Vuonna 2007 ilmestyi yllätys yllätys supersankarileffa nimeltä Ghost rider. Katsastin sen ja elokuva oli ihan katsottava keskivertoleffa, mutta tämä lehmänläjä voiko tätä edes sanoin kuvailla.
Johnny Blaze kantaa vieläkin kirousta, kunnes alkoholisoitunut pappi tulee ehdottamaan tehtävää. Blazen pitäisi viedä riivattu poika pyhään paikkaan ja pappi voisi poistaa kirouksen. Tehtävä ei suju ongelmitta ja matkan varrella tavataan mm. pojan äiti ja Blazen tilasta vastuussa oleva henkilö.
Nicolas Cage on totuttu näkemään nykyään B-luokan toimintaelokuvissa, eikä ainakaan tämä leffa nosta häntä takaisin siksi elokuvastaraksi, joka hän oli.
No, entäs, sitten tämä elokuva. Jotkut asiat eivät ole muuttuneet tai ovat muuttuneet TYPERÄMPÄÄN suuntaan. Edelleen yhdellä ruoskanheilautuksella tapetaan 7 pahista kerrallaan. Ensimmäisessä osassa ammuttiin yli, mutta tässä roskakasassa kaikki ampuu vielä sata kertaa pahemmin yli. Sitten vielä paholainen muuttaa pahiksen olioksi, joka kosketuksella muuttaa ihmisen mullaksi, niin minä viimeistään siinä vaiheessa oksennan elokuvan surkeudelle.
Entäs näyttelijät sitten. Voi herran pieksut minä sanon. Cage on ihme kyllä leffan paras näyttelijä, vaikka ampuu hänkin välillä yli. Muut näyttelijät ovat sitten roskiksesta ongittuja, mitäänsaamattomia, surkimuksia, jotka unohtaa heti elokuvan katsottua. Voi herran pieksut sanon vielä kerran
Elokuvan loppu on onnellinen ja loppuu sanoihin ”olen Johnny Blaze,olen aaveajaja”. Olin sillein, että vau en olisi keksinyt samaa
Haukuin elokuvaa paljon, koska elokuvasta jäi yksinkertaisesti paha maku suuhun. Jos hollywood keksii tehdä kolmososan nauran koko loppuvuoden naurut etukäteen.
