Smoke (1995)
Paul Austerin kirjoittama elokuva brooklynilaisesta tupakkakaupasta ja sen asiakkaista, heidän elämästään, salaisuuksistaan ja juonistaan.
- Ensi-ilta: 15.09.1995
- Ohjaajat:
- Paul Auster, Wayne Wang
- Käsikirjoittajat:
- Paul Auster
- Pääosanäyttelijät:
- Ashley Judd, Forest Whitaker, Harold Perrineau, Harvey Keitel, Stockard Channing, William Hurt
- Maat:
- Saksa, USA, Japani
- Kielet:
- englanti
Arvostelut
Juoni leijailee eteenpäin niin luontevasti, että muut leffat alkavat tuntua kömpelöiltä.
Hirvittävän hieno leffa. Siinä mielessä hankala, ettei täysin kykene selittämään mistä hommassa niin erityisesti piti. Wangin Smoke on kuin maukas viipale tavallista elämää, jossa pienet yksityiskohdat ja jo pelkkä ajan kulku pistävät ihmispään pyörälle.
Leffa imaisee katsojansa keskelle Brooklynia, Auggie Wrenin (Keitel) savuiseen tupakkikauppaan. Vakioasiakkaat roikkuvat Auggien pikkuliikkeessä heittäen legendaa milloin mistäkin, ja kesän edetessä hahmojen omat elämäntarinat aukeavat hiljalleen. Juoni leijailee eteenpäin niin luontevasti ja varmalla otteella, että muut leffat alkavat tuntua Smoken rinnalla kömpelöiltä. Lähtöasetelmat ovat kaikki yksinkertaisia - kiltit ihmiset parsivat menneisyyden haavoja kokoon - mutta Wangin lämmin ja kiireetön tapa kertoa tarinansa nostaa homman ihan omalle tasolleen.
Komeaa dialogia tulkitsevat hyvät näyttelijät. William Hurtin erakoitunut kirjailijatyyppi jää hieman etäiseksi, mutta muu remmi istuu osiinsa loistavasti. Cyrus Colea hienosti tulkinnut Forest Whitaker nousisi ehdottomasti filkan helmeksi, ellei Harvey Keitel pääsisi vetäisemään loistavaa joulusatumonologiaan leffan loppumetreillä - äijän vaihtelevan uran kenties hienoin hetki! Kyseinen monologi muovaa koko leffasta nätin joulutarinan.
Wang on onkinut vanhoista katuleffoista juuri ne oikeat jipot, ja kierrättänyt niiden kerronnallisia keinoja taitavasti Smokessa. Fiilis ylettyy niin lähelle katsojaa, että tupakansavun voi melkein haistaa. Haikean kokonaisuuden kruunaa lopuksi soiva Tom Waits - "it's such a sad old feeling / the fields are soft and green / it's memories that i'm stealing / but you're innocent when you dream".
Leffalle on muuten itsenäinen jatkiskin, pitkälti improvisoitu Blue in the Face. Ihan samaan tatsiin ei enää ylletä, mutta katsomisen arvoinen filmi sekin.
Pingutyyppi
Ylläpitäjä , 247 arvostelua
Arvosteltu: 02.06.2004
Katsottu: Kotona
Aiheeseen liittyvät artikkelit
Vähemmän ilmeiset jouluklassikot
Jokainen luo omat jouluperinteensä ja monet sulattavat kinkkunsa sesonkielokuvia katsellen. Uutta katseltavaa jouluksi etsivältä valikoima ei nopeasti lopu kes... Lue loput
Saman kategorian TOP-leffoja
Suosituksia
Kommentit
Arvostelut
Juoni leijailee eteenpäin niin luontevasti, että muut leffat alkavat tuntua kömpelöiltä.
Pingutyyppi 02.06.2004 01:44
Ihan niinkuin elämä.
Dekabristi 24.10.2005 15:28
Videot
Kuvat
Joku
Käyttäjä
25.04.14 klo 10:38
Rainafriikki
Käyttäjä
12.05.13 klo 00:22
Kuosimodo
Käyttäjä
18.05.12 klo 17:21
jossu82
Käyttäjä
22.03.12 klo 23:48