Päähahmo D-FENSillä kiehuu eräänä kuumana päivänä L. A:ssa yli. Hän pysäköi autonsa liikenneruuhkan keskelle ja lähtee kotia kohti jalkaisin – tyttärellä on syntymäpäivä. Matkan varrella hän tapaa ärsyttäviä ihmisiä ja alkaa selvitellä välejä heidän kanssaan. Jos ei hyvällä, niin sitten pahalla.
Leffan alku on erittäin lupaava: Michael Douglas tekee ehkä yhden parhaista roolisuorituksistaan psykoottisena, joskin samaistuttavana pulliaisena. Ohjaaja Schumacherin (8mm) kerrontatyyli ei kaunistele Amerikkalaisen suurkaupungin elämää ja käsikirjoitus antaa pureskeltavaksi harvinaisen tervettä yhteiskuntakritiikkiä. Musta huumori paistaa kauneimmillaan. “Rankka päivä” vaikuttaisi olevan jotain aivan erilaista ulkoasua myöten.
Valitettavasti loistavan ensipuoliskon jälkeen elokuva kadottaa sisimpänsä ja alkaa etsiä sitä muualta – genreä on kai jostain syystä yritetty muuttaa loppua kohden action-henkisempään suuntaan, sillä kohtaukset jäävät sisällöltään valjuiksi ja keskittyvät ennemmin näyttävyyteen. Ei toimi, ei ollenkaan.
Leffan alku kuitenkin pelastaa niin paljon, ettei “Rankasta päivästä” voi olla pitämättä. Kaiken aikaa Douglasin hahmon ajatuksia ymmärtää – ketäpä meistä ei joskus ärsyttäisi hampurilaisketjujen ilkeät temput? Jos käsikirjoitus olisi pysynyt leffan ajan kasassa, Schumacherilla olisi ollut käsissään mestariteos; nyt se uhkaa hukkua valitettavasti keskinkertaisten action-leffojen kastiin.
