Christopher Nolanin (kuvassa oik.) tuore Oppenheimer-elokuva sisältää hienoja tehosteita, mutta huippuohjaajan uutukaisessa ei kuitenkaan ole väitetysti ainuttakaan tietokoneella luotua otosta. IMAX-tekniikkaa ja ehtaa filmiä rakastava leffantekijä asettuu näin ollen eri lokeroon kuin kollegansa James Cameron (kuvassa vas.), jolta vuodenvaihteessa julkaistussa Avatar: The Way of Waterissa on oikeastaan vain kaksi otosta, joissa ei tietokoneella luotua grafiikkaa ole hyödynnetty. Molemmat ohjaajat ovat kuitenkin samoilla linjoilla tekoälyn suhteen.
Tekoäly, eli AI (artificial intelligence) on nostettu tapetille myös Yhdysvallloissa käynnissä olevien näyttelijöiden ja käsikirjoittajien liittojen lakkopuheissa. Molemmissa ammattiryhmissä elää nyt pelko, että tekoäly valjastetaan tekemään ihmisten työt. Nolan näkee pelot myös aiheellisiksi:
– Algoritmeista puhutaan tietämättä, mitä ne ovat. Alallani on väkeä, joka jauhaa niistä, mutta he eivät halua ottaa vastuuta siitä, mitä tuo algoritmi saa aikaan. [Soveltaen tätä ajatusta] tekoälyyn, ja mahdollisuudet ovat kauhistuttavia. […] Eivät vähintään siksi, että tekoälyjärjestelmät päätyvät lopulta puolustuksen piiriin, vastaamaan ydinaseista. Olemme tuomittuja, jos siellä on käyttävän ja ohjelmoivan ihmisen sijasta erillinen itsenäinen kokonaisuus, tekoäly. Peräänkuulutan tässä vastuullisuutta. Ihmiset on saatava teoistaan vastuuseen, mitä työkaluja he sitten käyttävätkin. Kun tekoälystä puhutaan Hollywoodin työtaisteluissa, puhumme siinä yhteydessä näistä asioista […], kun uutta teknologiaa synnytetään, pitää ottaa myös vastuuta.
James Cameron muistuttaa ottaneensa kantaa tähän kehitykseen jo Terminator-elokuvansa kautta:
– Varoitin teitä jo vuonna 1984.
Cameronia arveluttaa mahdollisuus, että suuret toimijat päätyvät mittelemään voimiaan tekoälyn kehitystyössä samoin kuin ydinaseiden kehittämisessä kävi. Toisaalta hän ei koe, että tekoälystä olisi vielä varsinaista uhkaa luovan alan työläisille:
– En vain henkilökohtaisesti usko, että ruumiiton mieli, joka vain raapii ja koostaa jotakin sillisalaattia siitä, mitä toiset, oman ruumiin omaavat mielet ovat sanoneet elämästä, rakkaudesta, valehtelusta, pelkäämisestä, kuolevaisuudesta… En usko, että siinä olisi jotain yleisöä liikuttavaa. Odotellaan parikymmentä vuotta, ja jos tekoäly sitten voittaa parhaan käsikirjoituksen Oscarin, sitten meidän pitänee ottaa asia vakavasti.
Lähteet: Variety, Comingsoon.net, Collider, NY Times
Toim. R. Isoviita