Sasha Baron Cohenin itävaltalainen homoseksuaali muotitoimittaja Brüno jatkaa Borat-hahmon jalanjälillä. Raina ammentaa käyttövoimansa sovinnaisuutta sekä poliittista ja uskonnollista suvaitsemattomuutta julkeasti koettelevasta elostelusta, länsimaisesta kiihkomielisyydestä, kapitalistisen yhteiskunnan pintakultaisuudesta, moraalittomuudesta ja mystiikasta. Törmäyskurssille ei joudu ainoastaan länsimainen viihdeteollisuus, vaan Brüno irvailee suruttomasti muun muassa juutalaisille ja Lähi-idän terroristeille.
Elokuvan voi nähdä tutkielmana kapitalistisen yhteiskunnan moraalisesta ja eettisestä rappiosta. Se osoittaa havainnollisesti, kuinka pitkälle jotkut ovat valmiita menemään taloudellisten motiivien ohjaamina. Cohen tarttuu postmoderneihin ilmiöihin rohkeasti ja kiihkeästi. Hänen heittäytymisensä päähenkilön rooliin on hämmentävää seurattavaa. Dokumentinomainen kerronta panee katsojan pohtimaan, mikä on todellista, mikä rekonstroitua, mikä lavastettua. Cohen ei eksplisiittisesti ota kantaa moraaliasetelmiin, vaan jättää sen katsojan tehtäväksi. Brünon henkilökohtaiset vaikuttimet liittyvät lähinnä narsistiseen esilläoloon ja kohtuuttomaan elosteluun – samoihin pyrkimyksiin, joita kulttuurissamme arvostetaan.
Yhteiskuntakriittinen katsoja voi todeta elokuvassa esitetyn moraalisen alennustilan olevan arkitodellisuuttamme. Me, viihteen passiivisina kuluttajina olemme osaltamme kanssasyyllisiä moraaliseen rappiotilaan rahoittaessamme viihdeteollisuutta ja jättäytyessämme sivustakatsojiksi yhteisessä elämässämme. Elokuvan kokonaisuuden kannalta häikäilemätön parinvaihtoepisodi vaikuttaa irralliselta, eikä tuo elokuvaan mitään oleellisesti kiinnostavaa. Muilta osin kerronta on kursailemattomuudessaan hekumallista katseltavaa. Suosittelen lämpimästi!
