Amerikan Psykosta suuremmalle yleisölle tuttu Christian Bale on viime aikoina ollut jonkun verran tapetilla uuden Batmanin pääroolinsa lisäksi myös teatterikierrosta suorittavan Machinistin vuoksi. Herra nimittäin häivytti jotakuinkin 30 kg laardia kehostaan rooliaan varten ja onnistui vaarallisella paastollaan muuttumaan luisevaksi nahkakuikeliksi. Kyseessä on siis melkeinpä Johnny Depp’n kaltainen kameleontti ja Bale osaa paitsi uhrautua rooliensa puolesta, myös kyllä panostaa siihen näyttelijätyöskentelyynkin. Kaikki Balen kykyjä epäilevät, katsokaa tämä elokuva ensin ja tulkaa sitten kertomaan varmasti entisistänne poikkeavat mielipiteenne.
Machinist ei todellakaan ole mikään kevyt tai järin viihteellinen suupala, vaan pääkoppaa ankarasti rasittava ja keskittymistä vaativa psykologinen trilleri todellisuuden ja hämärän rajamailla käytävästä selviytymistaistelusta. Se on pienehköstä kierrätyksenmaustakin huolimatta varsin ovela pikkuelokuva tehdastyöläisestä nimeltä Trevor Reznik (Bale), joka ei ole nukkunut vuoteen. Unettomuus näkyy hepun naamataulua vilkastaessa selvästi jo leffan alkumetreillä, eikä Reznikin elämä tunnu olevan kovinkaan monipuolista taikka iloista. Ajatuskin näin hirvittävästä univelasta musertaa jo mielen, mutta miten lienee asian laita Trevorilla, joka käy parhaillaan tuota maanpäällistä helvettiä lävitse. Balen ilmiömäinen suoritus luurankomaisena Reznikinä ainakin on sitä luokkaa, että kenelläkään ei pitäisi olla epäilystäkään siitä kuka on elokuvan kingi.
Ohjaaja Brad Andersonin hienosti luoma maailma on yleisesti ottaen hyvin ahdistava ja synkeähkö, eikä asiaa auta yhtään Balen raastavalta tuntuvan tilan seuraaminen. Sivuhahmojen ja tapahtumapaikkojen mielenkiintoinen valikoima takaavat toisinaan aika hurjaakin menoa, mutta pääasiassa elokuva lipuu eteenpäin välillä jopa häiritsevänkin hidastempoisesti. Erilaisilla värisävyillä kuvallista ilmaisua tehokkaasti täydentävä Machinist on kaikkiaan todella raskas ja vaikeasti katsottava elokuva, jonka epämääräiseltä sekametelisopalta vaikuttava juoni pyrkii kuvaamaan juurikin niitä asioita mitä Reznik kokee, huijaten katsojaa parhaansa mukaan ja auttaen tätä pikkuvihjeillä kokoamaan palapeliä, joka tarjoaa helpottavan loppuratkaisun. Tässä osittain näkyy leffan kiehtovuus; se vangitsee katsojansa pistäen tämän ajattelemaan ja tuntemaan, mutta myös koettelemaan hermojaan.
Perusturvallista kerrontaa tarjoilevasta jännäristä tai kaupallisesta popcorn-elokuvasta on turha puhua ja Machinist sopineekin katsottavaksi vain kaikista valppaimpaan olotilaan. Tuotannon siirtäminen kokonaan Espanjaan kieliikin siitä, etteivät Hollywoodin pomot tämänlaisesta versiosta innostuneet. Jumala on siis sittenkin olemassa.
nimimerkki: Lutkus
