esikuviensa henkeä eikä myöskään onnistu parodiana, valitettavasti. Rumaa CGI:tä kuvassa on enemmän kuin lääkäri määrää. Toki 2000-luvun alussa CGI oli vielä ihan uusi juttu eikä samalla tavalla ollut selvää, mitä kaikkea sen avulla voi ja kannattaa tehdä. Siinä mielessä tämä elokuva on ollut jopa uraauurtava, ei ehkä taiteellisesti mutta teknologisesti kyllä.