Yksityisetsivä Philip Marlowe auttaa vaimonsa murhasta syytettyä ystävää mestariohjaaja Robert Altmanin persoonallisessa tulkinnassa Raymond Chandlerin dekkariromaanista.
Arviot
Loistava jännäri, joka määrittelee uudestaan sanan ’tyylikäs.’
Koko ajan krapulaiselta näyttävä, jatkuvasti röökiä polttava yksityisetsivä Philip Marlowe herää aamuyöllä. Tai oikeammin hänen kissansa herättää hänet. Kissalla on nälkä, mutta kaapissa ei ole kissanruokaa. Koska kissa on nirso, eikä syö muuta, lähtee Marlowe kauppaan, joka on auki 24 tuntia vuorokaudessa. Kauniit hippinaapurit pyytävät tuomaan kakkuseosta. Marlowe ajaa kauppaan, ostaa kissanruokaa (vääränmerkkistä, prkl) ja […]
Hyvä jännäri, vaikkei mitään uutta genreensä tuokaan.
Yksityisetsivä Philip Marlowe (Gould) auttaa erästä ystäväänsä, mutta pian hän joutuukin vaikeuksiin poliisin ja epämääräisten mafiosojen kanssa. Tällä ystävällä ei näköjään ole ollut aivan puhtaat jauhot pussissa. Peliin sekaantuu vielä etsiväelokuville tyypillinen kohtalokas nainen juopon kirjailijamiehensä kanssa. Robert Altman oli melko monipuolinen mies. Hän teki melkein lajityypistä kuin lajityypistä jonkin elokuvan. Miehen taso vaihtelee melkoisesti, […]
Marlowe toikkaroi ympäriinsä
Philip Marlowe (Elliot Gould), jonka tapoja hallitsee ketjupolttaminen kuljettaa ystävänsä, Terry Lennoxin (Jim Bouton) Tijuanaan. Ilmeisesti moni taho on kiinnostunut Lennoxista ja Marlowe joutuu tekemään tuttavuutta hemingwaylaisen känni päälle-koulukunnan kirjailijan, Roger Waden (Sterling Hayden) ja tämän kauniin, nuoremman vaimon, Eileenin (Nina Van Pallandt) kanssa. Soppaa sotkee omituinen gangsteri Marty Augustine (Mark Rydell) joka haluaa rahansa […]
Kommenttien selaus
Aivan loistava neo-noir leffa Robert Altmanin tyylillä toteutettuna. Elliot Gould esittää etsivä Philip Marlowea joka sotkeutuu mukaan murhakeissiin. Stoori on ihan taattua dekkarimeininkiä ja leffahan perustuu Raymond Chandlerin kirjaan. Tuota alkuperäisteosta en ole lukenut, mutta ilmeisesti Altman otti tässä tyylillisesti vapauksia aika paljon. Robert Altmanhan on tunnettu siitä, että hän leipoo asioista elokuviinsa omat näkemyksensä. Long Goodbyekään ei ole mikään perinteisin noir-elokuva, vaikka siinä genren elementit onkin vahvana läsnä. Näyttelijäsuoritukset tässä elokuvassa on muuten ihan top notch. Etenkin Elliott Gould sekä Sterling Hayden on ihan älyttömän kovassa vedossa. Tässäkin elokuvassa näkyy paljon hyvällä tavalla se, miten Altman antoi ja kannusti näyttelijöitä improvisoimaan. Toimii. Elokuvan tunnelmaa täytyy myös kehua. Tää ei ole mikään nopeatempoinen rikoselokuva, vaan päinvastoin hidas ja maalaileva. Se vanhojen dekkaritarinoiden fiilis tulee jotenkin ihan älyttömän hyvällä tavalla pintaan tässä. Tarina on hyvin yksinkertainen, mutta hahmojen ollessa syviä sekä näiden loistava dialogi nostaa tän ihan omalle tasolleen. Myös kuvaus ja miljööt leffassa on upeat ja tukee tuota tunnelmaa. Erilaisina versioina pitkin elokuvaa soiva ”The Long Goodbye” -kappale on myös ihan mieletön.
The Long Goodbye ei ehkä ole ihan se ykkössuosikkini Robert Altmanin tuotannosta (ainakaan vielä), mutta ehdottomasti sinne ihan kärkikastiin menee tämäkin. Mestarillisten elokuvien kuten McCabe & Mrs. Millerin sekä Thieves Like Usin rinnalle. Taatusti tulee katsottua uudelleen taas joskus.
Kommenttien selaus